Syksy myllersi kaiken uuteen kuosiin, pyyhkäsi myrskytuulen lailla yli kaikkien suunnitelmieni ja aikataulujeni - puhdisti pöydän aivan eri asioille.

Syyskuussa pistäydyin kuopuksen kanssa Amsterdamissa. Matkakertomusta voi lueskella hänen blogistaan.

Palattuamme minulla oli tapaaminen lääkärin kanssa 24.9. ja sain rintasyöpädiagnoosin. Minut leikattiin 6.10. ja nyt olen kotona ja voin olosuhteisiin nähden hyvin. Kipuja ei ole ja odottelen patologin lausuntoa jonka perusteella määrätään jatkohoidot.

Viime talvena suunnittelin Alina-huivin ja kesän aikana muokkasin siitä kolme versiota. Malli oli tarkoitus julkistaa toisessa yhteydessä, mutta sairastuminen muutti niitäkin suunnitelmia. Ajattelin unohtaa koko asian hoitojen ajaksi, mutta ihanat ystävät Mevrouw Walvis ja Amimonogatari  kannustivat julkaisemaan ohjeen. Marjut oli jo aiemmin luvannut kääntää ohjeen englanniksi. Siispä ryhdyimme tuumasta toimeen ja nuo ihanat naiset piiskasivat itseään pitkän viikonlopun ajan ja Tuulia auttoi minua avaamaan PayPal tilin ja laittoi ohjen Ravelryyn.

Lokakuu on perinteisesti Roosanauha kuukausi ja olemme päättäneet, että lokakuun aikana ladatuista Alina-huivin ohjeista tilitämme Roosanauha-kampanjaan 2 €.

Alina on nyt ollut myynnissä 6.10. alkaen ja sitä ovat ladanneet neulojat Yhdysvaltoja ja Italiaa myöten. Ohje on käännetty nyt myös italiaksi. Kiitokset tästä kuuluvat ystävättärelleni Tealle.

Neulojat joilla ei ole RAV-tunnusta, voivat ostaa ohjeen  täältä 

EDIT

Lisään kuvan juuri valmistuneesta Alinasta. Lankana Rowan Kid SIlk Haze 50 g ja koko 50 x 150 cm. Alina on lähtenyt lämmittämään sairaalan huonekaverin hartioita.

Osallistuin Ravelryn Kahelivaihtoon. Sain paketin tuitulta. Ihania, ennen näkemättömiä lankoja, suklaata, viiniä, suklaakahvia, "Maddaleenan puikkostoppareita", ryyppykalenterin, vanhan nimikoimiskirjasen ja Tammikuukammo kirjan.

Langat, 4 kerää Debbie Bliss alpaca silk dk, kaunis poltettu oranssi - paijattavaa ja vähän ujoa kun ei heti tohdi kertoa miksi haluaa isona tulla ja BC Garn Jaipur Silk Fino, silkilankaa. Uskomattoman upea syvä iiriksen purppuravioletti itsevarma lanka joka röyhkeästi ilmoitti haluavansa heti puikoille ja huiviksi.  Kiitos tuitu.

Paketti tuli hieman myöhässä ja aiheutti kunnon kuhinan keskustelussa. Lähettäjän metsästyksessä oli dramatiikkaa - upseeri ja herrasmies, naistenmies, raskaana oleva kaunotar, lauma uteliaita naisia kotimaassa, ja Alppien pohjois- ja etelä-puolella. Hauskaa oli, kiitos kaikille asiaan osallistuneille.

Oman pakettini lähetin Keski-Suomeen. Riikkis sai lankaa, salmiakkia, saippuaa, suutarin mittanauhan, muistikirjan yms. Palautteesta päätellen olin onnistunut ylläriä kootessani ja henkilöllisyyteni selvittämiseen meni vastaanottajalta jokin aikaa.

Olen vuoden sisällä osallistunut kolmeen vaihtoon ja minua on hemmoteltu kaikissa niissä. Olen hankala pari kun en ole juuri listannut lankojani enkä tarvikkeitani ja tätä blogiakin päivittelen laiskasti. Minusta tuntuu että kaikki parini ovat olleet vähintään selvännäkijöitä tai noitia, niin hyvin ovat osanneet lähettää minulle uusia mieleisiä juttuja. Jokainen on myös koonnut lähetyksensä ajatuksella juuri minua varten. Ensimmäisen paketin viime keväänä sain Taijalta ja seuraava tuli kesällä Päitsyliltä. Tämä leikki on ollut todella antoisaa ja hauskaa.

Lumen paljoudesta huolimatta taas on tulossa aurinkoinen kevättä enteilevä päivä. Uusia asioita on jo aloitettu ja jonossa on monenmoista jännittävää, vaikkakin työlästä juttua. Onneksi on ihania ystäviä mukana kuvioissa ja perhe tukee, iloitsee ja elää kanssani tätä innostuksen aikaa.

Kuva on viime keväältä Italiasta. Yöllisen ukkosen jälkeen aamupäivän aikana kaikki vaan puhkesi kukkaan - ihan kerralla. Kokemus on sykähdyttävä ja aina yhtä ihmeellinen vaikka olen nähnyt sen monta kertaa viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Joulu meni rauhallisesti hiljaisen miehen kanssa ja kuopus tuli väliviikoksi ja uudeksi vuodeksi meitä ilahduttamaan.  Lahjaksi sain upeita kirjoja, toivomani hiustenkuivausvermeen, makeaa mahan täydeltä ja tietenkin sen  "ostamitähaluat" option.

Ikuinen hamsteri ja kauneuden palvoja ilahtui Leena Nokelan "Kotini" kirjasta - lapsi tuntee äitinsä. Miestä piti hieman ohjailla, mutta "Venetsia" on ihana - Tessa Kiros on taas kerran tehnyt kirjan jota selailemalla ja lukemalla voi unohtaa paukkuvan pakkasen ja arjen harmauden.

Option käytin tilaamalla "Boutique Lilly" nimisestä liikkeestä "Repeat" neuleen. Aika pitkä, hupullinen, klassisen Kelly-beige,100% kashmir - nämä riittänee perustelemaan hankintaa. Joo, kyllä, neuloja ostaa villatakin =;o

Tammikuiset päivät hurahtivat uusien mallien suunnittelussa ja neuloessa. Helmikuu alkoi Helsingin reissulla. Matka oli antoisa, työasioissa on mielenkiintoisia juttuja vireillä, tapasin ihania ystäviä ja tutustuin moniin neulojiin, joiden kansa olen kommunikoinut vuosia netissä.

Tänään on kirkas ja aurinkoinen päivä joka herättelee keväisiä ajatuksia. Lunta on luvassa vielä lisää, mutta kun hanget alkavat sulaa kevät tuo tullessan muutoksia ja uusia, erilaisia asioita elämään.

Taustalla siintävät Vuokatin vaarat.

Tämän vuoden lahjapaketit näyttävät tällaisilta

Tervetuloa meille

Kun astut ovesta sisään tämä näky tervehtii Sinua käytävän päässä.

Lähikuva pikkupöydästä ikkunan alla. Verhona on vanha kaunis lakana.

Lapsuuteni kylänraitti.

Kuvia ja kirjoja hallissa.

Ja he toivat kultaa pyhää savua ja mirhamia.

Sitten kyökin puolelle

Oven päällä mummin rakkaan viime jouluna tuoma kranssi

Vuosia sitten saatu joululampetti

Tarjoilupöydän hallitsematon kaaos. Hopeat kiillottamatta ja jouluastiat esille ottamatta

Esikoinen ilahdutti amarylliksellä.

Tähti itäiseltä maalta ja tärkeitä kirjeitä

Ihanan ystävän joulukukat. Kylkiäisenä tuli pullo Amarettoa.

Kellarin ovenpielen enkeleitä.

Toisessa pielessä Italian muistoja.

Kellarin oveen on naulattu kuva Casa Marin luostarista. Rooman liepeiltä.

Peremmälle, peremmälle. Liekö tämä tonttutyttö juhla-asussa?

Jouluvalot loistavat.

Ja valojen alla asuvat....

Tuohonkin on yksi enkeli lennähtänyt nuotteja tutkimaan.

Namusia ripoteltu ompi kuusen juurelle.

Pukkikin on jo tullut

Wanha raha on kuulemma arvokkaampaa kuin uusi, siksi ne on laitettu raameihin.

Lisää jouluvaloja.

Tämän joulun tulokas on tuo pienen pieni ikoni alhaalla oikealla.

Sydämeeni joulun teen ja toivotan kaikille rauhaisaa joulua.

Kuvassa vuonna 2005 suunnittelemani keeppi jonka nimesin Mökin Muorin

Missoniksi. Neuleen suunnittelun lähtökohtana oli jämälankavaraston

pienentäminen. Ohje on julkaistu Ihan itse foorumilla. Neuleen kirjavuus

ryhdittyy mustalla langalla jota neuloin vuoroin muiden värien kanssa.

Siis 2 krs mustalla, 2 krs toisella värillä, 2 krs mustalla jne.

Nyt voi sanoa että lopputulos on noro- tai puromainen ja raidoitus jared

tai anuharkkimainen. Silloin 2005 en ollut kuullutkaan yhtään noista

neljästä nimestä. Missoneita kyllä olin nähnyt ja jopa sovittanut - ei

vaan iskenyt niin lujaa että olisin sijoittanut huippuhintaiseen

neuleeseen. Olivathan ne upeita mutta eivät oikein passanneet tyyliini eikä kukkarolleni.

Omassa "missonissani" ideana on käyttää niitä

tyhjänpanttina lojuvia langanloppuja..

Keeppi sai hyvän vastaanoton ja jatkoin sarjaa: pipo, lapaset ja

säärystimet. Kun tuosta raidoituksesta taannoin "käräjöitiin"

neulepiireissä, totesin vain olleeni aikaani edellä toteuttaessani tuon raidoituksen

jo vuosia sitten.

Olen suunnitellut ja valmistanut neuleita vuosikymmenien ajan, enimmäkseen

omaksi, perheeni ja ystävieni iloksi. Mallejani on myös julkaistu

arvostetuissa käsityö- ja naistenlehdissä. Ensimmäiset mallini julkaistiin lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Kuopusta odottaessani suunnittelin ja valmistin kokonaisen neulemalliston tulevalle pienokaiselle.

Mallistossa oli nuttu, avohaalareita, tossuja ja villapeitto. Jatkoin

harrastusta ja useita mallejani julkaistiin parin vuoden aikana Kodin Kuvalehdessä.

Yksi neuleista ja tyttäreni päätyivät peräti lehden kansikuvaan.

Tätä mallia olen neulonut useita kappaleita vuosittain ja mekkoja on

mennyt ympäri maailmaa aina Etelä-Amerikkaa myöten. Tänäkin vuonna kolme

pientä italiatarta on saanut valkoisen pitsiunelman garderobiinsa. Neuleen

idea ja pitsiosuus on osa "Astra" pitsiliinasta. Astroja olin neulonut

monta kappaletta saatuani mallin iäkkäältä tuttavaltani joskus 70-luvulla,

hän muisteli mallin olevan peräisin äitinsä käsityökorista. Ohje on

Novitan julkaisema, ehkä 1940 luvulla.

Lupa mallin julkaisemiseen pyydettiin Novitalta ja lehdessä julkaistiin koko

liinan malli vaikka mekkoon tarvitaan vain osa mallikerrasta. Myös

pitsimallin lähde, Novita, mainittiin lehdessä. Astran suunnittelijasta

ei ole tietoa.

Lehti maksoi minulle suunnittelusta ja mallin kirjoittamisesta

silloisten taksojensa mukaan ja myös tytär sai kuvauspalkkiot.

Lapsityövoimaa meillä on aina käytetty. Sitten tuli pitkä tauko mallien julkaisuun kun

minulle tuon mekon jälkeen sivulauseessa ilmoitettiin että kun

olen maksun malleista saanut, niin ne ovat nyt lehden omaisuutta enkä saa

niitä kaupallisesti hyödyntää. Oikeudet palautuvat kymmenen vuoden

kuluttua takaisin.

Muutin mekon mallia - neuloin olkaimiin helpon palmikon ja niin siitä tuli

minun mallini jota saatoin valmistaa tilauksesta. Vahingosta viisastuneena

olen sittemmin sopinut malleistani että tekijänoikeudet jäävät minulle,

enkä julkaise mallia uudestaan kahteen vuoteen.

Silkki ja pensselit olivat minulle kauan sekä työ että harrastus. Maalasin ja

opetin silkkimaalausta niin kotimaassa kuin Italiassakin ja vieläkin

maalaan lähinnä taidon ylläpitämiseksi ja tilauksesta. Olen myös opetellut

tiffany-tekniikan ja valmistan lasitöitäkin silloin tällöin. Myös noissa

mainitsemissani tekniikoissa suunnittelen itse kaikki mallini ja

signeeraan työni.

Uusi vuosituhat raivasi tilaa neuleille elämässäni. Minulla on mm.

ateljee-ompelijan koulutus ja sen jälkeen olen vielä erikoistunut neuleisiin,

ja niinpä oli helppoa ja luonnollista ryhtyä hyödyntämään olemassa olevia

taitoja. Syyttävä sormeni osoittaa tyttäriäni ja heidän toivomuksiaan

neulevaatteista.

Aivan uuteen maailmaan minut johdatteli Ihan itse foorumi ja perheen

ulkopuolisista kannustajista on ehdottomasti mainittava foorumin

ylläpitäjä Pörrö Sahlberg ja Ixu joka opetti minulle kuvien laittamisen nettiin

ja paljon muuta tästä internetin ihmeellisestä maailmasta ja sitten on

Langankuluttaja, joka oikoluki Ihan itsessä julkaistut ohjeeni. Tässä

taas heille kaikille miljoonatmiljoonatmiljoonat ja kauneimmat kiitokset.

Onnekseni voin lukea heidät kaikki edelleen ystävikseni.

Neuleitten suunnittelu on jännittävää ja hauskaa; langat ovat ihania ja nautin

niin idean kehittelystä, mallin työstämisestä kuin ohjeen

kirjoittamisestakin.

Minkä tahansa tuotteen suunnittelu on kuin kokoaisi palapeliä - valtava

määrä elementtejä joista työ pitää rakentaa. Palapeli on kyllä helpompi

kun kannessa on valmis kuva ja tiedossa on että kaikki palaset on tuossa

käsillä. Tuotesuunnittelijalle niitä palasia on milloin missäkin ja osa niistä

voi olla työn tilaajan esittämiä toivomuksia ja rajauksia,

materiaaliin ja väreihin liittyviä etsintöjä ja pohdintoja tai vain omista tarpeista ja

mielikuvista nousevia visioita.

Myös käsitöiden suunnittelussa on muutamia peruslähtökohtia: työtavat,

materiaalit, käyttötarkoitus, toimivuus, esteettisyys, ekologisuus jne.

jotka on huomioitava suunnittelussa.

Helppo esimerkki on vaikkapa perinteinen räsymatto. Jos monelle kutojalle

annetaan materiaaliksi samat värit ja sama määrä matonkuteita ja pyydetään

valmistamaan matto. Ei mitään rajauksia eikä valmista mallia tai

toivomusta edes mitoista - voin varmuudella sanoa että syntyy niin monta

erilaista mattoa kuin on kutojiakin.

Yksi ajattelee että matto on vain lattian suoja ja työ valmistuu pikapikaa

periaatteella: seuraavaksi siitä kerästä mikä käteen sattuu. Toinen

käyttää aikaa sidoksen ja raidoituksen suunnitteluun ottaen huomioon ympäristön johon

aikoo mattonsa sijoittaa. Kolmas haluaa elävöittää pintaa nukittamalla

osan matosta tai kuvioida mattonsa pujottelemalla tai jollakin muulla

tekniikalla. Jokainen matto on tekijänsä näköinen ja uniikki yksilö.

Kaikilla on ollut käytössään samat elementit ja lopputuloksena on erilaiset,

erikokoiset ja toisistaan täysin poikkeavat tuotteet. Jokaisessa matossa

materiaalin määrä ja värit ovat identtiset, mutta se joka kutoo sen

perinteisen maton saa pinta-alaltaan suurimman ja se valmistuu lyhimmässä

ajassa. Matto on jo lattialla kun toiset vasta aloittelevat kutomista

suunnittelun, laskemisen ja kokeilujen jälkeen.

Suunnittelu siis lisää työhön käytettyä aikaa ja vaikuttaa siten myös valmiin

tuotteen hintaan - mikäli on kysymys kaupallisesta toiminnasta. Eli suunnittelu

on työtä ja sen hinta on aina sisällytettävä tuotteen hintaan. MOT.

Neuleista voisi käyttää esimerkkinä vaikkapa sukkaa ja puseroa. Sukassa on

varsi, kantapää ja kärki. Mitä silmukoiden luomisen ja sukan päättelyn

välillä tehdään, on sitten se suunnittelijan osuus.

Pusero on yksinkertaisimmillaan alhaalta avoin suorakaide/neliömäinen

laatikko jossa on päänaukko ja kaksi hihaa. Silmukoiden luomisen ja

päättelyn välinen työ tässäkin tekee neuleesta yksilön.

Silmukkaa ei kukaan voi omistaa ja neulepinnat, siis oikeista ja nurjista

silmukoista, langan kierroista ja yhteen neulotuista silmukoista

muodostuvat mallineuleet: kohokuviot, pitsineuleet ja palmikot, ovat aikojen saatossa

syntyneitä työtapoja joista on mahdoton tietää alkuperäistä ensimmäistä

mallin valmistajaa. Nämä elementit ovat kaikkien suunnittelijoiden ja neulojien

vapaasti käytettävissä olevaa aineistoa, niihin ei kenelläkään ole

tekijänoikeutta.

Suunnittelija valitsee langan, pintaneuleen, laskee kuvion ja sukissa

sovittaa kantapään ja kärjen kavennukset kuvioon sopiviksi ja sarjoo koot.

Puserossa suunnittelija miettii kauluksen, hihan mallin, neuleen pituuden

ja muodon - suora/tyköistuva/symmetrinen/epäsymmetrinen jne - vaihtoehtoja

on lukemattomia.

Kun on saanut neuleensa valmiiksi ja rustannut ohjeenkin,

sitä voi tarjota alan lehtiin ja/tai langan valmistajalle/maahantuojalle.

Joskus joku malli päätyy julkaistavaksi ja hyvällä tuurilla ja neuvottelutaidoilla siitä saa jopa

rahallisen korvauksen. Useimmiten firmat tarjoavat lankaa ja haluavat vain valmiin

neuleen - firman ammattilaiset kun osaavat kirjoittaa ohjeen. Näin

menetellen neuleen tekijänoikeudet kyllä jäävät suunnittelijalle mutta kirjoitetun

ohjeen oikeudet ovatkin sitten julkaisijan omaisuutta ja neuleen tekijänoikeuksillahan ei

sitten enää ole mitään virkaa kun ohjeen oikeudet ovat julkaisijalla. Jos

kirjoittaja on työsuhteessa julkaisijaan ja ohjeiden kirjoitus on

työsopimukseen sisältyvää ja kuuluu toimenkuvaan niin juttu on ok myös kirjoittajan

osalta. Käännetyn tekstin oikeudet ovat aina kääntäjällä jolla tietenkin pitää

olla sopimus alkuperäisen tekstin kääntämiseen – pelkkä lupa tai ostettu oikeus.

Neulemallien suunnittelu voi kuulua firmassa normaaliin työnkuvaan ja

työssä suunnitellut mallit ovat työnantajan omaisuutta, samoin niiden

tekijänoikeudet, ellei työsopimuksessa ole erikseen muuta sovittu.

Tästä asiasta olen keskustellut mm Marjutin ja Tikrun

kanssa. Tikru jo mainitsi asiasta postauksessaan 6. marraskuuta. Tikru on

huippuammattilainen jonka osaamista, idearikkautta ja monipuolisuutta

ihailen vilpittömästi ja hän vie suomalaista neuleosaamista upeasti

maailmankartalle.  Marjut on Ullan päätoimittaja. Ulla toimii

rehellisesti ja vastuullisesti hyvässä yhteistyössä suunnittelijoiden

kanssa ja ansiokkaasti julkaisee myös harrastajien ohjeita. Ullan vahvuus

perustuu osaavien ammattilaisten vapaaehtoistyöhön ja kaikkien Ullan tekijöiden yhteiseen

riemuun jakaa omaa osaamistaan toisten harrastajien kanssa.

Sitten vielä vähän tekijänoikeudesta ja mallisuojasta. Ne ovat kaksi eri asiaa.

Tekijänoikeus on automaattinen ja syntyy aina kun tuotetaan oma malli.

Tekijänoikeus on omaisuutta, sitä voi myydä ja ostaa. Suunnittelija voi

myydä kaikki oikeudet malliinsa tai vain julkaisuoikeuden. Jos myy

julkaisuoikeuden niin tekijänoikeus jää suunnittelijalle. Tekijänoikeus on

elinikäinen.

Mallisuoja pitää anoa ja se on pitkä, kallis ja kohtuullisen työmäärän

vaativa prosessi ja esim. neuleiden kohdalla on varsin epätodennäköistä

saada mallinsa suojattua. Mallisuoja onkin pääsääntöisesti teollisen

tuotannon piiriin kuuluva asia.

Kuinka sitten tekijänoikeudet vaikuttavat neulojan arjessa?

Tavallisen omaan käyttöön ja lahjaksi neulovan harrastajan elämässä ei

tekijänoikeuksilla ole juurikaan merkitystä. Mutta jos haluaa

myydä mallin mukaan valmistamiaan töitä, on otettava yhteys suunnittelijaan ja kysyttävä lupa

kaupalliseen käyttöön.

Miksi lupa täytyy kysyä?

Suunnittelija on tehnyt töitä viikkokausia jokaisen mallinsa eteen ja kun

kaikki kokeilut ja laskelmat on tehty ja neulemalli on saatu kirjoitettuna "ulos",

toisten on helppo toteuttaa tuote valmiista ohjeesta. Siis vähän kuin

perunan viljely: jos muokkaa pellon, istuttaa, multaa, kastelee ja

hoitaa peltoaan koko kesän ja sitten joku toinen käy korjaamassa sadon, myy perunat

ja pitää rahat niin ei ole oikein, ei. Tuon perunan viljelyksen

jokainen ymmärtää mutta kun siirrytään kädentaitoihin niin miksi tuon saman

asian ymmärtämisestä tulee niin ylipääsemättömän vaikeaa? En ymmärrä kuinka se voisi olla mitenkään

erilaista?

Siis omaan käyttöön ja lahjaksi saa valmistaa minkä tahansa mallin mistä

tahansa ohjeesta/kirjasta/kuvasta mutta toisen työllä rahastaminen on

väärin ja epärehellistä toimintaa.

Jos taidot vaan riittävät, omaan käyttöön saa valmistaa vaikka

pariisilaisen muotihuoneen upeimman neuleen ja kertoa kulkevansa

XXX-suunnittelijan mallissa, mutta jos valmistaa näitä XXX-neuleita

myyntiin niin silloin kyseessä on tekijänoikeusrikkomus.

Toinen juttu on valmistaa tilauksesta korvausta vastaan asiakkaalle tietty

tuote. Jos asiakas tuo sekä mallilehden että kaikki työhön tarvittavat

materiaalit, niin tuotteen valmistaminen ei riko mallin tekijänoikeuksia.

Tilaaja on maksanut mallin ostaessaan sen lehden/kirjan jossa malli/ohje on

julkaistu ja asiakas maksaa valmistajalle ainoastaan palkan tehdystä työstä.

Näistä aiheista voisi kirjoittaa pienoisromaanin, mutta tässä aluksi. Keskustelua

voidaan jatkaa niin Ravelryn kuin Ihan itse foorumin palstoilla ja

kommenttilootassa.

Tässä postauksessa olen käyttänyt osia omista teksteistäni joita olen

kirjoittanut muutama vuosi sitten suomi24 askartelu ja käsityö

keskusteluissa nimimerkillä "ammattilainen".

Tällä vuosituhannella Ihan itse foorumin lisäksi neulemallejani ovat julkaisseet

Ulla.    Langat antoi Coats Opti

Suuri Käsityölehti.    Kaikki viulut maksoi Coats Opti

Kotiliesi.   Langat antoi  Tekstiiliteollisuus

Novita

-

Italiassa oli ihanaa, kuva on sieltä 

Kesässä täällä Suomessa ei aluksi ollut mitään ihanaa, mutta kun säikähdyksestä selvisi niin aurinko täällä Kainuun korvessakin alkoi lämmittää. Tänä vuonna on ollut ottelua elämän kanssa enkä oikein tiedä olenko voitolla vai tappiolla. Juuri nyt on kai ottelutauko menneillään ja se pitää hyödyntää.

Elokuun lopulla tehtiin perheretki Budapestiin. Matkalla mukana hiljainen mies ja kuopus avec. Neljä päivää neljästään upeassa kaupungissa teki lähtemättömän vaikutuksen. Ihan pakko on hehkuttaa koko hoitoa alusta loppuun. Mies ja minä lennettiin Kuopiosta Helsingin kautta ja sieltä otettiin nuoret mukaan. Olin tilannut meille oppaan ja kaupunkikierroksen heti iltapäiväksi. Kierros oli erinomainen, opas mahtava ja saimme yllin kyllin tietoa sekä historiasta että nykypäivän asioista.  Monika tilasi meille taksin lentokentälle, hankki julkisen liikenteen ja shamppanjaristeilyn liput sekä taksin viemään meidät paluulennolle. Oppaan palkkaaminen oli hyvä investointi, noin lyhyellä matkalla ei mennyt aikaa reittien opetteluun ja nähtävyyksien arpomiseen ja kuitenkin loma oli itsemme räätälöimä.Matkapaketti ostettiin Supersaver sivuilta. Koko hoito neljälle (kahdelle Kuopiosta Kuopioon) 1100 € Hotellimme oli Ramada.

Kävimme kaikki turistin "must" jutut iltaristeilystä kylpylään, söimme hyvin ja nautimme Unkarin viineistä kuohujen kera ja ilman. Ostokset jäivät vähemmälle, muutama mukava vaate ja herkkuja tuliaisiksi. Antiikkikaupoissa kuitenkin kiertelimme ja yhdessä niistä oli kaunis korallikaulanauha joka viihtyy kanssani hyvin täällä pohjoisessa.

Italia on edelleen toinen kotimaani, mutta kyllä Budapest otti paikkansa sydämessäni ja haluan matkustaa sinne uudestaan.

Neulemaailmassa kuohuu ja niihin asioihin palaan lähipäivinä, tuntuu etteivät ne asiat oiken passaa tähän juttuun.

Tuo kaapin yläpuolella oleva kudonnainen on minun suosikkini, se on tuotu Argentiinasta niin kuin monet muutkin talossa olevat sisustustekstiilit.

Viikonloppuna meitä syötettiin lähikylän parhaassa ravintolassa ja koetettiin vakuuttaa että vuorilla olevaa 400 neliön huushollia kannattaa tulla katsomaan - se on nyt myynnissä "erikoisen edullisesti". Omistaja on eläkkeellä oleva tunnettu journalisti jolla on tuon talon lisäksi palatsit Lauritossa, Napolissa, Torinossa ja Roomassa. Juu, luvattiin mennä katsomaan - sehän ei maksa mitään ja meitä vielä kestitään palatsissa illallisella.

Alkuviikolla olen tavannut ystäviä ja tuttavia sekä neulonut yhden Veeruskan valmiiksi ja pitsileningin helmaosa on myös tehtynä. Lankaa on minulle hankittu myös Italian toisella laidalla ja lisää pyydystetään vielä tämän viikon aikana puolen tunnin automatkan päästä.

Paino laskee edelleen ja taas on aika rynnätä hankkimaan kokoa pienemmät farkut. Tuliaisiakin on jo hankittu sekä toivomuslistalta että sen ulkopuolelta. Päivät menee muuten ihan mukavasti mutta illat on rankkoja kun tuo viherpipertäjämies valmistaa yrttiliköörejä niistä aiemmin hankituista viinoista ja meidän on maisteltava kaikkia ja vielä tuomaroitavakin tuotokset. Siis ilosissa tunnelmissa mennään

No - maistiaiset on todellakin vähemmän kyuin sormustimellinen kutakin makua, mutta niitä tulee monia kun välillä lisätään jotakin uutetta ja taas maku muuttuu =; )

Tukkaakin on rustattu, uudet värit ja erilainen leikkaus. Onneksi EU:n sisällä ei kurkistella passia

Paikallisesta liikennekulttuurista voisin kirjoittaa vaikka  romaanin, mutta tässä vähän aluksi: liikennesäännöt ovat enintään viitteellisiä ja nopeusrajoitukset lähinnä vitsi. Jos merkissä on 30 niin sataa mennään ja nopeammat ohittaa iloisesti vilkutellen. Parkkeerata voi mihin vaan - vaikka risteykseen, jos laittaa hätävilkut päälle - moni pistäytyy kaupassa tai kahvilla, eikä kukaan ole milläänkään moisesta. Jos sattuu niin että kaikesta huolimatta saa sakon niin ei kun komisarion luokse ja kunnon selitykset kehiin niin sakot unohdetaan.

Kasvoihin olen jo saanut vähän rusketusta. Naamaa täällä ei kannata oikein paljon maalailla ainakaan kalliilla aineilla, eikä käsiä juuri tarvitse pestä - ne "nuoleskellaan" tervehtiessä moneen kertaan pitkin päivää. Vitsivitsi; nopeasti tuo tervehtimiskulttuuri palutuu mieleen ja ihan sujuvasti tarjoan poskeni ja käteni tervehdyksiin.

Mutta nyt alkaa jo vähän huolestuttaa, en ole ostanut kuin yhdet kengät ja laukut on vasta katseluasteella - sitä kesäkassia ei lasketa  eikä antiikkikamoja -eihän   Ehkä valikoimaa on liikkaa tai minulla on riittävästi laukkuja kun ei mikään oikein kolahda. No, minähän olenkin tiukkapipoinen Longchamp- uskovainen ja uusi laukku odottaa kotona.

Juhlia on yhtenään - jo kahdet syntymäpäivät on vietetty ja kolmet vielä edessä ja lisäksi tietenkin äitienpäivä kaikkine rituaaleineen niin että biletetään vaan, kyllä se arki vielä joskus koittaa -  - ehkä.

Vappukuva parvekkeelta puutarhaan.

Aamulla aikaisin lähdin Pepen (= taloon pesinyt mies) kanssa ostoksille. Ostettiin kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä iso kärryllinen ja jaettiin ne sitten  kahteen taloon.

Sitten markkinoille. Ostin itselleni pillifarkut - suoraan tangolta, eikä tarvitse yhtään muokata, ei edes lahkeita lyhentää. Nyt meidän lapsilla on pillifarkkumummi  

Kotiin tuotiin vielä laatikollinen mansikoita ja viisi litraa viinaa. Tuo mies on hurahtanut luontaislääkintään ja yksi huone on täynnä pulloja ja purnukoita joissa on kaikenlaiisia eteerisiä öljyjä, viinaan liuotettuja yrttejä, luontaituotekaupan kapseleita yms. Öljyjä ja viinajuttuja annostellaan pipetillä milloin hierottavaksi kipeään kohtaan milloin niitä lisätään teehen tai veteen joka nielaistaan pikaisesti ja toivotaan että vaikuttaa yhtä nopeasti 

Vesikin roudataan jostain vuorilta toiselta hurahtaneelta joka laskee lähdeveden monien erilaisten filtteriden läpi ja varmaan lisää siihen jotakin; hyvää se on, huomattavasti parempaa kuin kaupan pullovesi - ja takuulla kalliimpaa.

Minulle ostettiin heti porkkanakapseleita etten polta tätä mozzarellanvalkoista ihoani ja lisäksi jotain toisia kapseleita kun olin kuulemma sanonut joskus keväällä että tukkaa on entistä vähemmän. Niinpä popsin näitä annettuja aineita päivittäin hyvän ruuan lisäksi ja tunnen todellakin voivani hyvin mistä lie sitten johtuneekin.

Vappu meni rauhallisesti, Cami lähti lauman mukana Roomaan suureen ulkoilmakonserttiin ja Peppe meni töihin poikiensa ravintolaan.  Kun viimeksi kyselin mitä se siellä oikein tekee niin toimenkuvasta päätellen  on jonkunlainen seurustelu-upseeri - vie asiakkaita pöytiin ja keskustelee tärkeitten veiraitten kanssa jne. No joo, onhan hän alueellinen julkkis monien virkojensa ja tehtäviensä vuoksi ja jos läsnäolo auttaa nuorten bisnestä niin mikäpä siinä.

Me siis olimme Marin kanssa kahdestaan kotona ja nautittiin rauhasta ja hiljaisuudesta. Syötiin lounaalla grillattuja munakoiso viipaleita ja pastaa. Kastikkeessa oli paprikaa, munakoisoa ja oliiveja -  hyvältä maistui. Iltapäivällä porhallettiin Marinaan tervehtimään serkkuja ja syömään jäätelöt. Kotimatklla haettiin pizza; crudo- ilman tomaattikastiketta - ja uunista otetun pizzan päälle mozzrellaa, pieniä tomaatteja ja runsaasti rucolaa. Olipa herkullista - juomaksi sedän maatilan viiniä ja lopuksi mansikoita jotka marinoitiin ruskealla sokerilla ja sitruunan mehulla. Telkkarista tuli  jotain jenkkihömppää italiaksi dupattuna ja kun Peppe tuli kotiin, hän tarjoili meille yömyssyksi tilkan Vecchia Romagnaa ja sitten olikin hyvä köllähtää untuvapeiton alle.

Torstaina ajelimme Amalfiin ja nautimme matkalla sitruunaleivokset de Rison kuuluisassa kahvilassa. Ostoslistalla oli Amalfin käsintehtyä kirjepaperia ja kuoria, ne on nyt hankittu ja lisäksi vielä lasinen mustekynä.

Ilta oli kirkas ja maisemat Amalfin rannikolla ovat silmiä hivelevän kauniit, onneksi en voi pahoin autossa vaikka tiet ovat neulansilmää toisensa perään vuoren rinteillä.

Ennen nukkumaan menoa söimme vielä hyvän illallisen ja kylläpä uni maittoi.

Perjantaina laitoin paketin tyttärelle ja täällä postissa käynti on aivan oma ohjelmanumeronsa. Joka kerran tuntuu kuin kukaan ei ikinä aikaisemmin olisi ostanut postin keltaisia laatikoita eikä lähettänyt pakettia ulkomaille. Nyt virkailijarouva halusi välttämättä että paketti lähetetään kirjattuna ja  lentopostissa - muuten kestää kuulemma ainakin kuukauden. No, siispä lähti kirjattu paketti lentoteitse kohti Suomea. Aikaa operaatioon kaikkineen postissa meni toista tuntia - siellä on aina jonot ja virkailijoilla ei ole koskaan kiirettä. Onneksi minä jo tiedän tämän kaiken ja varaan aikaa asioinnille.

Illalla sitten suuntasimme yöksi Ravelloon. Tänne oli kutsu jo viime vuonna mutta silloin vain pistäydyimme ja sattuneesta syystä emme voineet otta kutsua vastaan. Aamulla hotellin johtaja teki kanssamme kierroksen ja esitteli talon hienoudet.

Ihan totta tuo uima-allas on kuin maailman laidalla ja vesi on lämmitetty ympäri vuoden 24 asteiseksi.

Hotellissa on myös minikokoinen kaunis museokappeli.

Puutarha on kuin sadusta ja hotellilla on oma pieni keittiöpuutarha jossa kasvatetaan yrttejä keittiömestarin käyttöön.

Cavassa sitten lounaan jälkeen pakkasin laukkuni ja suuntasin kohti Cilentoa. Kyllä tuntui hyvältä tulla "kotiin". Talossa on tehty pieniä muutoksia - huonekaluja on siirrelty ja hankittu muutama kaappi olohuoneeseen, mutta minun huoneeni on entisellään ja tavarani kaapeissa niin kuin ne sinne vajaa vuosi sitten jätin.

Talon kuopuskin on sanut ajokortin ja ajeluttaa nyt minua innoissaan. Täällä olen käynyt kahdessa lankakaupassa ja kummastakin lähti vähän lankaa mukaan. Vallosta ostin kerän 100% kasmiria kokeeksi -on niin halpaa että naurattaa - 9 € 25g/115m, ja Kid Silk Hazea vastaava lanka 5 € 25g/220m. Toisesta kaupasta ostin kolme kerää puuvillalankaa josta tulee pitsimekko yhdelle pienokaiselle.

Alusvaatevarastoon tulee myös  täydennystä - sovittelin tänään kassillisen rintsikoita. Täältä saan aina hankittua vuoden tarpeet edullisesti yhden tuttavan kaupasta.

Huomenna on markkinapäivä ja ellei sada vettä  minä hyökkään hankkimaan nykyisille mitoilleni sopivia farkkuja tjsp.

Tämä tarttui ystävättäreni haaviin sunnuntaina antiikkitorilta - kelpaisi hyvin minullekin, mutta budjettiin ei ole varattu määrärahaa varsinaisille taidehankinnoille. Kaunis vanha taulu oli hänen toinen hankintansa ja se on jo toimitettu puhdistettavaksi ja asianmukaiseen huoltoon restauroitsijalle joten siitä ei nyt ole kuvaa.

Hyväkuntoinen ja mukavan kokoinen liskolaukku sai uuden kodin tästä talosta. Näitä on harvoin myytävänä kun tuonti Afrikasta on nykyään hankalaa. Tämä lienee vanhahko mutta erittäin hyväkuntoinen ja sisällä on paljon lokeroita. Tämän minä poimin romukasasta ja kun meillä jo on useita liskokaunokaisia niin luovutin suosiolla. Ellei Annamaria olisi pitänyt laukusta niin epäilemättä se matkustaisi kanssani Suomeen.

Tiistaina sitten oli koko perhe kotona sillä kumpikaan vanhemmista ei lähtenyt töihin kun pojan kuume nousi yöllä liki neljään kymmeneen. Päivä meni siis "lasta" lääkitessä ja illalla kipaisimme vain pienellä kierroksella Salernon antiikkikaupoissa. Koetin myös metsästää lapselleni ohutta kasmirvillatakkia mutta huonolla tuloksella.

Antiikkikauppiaat kaivoivat kätköistään tiskin alta meille nähtäväksi ja ihailtavaksi kauneimmat korunsa. Jossain vaiheessa sitten saatiin hintatietojakin, puolihuolimattomasti sivulauseessa ja hinnat ovatkin sitä luokkaa että ne jotka noita oikeasti ostavat eivät kysele hintaa ennen kuin maksun aikaan. Meiltä jäivat ihanuudet kauppaan - mutta eihän noita koskaan ekanäkemällä osteta.

Eilen pojan yskä vain paheni ja kun vanhempien oli lopulta mentävä töihin niin paikalle hälyytettiin hoitaja joka kantoi potilaalle juotavaa ja syötävää sänkyyn pitkin päivää. Illalla sitten kutsuttiin spesialisti kuuntelemaan keuhkoja ja määräämään uudet ja tömäkämmät lääkkeet. Omassa perheessä on gynekologi ja psykiatri - yskä ja kuume eivät ole oikein kummankaan alaa joten erikoislääkäriä tarvittiin. 

Tänään potilas voi jo paremmin ja minä sain tarkat ohjeet lämmittää mikrossa herkkukaupasta illalla ostettu ateria heti kun poika haluaa syödä. Kävin tavalliseen tapaan kahvilassa ja ostin potilaalle tuoreen cornetton joka maistui hänelle hyvin lämpimän maidon kera.

Tämä aamu alkoi tukan pesulla kun eilen peruttiin kampaajan tulo ja iIllan suunnitelmat meni harakoille kun juuri nyt on  melkoinen ukonilma ja vettä tulee kuin saavista kaataen. Huomenna piti mennä Pompeijiin mutta sade taita siirtää myös sitä visiittiä.

Alkuviikolla ostin punaiset pitkäthousut ja tänään samasta putiikista valkoiset. Innoissani olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa - paino on pudonnut kolmisen kiloa ja sehän merkitsee yhtä kokoa pienempiä vaatteita. Seuraavat hankinnat tehdään vasta kun voin ostaa taas kokoa pienempiä kamppeita.

Viikolopuksi on onneksi luvassa paremmat ilmat - aurinkoista ja lämpimämpää.

Minä luulin että rouvan hankinnat sunnuntaina sopivat satasiin - mutta totuus on tonnikategoriassa.