Olen pudonnut maailmanpyörästä ja seuraan tapahtumia ympärilläni kuin hidastettua filmiä. Siitä huolimatta viikot ja kuukaudet katoavat vähintään valonnopeudella. En kykene suunnittelemaan päiviäni, elän hetkessä ja kaikki energiani menee tasapainon säilyttämiseen tällä settisillalla joka päivä päivältä kapenee ja ohenee.

Alla oleva kuva on alkukesältä ja muratti on jo siirtynyt sisälle, orvokit kukkivat edelleen pihalla.

902840.jpg

Sain meemin tyttäreltä monta päivää sitten, en osaa ottaa sitä tähän blogiini mutta kaikki varmaan sen jo tietävät. Siis mitä on päälläsi juuri nyt.

Kun sain meemin vaatetus oli sama kuin nytkin:

-mustat lököttävät ja nyppääntyneet fleecehousut

- musta pitkähihainen kashmirneule

- punaiset villasukat, saatu lahjaksi joskus kauan sitten

- punaiset lammasnahkatossut, lahjaksi tulleet nämäkin

mustat alusvaatteet ja piilareiden lisäksi silmälasit,kehykset mustat , Versace. Ei koruja, ei kelloa, ei meikkiä. Ne lisätään jos/kun on pakko poistua tontilta.

Ranteet ovat edelleen kipeät enkä enää syö Buranaa kuin satunnaisesti koska ei se juurikaan auta. Langat eivät ole tulleet vieläkään ja lähetyksessä tulee kokeiluun uusia, ennen neulomattomia lankoja. Neulekonettakin tuossa katselin, sukkaurakkaa pitäisi aloittella - en tänä vuonnakann saanut tehtyä varastoon yhtään paria.

Tiistaina ystävätär, joka on vuosia käynyt keväällä nimipäivälahjaksi ja joulun alla synttärilahjaksi siivoamassa, pistäytyi talossa ja ehdotti että hän voisi tulla huomenna siivouskeikalle. Päätteli ilmeisesti että pakko tuo ystävä on tästä kaaoksesta pelastaa.

No, innostuin  minäkin. Puskutraktorityylillä raivasin olohuonetta ja hallia, tempaisin olohuoneen verhot pesukoneeseen ja pesin olkkarin ikkunat. Meillä on nyt syksyn pilvisenä päivänäkin valoisampaa kuin keskikesällä! Kaivoin ne ammoin hankitut Swifferit kaapista, avasin paketit ja epäluuloisena virittelin osat ohjeen mukaan työkaluiksi.  (olin piilottanut pakkaukset kappiin ja ajatellut että taas kerran minua on huijattu) Tässä kävi kuin sadussa: minusta tuli heti Swiffer-uskovainen ja elämme onnellisina ja erottamattomia kunnes rakkauden huuma haihtuu. ( lempi kestää ikuisesti, ainakin kolme päivää)  Ne lattiapyyhkeet ja se lasten askartelemalta näyttävä pölynpyydistin toimivat, ne ikäänkuin nielaisevat pölyn kitaansa.

Muutamia vuosia sitten putkitremppa tehtiin pintavetona ja nuo putket seinän vierellä ovat pölynkoteja ja hankalia siivottavia, mutta Swiffer pyydystää pölyt parempaan talteen lähes vaivattomasti. Kaksi sellaista vaihtohärpäkettä  meni, toinen tuohon ronskimpaan vaikeiden paikkojen läpikäyntiin ja toinen tavalliseen pölynpyyhintään. Kyllä nyt kiiltää!

Nostelin kaikki lanka yms. laatikot, pussit ja nyssykät nurkista, sohvien ja tuolien alta, lastasin yhden sohvan päälle josta sitten lajittelin laatikoihin ja kannoin hyllyihin. Totuuden nimessä on sanottava että työ on edelleen kesken, mutta tavarakasa on madaltunut niin että niskatuet ovat jo kokonaan näkyvissä.

Lankainventaarion keskeytin jo aikaa sitten. Olin pääsyt laskuissani viiteenkymmeneen kiloon ja totesin että vasta vähän on reunasta raapaistu. Nyt voin olla ystävällinen itselleni ja ajatella että minulla on ehkä noin sata kiloa ihania lankoja. Tarkka lista ja todellinen paino olisivat puolivirallinen dokumentti hulluudestani tältä osin. Arvio on armollisempi ja sallii uusien lankojen hankkimisen hieman vähemmällä kauhulla.

Tunsin tehneeni urotyön kun annoin siivouspäivän päätteksi ystävättärelleni pussillisen Mohair Luxia syysiltojen ratoksi.

Osa valmiista neuleista on  muuttanut hyviin koteihin. Uusia malleja on luonnoskirjassa hahmoteltuna ja tekniikoita koetilkkuina odottamassa Kid Silk Auraa. Mietin noita ranteita - taitaa olla neulojan etsintä edessä. Entiseen tahtiin en ainakaan tällä kivulla kykene ja olen malttamaton ja hankala lähimmilleni sekä suunnitellessani että mallikappaleita väsäressäni.

Ajatuksissa on jo pitkään ollut lähteä toisiin maisemiin työskentelemään, mutta ympärilläni ja sisälläni vellova kaaos estää irtautumisen tästä maisemasta. Lähteminen on vain yhden meilin ja lennontilausvahvistuksen päässä, mutta kun ei, niin ei. Paeta toki voisin, mutta pako on vain pikalaastari eikä muuta kuviota se ainoastaan kiristää solmuja entisestään ja vaikeutta ulospääsyä. Siispä kipuilen täällä Asterix-tunnelmissa - odotan ja pelkään että taivas putoaa niskaani ja murskaa kaiken alleen.