Kuvassa pieni liina johon sain mallin roskiin matkalla olleesta risaisesta vanhasta liinasta, onneksi ehdin pelastaa. Kangas keskellä on pellavabatistia ja lankana DMC cordonnet no 100.

Joulu on onneksi ohi tältä erää, kyyneleet kuivattu ja suu pyyhitty, mutta angsti on jäänyt eikä millään meinaa hellittää. Olen istunut kotona ja mekaanisesti neulonut, virkannut ja kirjonut

Valmista on tullut: ennen joulua viisi kappaletta pitkiä mohairvillatakkeja ja joulun jälkeen näitä on jo tullut kolme ja lisäksi yksi neuletunika. Minusta on nyt tullut  mohairuskovainen. Ennen en tästä materiaalista osannut innostua, mutta nyt MohairLux ja Kidsilk ovat valloittaneet sydämeni. Työt joutuvat nopeasti, jälki on kaunista ja neuleet kevyitä mutta lämpimiä. Kaikki kolme tytärtäni saivat joululahjaksi takin, myös kuopuksen kumppanin äiti kulkee tummanruskeassa Kitten-takissa ja kaikki kehuvat kilvan uusia kuteitaan. Omaan käyttöön on jäänyt harmaa Kidsilk-takki  ja toinen versio mustasta MohairLux-langasta.

Perheen miehet saivat kukin kaksi paria sukkia jouluna, ihan aikanaan ja valmiina. Sukkia ja kämmekkäitä en edes jaksa laskea, vain muutamat on jäljellä molempia. Lankavarasto ei juuri ole pienentynyt mutta nyt ei ole uutta lankaa suunitelmissa, MohairLuxia, Kidsilkkiä ja Regia Silk-lankaa kuitenkin tuli iso laatikollinen vuoden viimeisellä viikolla.

Kuopus tuli Tapanin päivänä kotiin ja viipyi yli uuden vuoden. Nyt odotellaan jännityksellä päätöstä työpaikasta. 47 hakijaa, joista seitsemän haastatteluun ja kolme testeihin. Tyttö on kolmen joukossa. Tämä on ensimmäinen paikka jota hän varsinaisesti hakee; tähän mennessä on riittänyt kun on ilmoittanut kiinnostuksensa niin on pyydetty töihin. Toivotaan parasta, finaalipaikkakin on  mielestäni erinomainen saavutus, nykyään lienee harvinaista että saisi ensimmäisen hakemansa paikan.

Uuden vuoden alla olin muutaman päivän kultakaupassa ja loppiasiviikolla kolme päivää kirppiksellä, sehän on nyt kesäkirpparin kellarissa. Jonkun verran siellä kävi porukkaa ja kauppaa tehtiin hiljakseen. Kaupaksi kävivät parhaiten käsityötarvikkeet ja hyvät uudehkot vaatteet.

Olen uppoutunut käsitöihin ja niin sulkenut kaikki mahdolliset hankalat asiat pois ajatuksistani. Kuitenkin olen lamaantunut ja masentunut, henkisellä puolella on tullut tappioita. Luonteeltani olen avoin ja mieleltäni auttavainen. Kun on kysymys ystävistä en laske tunteja enkä työn määrää, tärkeintä on että asiat hoituu. Jos mihin ryhdyn, teen kaiken " di tutto cuore" - siis koko sydämellääni. Lapsuudessani  minuun istutettiin usko ja luottamus lähimmäisiin ja painotettiin että kun itse on luottamuksen arvoinen voi samaa edellyttää toisiltakin. Minä luotan, kunnes toisin todistetaan. Joskus sitten todistetaan ja huomaan tulleeni hyväksikäytetyksi - joskus havahdun jo yritykseen. Yhtä kaikki, se sattuu. On kova paikka huomata ystävyyden perustuvan hyödynnettävyyskertoimelle. Näitä on sattunut muutama elämän varsitiellä ja olen pohtinut että olenko minä hyväuskoinen hölmö. Ehkä olen, mutta en voi muuttaa perusluonnettani. Koetan taas kerran opetella miettimään hieman tarkemmin kanssaihmisten vaikuttimia eteen tulevissa tilanteissa.

Tässä  kuva uudesta liinasta, kangas edelleen pallavabatistia ja lanka egyptiläistä ohuen ohutta puuvillaa - huomattavasti ohuempaa kuin DMC:n no 150.

Olen käsitöitä tehdessäni myös pohtinut rahaa, kuinka nopeasti se turmelee ja ahneuttaa ihmisen. Onneksi itselläni ei ole suuria ongelmia, aina on viimeinen vitonen menossa. Olen huomannut että kun jollakin on kaksi vitosta, ne niin somasti kilisee keskenään ettei niistä millään raski luopua ja ahneuden kiilto syttyy silmiin; jos olisi kolme, olisikohan ääni vielä kauniimpi? Tässä vaiheessa se "ystävyyskin" sitten uhrataan ahneuden alttarille. En jaksa lakata hämmästelemästä kuinka nopeasti ja kuinka pienet rahat tämän tekevät.

Kaava on aina sama, ensimmäiseksi tulee kerskakulutus, laatu ei merkitse mitään, ainoastaan määrä. Seuraavaksi sitten aletaan varovasti tunnustelemaan laatua, mutta vain alennushinnoin; sitä köyhän sielua pitää balsamoida tunteella että on tehnyt edullisen hankinnan, usein niin onkin ja muistijälki on ainoastaan se alennusprosentti. Laatutuotteita kuitenkin käytetään samoin kuin aikaisempia ostoksia, heitetään pois muutaman käyttökerran jälkeen, ei huolleta eikä kunnosteta ja kohta palataan takaisin lähtöpisteeseen ja vieläpä ohi sen, tehdään korostetusta nuukailusta itseisarvo jolla viestitään  sitä uutta "rikkautta".

Tuttavapiiriini kuuluu myös vanhaa rahaa, sitä ei tarvitse korostaa, sitä vaan on, sitä käytetään fiksusti ja  säästetäänkin. Onni on siinä että voi hankkia haluamansa tarvitessaan ja myöskin tehdä hankintoja kun kohdalle sattuu, tai jättää ostamatta - joutumatta paniikkiin.

Summa summarum, esimerkiksi asiakkaina nämä juuri toisen vitosensa saaneet ovat kaikkein hankalimpia, kaikki pitäisi saada ilmaiseksi ja kuitenkin  oikea hinta on sitten se jolla elvistellään. Olen viime aikoina antanut muutamalle tosi pitkän toimitusajan ja kieltäytytnyt alennushinnoittelusta. Materiaalit on varastossa ja odottelen tilauspäätöstä. Voin vain kuvitella kuinka kipeesti käy kun pitäisi saada se kaunis ja kallis, muuta rahoista ei raskita luopua. Onnekseni voin määritellä työni hinnan omista lähtökohdistani, voi olla että se karsii asiakkaita mutta ei sillä väliä, tuotantokin on rajallista enkä tarvitse uusia asiakkaita. Enkä varsinkaan sellaisia jotka haluavat peukaloida mallejani ja töitäni. Mallini ovat omiani, en tee kopioita jonkun toisen töistä, en edes tunnettujen muotitalojen neuleista. Ellei halua maksaa täyttä hintaa italialaisesta tai ranskalaisesta tuotteesta, minulta ei irtoa kopio millään hinnalla. Ja ei, neuletta johon jo materiaalit maksavat 120€  ei voi saada viidellä kympillä, ei vaikka kuinka hehkuttaisi ja samalla valittaisi koko maailman kalleutta.

Tällaista tämän vuoden alku. Koetan häätää angstia kauemmaksi ja saada ilon takaisin sydämeeni. Niin paljon mieluummin jakaisin riemua kuin tuskaa. Kun iloa ei ole ollut jaettavksi olen pitänyt kipuni sisälläni. Toivon, että tämä hieman ilkeä ja ironinen terapiapurkaukseni palauttaa minut iloon ja valoon.