Amalfin rannikkoa Ravellosta kuvattuna sillä hämärän hetkellä kun valot syttyvät - juuri ennen kuin lämmin pimeys kietoo kaiken syliinsä ja maisema tuntuu alas laskeutuneelta tähtitaivaalta, juuri tällä sekunnin murto-osalla en  kaipaa aurinkoa. 

Pitkälle hiljaisuudelle on toki muitakin syitä kuin lähes kuukausi Italiassa touko-kesäkuussa. Edellisen postauksen jälkeen on Auravuori ensin madaltunut ja matkani aikana taas jälleen kasvanut kotona entistä korkeammaksi ja tavoitteena on laittaa kolme/neljä kiloa Auraa mutkalle lokakuun alkuun mennessä. Aurelia takkeja ja Marilyn tunikoita on tuotantolistalla ja välipaloiksi lasten neuleita kyllästymistä karkottamaan. Myös Kidsilk Haze lankaa on talossa häpeällisen paljon ja kun reissussa piti luopua omastakin takista täytyy nyt nopeasti rustata uusi, sillä ilman Kidsilk jakkutakkimikiälie neuletta en taida enää tulla toimeen missään ilmastossa.  

Välityönä on valmistunut huivishaalimikälie  Kidsilk Spray langasta joka tuli kerran vahingossa taloon. Mallineuleina on taas kerran luostarin ikkunaa ja pitsineuletta Alison Jeppson Hyde: Wrapped in Comfort kirjasta joka tuli tilattua kun se mopo karkasi keväällä nettikirjakaupassa. Neule on epäsymmetrinen ja leveyttä yläreunassa on  180 cm, korkeus 70 cm ja helmaa kokonaista 320 cm. Työ oli koko kevään kesken kun en osannut päättää millaisen reunuksen tähän laitan ja yllätys, yllätys - reunassa on frilla, 14 krs ainaoikein ja hyvältä näyttää. Rowanin Kidsilkit ovat niin ohuita ja keveitä että neule voi olla mitoiltaan jättikokoa ja kuitenkin valmis työ on unelman kevyt. Tämä kaunokainen painaa 115 g ja reunukseen meni vähän enemmän kuin yksi kerä lankaa.

Kuvassa on vielä merkkilangatkin irroittamatta, työ kaksinkerroin ja pingottamatta. Neuleen suuri koko ja keveys antavat tilaa mielikuvitukselle - sovittelin pitkään, solmin monin tavoin ja ihastuin tähän oudonväriseen hattaraan. Neule yltää hyvin puolitoista/kaksikertaa hartioiden ympäri, solmimistavasta riippuen ja kun tuo ei oikeastaan ole minkäänvärinen niin sitä on helppo yhdistellä ankaran mustaan peruspuvustooni. Pieni epäilys kyllä kaihertaa että tästäkin on luovuttava......

Muita neuleita en valitettavasti voi täällä esitellä, suurin osa valmistuneista asuu Italiassa ja vain muutama kappale on jäänyt Suomeen lämmittämään minulle rakkaita, ihania ihmisiä. Oma Aurelia-takkini on ollut todellisessa voimakäytössä koko menneen talven ja toiminut "loimena" muutamana viileänä iltana kotiin palattuanikin, siihen on niin mukava kääriytyä kirjan tai lehden kanssa.

Sitten matkaan!  Lähdin toukokuun puolenvälin jälkeen Italiaan ja tarkoituksena oli viettää pari viikkoa la dolce vitaa ja siinä sivussa pitää kymmenen päivän neulekoulu kahdelle ryhmälle joista osa olisi niitä talvellisia kurssilaisia ja osa uusia asiasta innostuneita. Roudasin taas Italiaan laukullisen pyöröpuikkoja sekä muutamia kirjoja ja lehtiä. Talvella olin maininnut jotakin vapaalankahuovutuksesta ja muistin otta mukaan Kotilieden jossa oli esitelty lehden järjestämän käsityökilpailun voittajat: Vapaalankahuovutuksella valmistettu verho ja toinen joka oli tehty huovuttamalla sifongille kukkakuvioita.

Varasin mukaan myös 90 x 200 cm sifonkihuiveja ja siinäpä se sitten olikin. Neulominen unohdettiin tuossa tuokiossa ja kaikki halusivat kokeilla näitä ihmejuttuja. Joopa joo, huovutuskurssin olen käynyt joskus vuonna pottusota tai jotakin sinnepäin, vapaalankahuovutuksesta olen ainoastaan kuullut huhuja ja katsellut kuvia  muutamista blogeista. Opettamisestahan siinä ei todellakaan ollut kysymys, ainoastaan ideoita, intoa ja uteliaisuuta minulla oli jaettavaksi tälle upealle porukalle. Ainoa etuni oli että kaikki tieto oli minun äidinkielelläni ja kun koossa on joukko luovia ihmisiä niin oiken hyvin riitti kun vähän alkua vihelsin ja annoin kassillisen lankaa ja vapaat kädet laumalleni.

 

Nämä äkkäsivät heti, että kehyksiinhän tämä pitää laittaa ja tuloksena oli "doubleface" kangasmainen pala josta riitti ideoita monenmoisiin suunnitelmiin - tyynynpäällisestä jakkukankaaseen jne....

Tästä tuli seinätekstiili.

Edellä kuvatut huovutettiin pesukoneessa.

Tässä huopuu sifonkihuivi. Tosin myöhemmin huovutusta tehostettiin pesukoneessa ja tulos oli mielenkiintoinen. Tekijä aikoi käyttää jännittävän näköistä kupruille vetäytynyttä sifonkia osana jotakin morsiuspukua syksyllä olevassa muotinäytöksessään. Rouva on vaatesuunnittelija ja tuottaa pari/kolme kokoelmaa uniikkeja luonnonkuituvaatteita vuodessa ja myy ne enimmäkseen suoraan näytöksistä.

Neulominen ei innostanut alkukesän helteissä ketään ja työt oli tehty kahdessa päivässä. Kymmenen päivää töitä vaihtui kymmeneksi tunniksi vain vaivoin etäisesti työtä muistuttavaksi hauskanpidoksi. Minulle kyllä sopi oikein hyvin että sitä la dolce vitaa tulikin kolme viikkoa ja syksyllä päätettiin sitten jatkaa neuleitten kanssa vähän viileämpien säiden aikaan.

Voi sitä ihanaa elämää! Olen piloille hemmoteltu: hyvää ruokaa, antiikkikauppoja, antiikitoreja, shoppailua niin luxusliikkeissä kuin toreillakin. Tunnen kulttuurin ja tavat ja nautin edelleen kohteliaisuuksista - kun tarjouduin auttamaan kodin askareissa niin minulle sanottiin että ei missään nimessä, riittää kun olet kaunis. Joo-o, kauneus on katsojan silmissä. Mitäpä niitä askareita paljon onkaan huushollissa jossa siivooja käy kahdesti viikossa, isot pyykit noudetaan ja palautetaan pesulasta joka viikko, yksi signora käy huolehtimassa muista pyykeistä ja silittää alusvaatteita myöten kaiken. Jos ei syödä päivällistä ulkona tulee taloon toinen signora joka valmistelee illallisen viittävaille valmiiksi.

Kampaaja käy kotona kolmen päivän välein tai tarvittaessa tulee kutsusta tunnin sisällä ja siitä huolimatta tukan täytyy näyttää siltä kuin se olisi lyhennetty paljain käsin repimällä eikä kampaakaan ole vielä keksitty...Kukkakauppias huolehtii tuoreet kukat pöydille ja päivän tärkeimmät päätökset liikkuvat akselilla puvun/ korujen/luomivärin valinta illalliselle.

Edellä kerrotussa  huushollissa olin aluksi vajaan viikon ja sitten matkustin noin  tunnin automatkan päässä olevaan ystävättäreni kotiin jossa yleensä asun Italiassa ollessani ja palasin vielä takaisin tähän toiseen elämään neljäksi päiväksi ennen Suomeen paluutani.

 "Toisessa kodissani" hurahti kaksi viikkoa nopeasti ja ne raskaat työtkin tuli tehtyä.

Nämä kaksi huushollia ovat niin erilaisia kuin vain voi olla ulkoisilta puitteiltaan. Tämä vakipaikkani on reilut kymmenen vuotta vanha arkkitehdin itselleen piirtämä betonibunkkeri ja kalustus on moderni - lasia, kromia, nahkaa, art decoa ja talon omistajan tätä taloa varten suunittelemia selkeitä huonekaluja. Väritys yleisissä tiloissa mustavalkoista ja tekstiileissä luonnonruskeita ja vanhaa roosaa,  ruokasalissa lisäksi kaunista vihreää, makuuhuoneet on mustavalkean lisäksi väritetty kukin omaan teemaansa. Minun huoneeni on keltainen, iso makuuhuone voimakkaan malvan värinen, tyttöjen makuuhuoneista toinen on roosa ja toinen sinisävyinen. Pidän talosta, vaikka rakennus on uusi, siinä on hyvä henki - onhan sen suunnitellut arkkitehtipariskunta huolella ja rakkaudella oman perheensä kodiksi.

Tämä toinen huusholli sitten on täpötäynnä antiikkia ja kauniita vanhoja huonekaluja ja tavaroita lisäksi kaiken aikaa on haku päällä - jos jotakin kaunista sattuu kohdalle se hankitaan heti. Sillä ei ole väliä onko kysymyksessä huonekalu, laukku, vyö tai joku aivan turha tavara jonka ainoa olemassa olon edellytys on kauneus. Onneksi tämä huoneisto ei ole perheen ainoa asunto! Ystävät matkustelevat paljon, tekevät monta matkaa vuodessa milloin mihinkin mielenkiintoiseen paikkaan - maanosastakaan ei ole väliä. Mennään sinne mikä sytyttää sillä vikolla kun lähtökuume iskee.

Kuvassa oleva hattunaulakko on heti ulkooven vieressä. Huomaa "palvelija" joka kantaa tarjotinta, palvelijalle  jätetään avaimet sisään tullessa ja siitä ne on kätevä napata mukaan ulos lähtiessä.

Vastapäisellä seinustalla ikkunan alla on antiikkisohva joka on lastattu käsinkirjotuilla tyynyillä ja vanhoilla peltirasioilla joissa on vanhoja valokuvia ja postikortteja. Verhokin on käsityötä ja täynnä valko- ja leikekirjontaa.

Joka huoneessa on muutama "aarrekaappi" täynnä niitä kauniita tavaroita joita koko perhe metsästää. Tämä kaappin rouvan työhuoneessa. Rouva on gynegologi ja ottaa silloin tällöin jonkun tutun potilaan  vastaan kotonaan - tutkimuspöytä on kauniin antiikkisermin takana piilossa.

Vaikka usein syödään ulkona, keittiö on vaikuttavan kokoinen. Etualalla on ruokapöytä - taempi tapaus on biljardipöytä ja nuorison ahkerassa käytössä.

Olen luullut että olen ainoa ihminen jonka keittiössä tavarat ovat pitkin kaikkia tasoja ja aina esillä "hetivalmiinakäyttöön". Täällä totesin että olen lievä tapaus, minulla on sentään jotakin päivittäin tarvittavaa kaapeissa ja laatikoissa - joskus. Täällä on kaikki käsillä, kaapeissahan on niitä aarteita! Tämä oli varsinainen opintoretki: ei  minulla vielä ole paljon tavaraa enkä minä osta ihan kaikkea mikä minusta on kaunista. Tämä huomio ei poista sitä tosiasiaa että minulla on liikaa tavaraa ja jostain syystä nuo kulku-urat talossamme tuntuvat kapenevan kapenemistaan ja välillä tukkeutuvat kokonaan. Täytynee siirtää seiniä etäämmälle toisistaan kun näyttää edelleen että olen rakastunut jokaiseen talossamme asuvaan rojuun.

Yksi mielenkiintoinen asia italialaisissa taloissa - niin vanhoissa kuin uusissakin- on käytävät. Niitä riittää!  Kuva on otettu rouvan työhuoneen ovelta, keittiö on vasemmalla, arkiolohuone televisioineen oikealla. Käytävän päästä oikealle ja puoli kerrosta alas on iso makuuhuone ja  normaalia suomalaista kerrostalo-olohuonetta suurempi kylpyhuone pitkän käytävän päässä. Yhden oven takan on vielä liinavaatevarasto ja kodinhoitohuone. Vasemmalla käytävän päässä perheen pojan huone johon on käynti myös keittiöstä. Käytävästä on portaat ylös ja siellä on iso makuuhuone ja meikäläisittäin suuri kylpyhuone. Vielä yhdet portaat ylös makuuhuoneen ovelta ja ylhäällä on noin sadan neliön ullakkohuone johon on tehty kattoikkuna sisäpihan puolelle. Huoneessa on yksi tietokonepiste ja valtava vierassänky. Seinänvierukset koko pituudeltaan vatetankoja kahdessa kerroksessa. Herran pukuja ja pikkutakkeja näytti olevan enemmän kuin viisi metriä, arvioni sängyn pituuteen.

Ensimmäiset  viisi yötä asuin ullakkohuoneessa kun perheen tytär vauvansa kanssa oli talossa ja sitten palattuani asuin ullakkohuoneen alapuolella olevassa tyttären huoneessa.

Tämä pieni aarrekaappi on  arkiolohuoneessa. Joka perheessä on näkyvällä paikalla tämänkaltainen vitriini johon talletetaan kaikki ne piebet lahjat "bonbonier" joita jaetaan vieraille ristiäisissä, rippijuhlissa ja häissä. Näitä kauniita tavaroita esitellään vieraille ja kerrotaan mistä juhlasta mikin on kotoisin.

Matkani ajan pidin vanhanaikaisesti päiväkirjaa käsin kirjoittaen päivän tapahtumat aina illalla ennen nukahtamista ja saattaa olla että tännekin tulee vielä päiväkohtaisia kertomuksia. Toreilta ja kaupoista saadusta saaliista laitan toisen postauksen lähipäivinä. Omat tuliaisensa tytär on jo esitellyt blogissaan.