Pyöreä shaali valmistui eilen illansuusa. Materiaalina siis Kidsilk, 75 g, halkaisija  ~110 cm ja toteutettu vanhan pöytäliinan mallilla jonka olen jo jalostanu lapsen pitsimekokosi 24 v sitten kun kuopus täytti vuoden. Mekon malli julkaistiin silloin Kodin Kuvalehdessä ja tytär oli hienossa mekossaan lehden kansikuvassa.

Nyt kuviot taas uusiokäytössä,

Hyvän kokoinen tuosta tuli ja on mukavan oloinen hartioilla, edestä voi solmia tai kiinnittää rintaneulalla. Olen tyytyväinen kun vielä valmistui vauhdilla eikä jäänyt keskentekoisten kerhoon.

Eilen kävin myös virallisesti aloittamassa joulunajan. Seurakunnassamme on jo vuosia järjestetty  "Jouluvaellus". Seurakunnan lastenkerhojen ohjaajat yhdessä lasten,  tänä vuonna mukana oli myös joukko lukiolaisia, valmistavat tämän upean joulukuvaelman seurakuntatalolla. Vaellus toi elävästi mieleen lapsuusajan joulujen hartauden ja pysäytti kiireen keskellä ajattelemaan todellista joulun ihmettä.

Pirkko on saanut mahtavan flunssan ja kävin kotimatkalla häntä pikaisesti tervehtimässä ja samalla sain mukaani Tupperin kutsuilla tilaamani tuotteet. Ei siis mitenkään tuo tavara pääse vähenemään talossa. No, tarpeeseen se astia kyllä on hankittu, sellainen älykäs rasia salaattien säilyttämiseen jääkaapissa. Kahden hengen taloudessa salaatin hukkaprosentti on ollut melkoinen. Tykkään käyttää useampaa sorttia vihreää samassa salaatisssa ja mies pitää moisia kanin eväinä, ottaa lautaselleen aina sellaisen suurennuslasilla katsottavan määrän ja loput on sitten minun syötävänä. Kuopus saa joululahjana tupperia, toivottavasti sattui tarpeellinen juttu hänellekin.

Muuten koko päivä meni puikkojen kera ja tänään olisi tehtävä mustat ranteenlämmittimet valmiiksi ja lopultakin otettava lasit työn alle. Illalla mies lähtee Helsinkiin kahden päivän kurssille ja voin työskennellä myös yöllä. Lapsuudesta saakka joulunaikaan on kuulunut lahjojen valmistus yöllä ja jatkan perinnettä edelleen. Aaton vastaisen yön duuni on hopeiden kiillotus ja ne jätetään sitten sivupöydälle paraatiastioiden kanssa esille ja käytetään päivittäin loppiaiseen saakka.

Kaamea ajatus olohuoneen raivaamisestakin käväisi ajatuksissani ja pitää kai siihenkin alkaa totutella. Käsitöiden tekeminen vain on niin paljon hauskempaa kuin siivoaminen.  Onhan se niinkin että on mukavampi tehdä sitä minkä osaa kuin tumpeloida kotitöissä. Nyt näyttää olevan taas aika väsätä lounasta työmiehelle, pastaa ja noisetteja tälläkertaa ja sitä salaattia minulle.