Havahduin syksyyn enkä tiedä kesää olleenkaan. Päivät ja viikot karkaavat unohdukseen. Muistissa on terävimpänä fyysinen kipu jaloissa ja ranteissa sekä päivä päivältä painavammalta tuntuva  tuskan möhkäle sisälläni. Tilanne on hankala, tarvitsen "työterapiaa" ja sen antamaa osaamisen ja onnistumisen riemua helpottamaan sisäistä kaaostani, mutta kipu käsissä estää tehokkaasti sekä käsitöiden teon että kirjoittamisen. Päivät kuluvat arkirutiinien pakkosuorittamisessa, jopa lukeminen ottaa lujille - kirja tai aikakausilehtikin painaa liikaa käsissäni. Voin lukea ainoastaan pöydän ääressä kun saatan  pitää käsiä sylissäni.

Muistilapulle olen pitkin kesää merkinnyt tapahtumia mutta kirjoittaminen on jäänyt yllä mainituista syistä. Nyt kuitenkin koetan kirjata tärkeimpiä hetkiä -  taaskaan tapahtumat eivät ole ajankulun mukaisessa järjestyksessä, mutta kesän juttuja kaikki tyyni.

Olen linnoittautunut taloon, en ole poistunut tontilta juuri muualle kuin pakollisille ruokaostoksille ja hierojalle, terveyskeskuksen sairaanhoitajalle ranteitteni kanssa ja muutama keikka tsupparina miehen firmaan. Sihteerin hommat olen hoitanut ja yhden viikonlopun pidin hotellia ratsastajille. Veljen tytär osallistui kisaan ja hänen mukanaan tuli kaksi aivan tuntematonta ratsastajaa täysihoitoon. Kisapaikka on sopivasti vajaan parin kilometrin päässä meiltä. Hevosia ei onneksi tarvinnut majoittaa.

Talvet Espanjassa asuva ystävättäreni piipahti parikin kertaa tervehtimässä ja esitti kutsun sekä Suomen kotiinsa että talven aikana Espanjaan. Kaikki matkailu on pitänyt toistaiseksi unohtaa, ranne kipeytyy autolla ajaessa. Jo lähikaupungin keikka saa vedet silmiin ja ranne kuumottaa loppupäivän ja vaatii ylimääräisen kipulääkkeen. Söin kymmenen päivän kuurin Buranaa - se hieman helpotti, mutta ei puhettakaan että voisin ryhtyä neulomaan.

Kesän parhaita päiviä olivat ne jotka menivät häävalmisteluissa. Koristelin kirkon yhdessä morsiamen ja tyttäreni yhteisen ystävättären kanssa. Tämä kolmikko on pitänyt tiiviisti yhtä myös koulun jälkeen. Kesäsuntio (nainen) ihasteli aikaansaannoksiamme ja kertoi että nykyään  enää hyvin harvoin kirkkoa koristellaan. Jäin miettimään asiaa ja ajattelen että ehkä nykyään keskitytään enimmäkseen paperiaskarteluun ja villeihin polttareihin ettei kirkkoa lyhyen toimituksen ajaksi enää jakseta/viitsitä koristaa. Vihkiseremonia  on tärkein osa koko juhlasta ja siihen haluan panostaa sikäli kun minulla on mahdollisuus vaikuttaa.

Vaativa ja mieleinen luottamustehtävä oli myös morsiuskimpun sitominen. Kimpusta tuli kaunis - ehkä kaunein koskaan tekemäni. Vuosien saatossa olen sitonut varmaan satoja kimppuja ja kukkalaitteita niin morsiamille, ristiäisiin, merkkipäiviin kuin suruunkin. Pelkäsin että taito on ruostunut ja mietin tovin aikaa asiaa, mutta morsian on minullekin niin läheinen että päätin uskaltaa ja tehdä parhaani.

877950.jpg

Kimppussa on yksi orkidean oksa, nippu karhunheinää, yksi pieni lemmikin oksa (=jotain sinistä)  ja murattia pihamaaltani sekä muutama viherkasvin lehti. Hääpari oli tyytyväinen ja hääväki kuulemani mukaan ihastuksissaan niin morsiamen puvusta, kimpusta kuin kirkon kukkaköynnöksistäkin. Otan hieman syytä niskoilleni myös pukuvalinnasta, komeus on kotimainen upea luonnonsilkkiluomus. Pidän ko. suunnittelijan asuista, niissä on sitä ajatonta tyylikkyytä ja laatua jota suuresti ihailen ja arvostan.

Tytär oli myös tyylikäs itse suunnittelemassaan asussa ja alla kuva vieheestä jonka sidoin hänelle, valokuvaaja kun ei voi laittaa hattua päähänsä kameran käsittelyä haittaamaan .

877951.jpg

Vieheeseen on käytetty tunikan pitsiä, tuoksuhernettä, hiirenvirnaa, karhunheinää ja kultalankaa. Myös tämä viritys on saanut runsaasti kiitosta osakseen.

Vaikka tytär ja vävyehdokas olivat myös tiukasti kiinni järjestelyissä oli mukava saada heidät tänne muutamaksi päiväksi. Tuo viikonloppu on antanut minulle niin tarpeellista iloa ja voimaa tähän tasaiseen harmauteen ja kipuun. Vävyehdokas hoiteli hääjuhlan musiikkipuolen. Kirkossa tietenkin musisoi kanttori ja lisäksi kaksi nuorta huilistia. 

Hiljainen mieskin piti lomaa peräti kaksi viikkoa. Ne viikot olivat uuvuttavan helteisiä ja menivät lähinnä kotona oleiluun. Miehelle on kertynyt runsaasti univelkaa kiireisen  kevään ja kesän aikana joten nyt siihen tuli vähän kuittausta. Hiljakseen hän korjaili kuistia ja talon julkisivua ja minä nypin ja kastelin kukkapenkkejä. Ajatuksena oli käväistä länsirannikolla, mutta nuoret olivat tulossa tänne ja helle ei oikein inspirpiroinut automatkailuun ilman mitään asiallista syytä.

Ja juu, mies rakensi minulle viitisen metriä lisää kirjahyllytilaa. Ei kyllä näy eikä tunnu missään muualla huushollissa. Vain minä itse voin tietää että kirjapinot yöpöydillä ja lattioilla ovat hieman alkukesää matalammat. Yläkertaan on vielä asennusta vaille valmiina saman verran hyllyjä, mutta ne taitavat ainakin osin mennä arkistomapeille. Yläkerran aulaan pitäisi vielä tilata matalan seinän peittävä hyllykkö. Sitten luulisin lähes kaikilla kirjoilla olevan mahdollisuuden hyllypaikkaan.

Ranskan suku oli kuukauden Suomessa,  tavan mukaan. Rouvan kanssa ihailimme  toinen toistemme käsitöitä. Sain lahjaksi pienen palasen antiikkista neulapitsiä ja kauniin helmikirjailuin ja aplikoinnein somistetun esiliinan. Syksyn aikanan myös herkuttelemme ankkapateella ja ranskalaisella kahvilla ja teellä.

Vaikka käsi on kipeä, se ei ole estänyt tilaamasta uutta lankaa. Uutta ja ennen kokeilematonta on Rowanin  Kid Classic, sitä on jo tullut 500g enkä oiken tiedä mitä siitä tekisin. Väri on kaunis vaalea liila, mutta lanka tuntuu minusta paksulta. Rowanin Kid Silk Aura on uusin ihastukseni kohde. Sain mallikerän ja huimaahan ei kahdesti tartte höynäyttää: sitä on tulossa 1,5 kg. Kuusi pussillista, siis  6 x 10 kerää á 25 g, kuusi kaunista väriä. Takkeja,takkeja,takkeja... Umpihulluuteni ei hellitä vähääkään tällä alueella. Olen kesän aikana tehnyt lisää "löytöjä" yläkerrasta: lankoja, kankaita ja toisen pussillisen organzanauhoja. Helmivarastokin on ällistyttävä siihen nähden etten ole koskaan oikeastaan niistä mitään tehnyt. Mitä nyt muutaman perintöhelminauhan tuunannut muranonlasisydämellä. Suunnitelmia kyllä on kun vain saisi toteutettua.

Sitten kun alkukesän liki taukoattomat sateet loppuivat, palkitsi pihamaan kukkaloisto meidät upeilla väreillään. Kukat edellä mainuttuun kirkon koristeluun otettiin pihaltamme ja seuraavana päivänä ei voinut enää huomata että mitään olisi pois viety. Luonto on ihmeellinen.

Muutami viikkoja sitten jouduin tiukkaan miettimään olenko hyväntekijä vai hyväksikäyttäjä. Hyvä ystävättäreni tuli luokseni ja halusi myydä minulle täydennystä kokoelmaani. En ole enää vuosiin sitä kartuttanut koska käytän näitä esineitä jatkuvasti lähes päivittäinja minulla on niitä mielestäni aivan riittävästi. Kokoelmani sisältää ennestään vastaavia, mutta kun kysymyksessä ovat uniikit käsityötaidonnäytteet niin jokainen yksilö poikkeaa hieman toisesta niinpä  liiallista toistoa ei tule ja sitäpaitsi käytössä voi olla samanaikaisesti useita yksilöitä. 

Ystävättäreni kertoi tarvitsevansa nopeasti tietyn summan rahaa ja näitä tuoteita on täällä lähes mahdoton realisoida. Mietin tovin, koska mukana oli esineitä jotka hän on perinyt äidiltään.  Asian tekee ihmeelliseksi se että summa jonka hän mainitsi, oli täsmälleen se määrä joka minulla oli käytettävissä ilman erikoistoimenpiteitä. Kaupat kuitenkin tehtiin ja kipuilin asiaa reilun vuorokauden, en rahan menetyksen takia, vaan siksi että mietin, käytänkö tilaisuutta väärin omaksi hyväkseni.  Synninpäästö tuli seuraavana iltana kun voitin Kenosta tasan tarkkaan, sentilleen, ystävättäreni määräämän summan.  En voi kuin uskoa että kaikki meni juuri niin kuin oli tarkoitettu. Tunnen ystävättäreni hyvin, hän on päättäväinen ja oli varmasti tarkkaan harkinnut asian omalta puoleltaan ja niin kuin hän sanoi, ei olisi halunnut näitä kenellekään toiselle edes  myydä. Olemme joskus vuosia sitten tehneet vastaavanlaisen kaupan jossa oli mukana myyjänä kolmaskin henkilö. Uskoakseni kaikki ovat tyytyväisiä ja nyt osa tämän kesän ostoksistani ilahduttaa kuopustani.

Viime viikolla sain Violalta kutsun illalliselle ja saunaan. Tällä kertaa nautittiin kesän satoa, samettisen pehmeää kurpitsakeittoa, vihanneksia, juureksia ja tatteja. Viinit taaskin huolella valittuja ja lopuksi café corretto con Hennesy.

Silmänympärykset tuli siistittyä ja kestovärjättyä, manikyyrit ja jalkahoidot tehtyä ja taisi siinä sivussa hieman tulla yleistä mailmanparannustakin.

Käsityöpuolella on siis ollut verraten hiljaista, muutama nenäliinanpitsi on kuitenkin valmistunut ja pieni ristipistotyö on edistynyt vian hieman. Lankojani olen koettanut järjestellä ja miettiä mitä noista vuosikertalangoista voisi tehdä. Viisainta varmaan olisi luopua niistä kaikista jotka ovat jo vuosikausia marinoituneet yläkerrassa. Jotenkin vaan uudet ja entisiä ihanammat pakkaavat aina puikoille heti taloon tultuaan. Nyt jo Kid Silk Hazekin tuntuu "vanhalle" kun Auraa ja cashmir-lankojani hipelöin.

Eilen kävin kutsuttuna vieraana tuttavani, yli 80-vuotiaan rouvan perheen kesäkartanossa. Kyllä täytyy tunnustaa että noviisi tällä käsityörintamalla olen, siellä on kaikki talon verhotkin käsinkudottuja, pellavaa ja ohuen ohutta puuvillaa. Osa kudonnaisista on hänen äitinsä kapioiksi valmistamia. Suuri vanha talo ja kaikki tekstiilit suvun naisten upeita taidonnäytteitä. Upeita liinavaatteita, sohvatyynyjä, kirjottuja keinutuolinmattoja, pöytäliinoja ja salin kesämatot kauniin raidalliseksi kudottua pellavaa. Kaikki normaalissa käytössä eikä museoituna. Siihen pitäisi pyrkiä, mitä niitä kaappeihin tekemään, ajoon vaan. Hyvistä materiaaleista huolella valmistetut työt vain paranevat pidossa.