Päivityksen nimi pitänee muuttaa kuukausikatsaukseksi kun nämä kirjoitusten välit vaan pitenee kerta kerralta.

Viime viikko oli taas vain maanantaita ja perjantaita, muita päiviä ei tuntunut olevankaan. Tarkoitus oli matkustaa länsirannikolle pitkäksi viikonlopuksi, aikeeksi jäi. Syitä on monia. Yksi syyllinen on orava joka onnekseen säilyi hengissä mutta sitä väistänyt auto vammautui yli viiden tonnin remonttiin. Tämä miehelle korjaukseen tullut auto on kiireellinen tapaus ja tiesi viikonlopputöitä. Yrittäjä teke töitä tarvittaessa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Toisinaan kyllä hyräilen: "Työn orjat sorron yöstä nouskaa.." Joskus olen kiukutellut pitkistä päivista ja vapaattomista viikoista. Lopetin kun mies kerran sanoi ettei vähemmällä työn teolla pysty akkaa Italiassa pitämään. Niinpä niin, viisaampi olla hiljaa.

Viikko sitten sunnuntaina kävin tuttavien kanssa kaupungissa katsomassa Da Vinci Koodin. Mielestäni leffa oli hyvä, kirjan mukainen ja osasuoritukset kohdallaan. Olen lukenut kirjan suomeksi heti kun se ilmestyi ja koko kuluneen talven tavailin pieninä annoksina Italian kielistä versiota. Elokuva antoi uutta vauhtia lukemiselle.

Pihamaalle olen laittanut kolme uutta kukkapenkkiä ja eilen perustettiin nurmikkoa tien viereen ja uuden naapurin kanssa yhteisen kuusiaidan eteen.  Toista vuotta sittenhän tuo talo jo valmistui mutta tuntuu vieläkin uudelta. Parikymmentä vuotta täällä saatoi elää ilman peittäviä verhoja lännen puoleisissa ikkunoissa ja keitellä aamukahvit vähissäkin pukeissa. Viime vuonna piti hankkia verhot myös keittiöön. Kymmenen ensimmäistä vuotta tässä talossa oli vain Iruta-kaihtimet kaikissa ikkunoissa, enkä kaivannut muita virityksiä. Edellisissä kodeissa oli aina mahtavat verhoasetelmat ja olin aivan onnessani kun pääsin niistä eroon. Nyt taas on joka ikkunassa verhot ja välillä ahdistaa.

Viime maanataina ystävättäreni tuli kaveriksi ja pestiin keittiön ikkunat ja siivottiin samalla koko keittiö, halli ja tuulikaappi. Taivaan vallat, meiltä kahdelta harrastelijata meni kokonainen työpäivä tähän hommaan. Puhdasta kyllä tuli, mutta totesimme ettei meistä ole näille töin, palkoille ei takuulla pääse jos tahti on huone päivässä.

Neuleohjeita on vielä pitänyt viilata ja digikuvailla työvaiheittain. Nyt pitäisi olla kaikki kunnossa kesäkuussa julkaistavien osalta, heinäkuun jutut ovat vielä vailla työvaihekuvia ja niistä sopimuskin on  viimeistelemättä. Neuvotellaan tällä viikolla valmiiksi.

Matka idän ihmemaahankin siirtyi,  sopivaa aikaa  tälle reissulle ei tunnu helposti löytyvän.

Keskiviikkona viiden jälkeen pistettiin tuttavien liikkeen koru- ja lahjatavaraosastoilla sisustus uuteen uskoon. Siinä ilta vierähti lähelle kymmentä.

 Kultakaupan työkeikat ovat vaarallisia. Olen koettanut kasvattaa luonnettani ja ajatella siellä olevia tavaroita myytävänä massana ja  hyvin on mennyt tähän saakka. Nyt kuitenkin retkahdin ja hankin rannekellon. Perustelin itselleni etten ole vielä koskaan ostanut itselleni kelloa. Ekan sai äidiltä kun menin kouluun, toinen  tuli rippilahjaksi, seuraava olikin jo kultainen, joululahja mieheltäni.  Kokoelma on jo aika kattava,  vuosien saatossa eri yhteyksissä on tullut lahjana vielä kolme kaunista kelloa. Tämä yksilö joka nyt halusi käteeni on oikea kaunokainen jota jo keväällä katselin kun hinnoittelin kellolähetystä myyntiin. No, nyt se asuu minun ranteessani. Todellakin tuntuu kellokkalta, tämä on huomattavasti muita kellojani suurempi, näen tästä helposti ajankin. Ei tarvitse kylillä kysyä: "Anteeksi, voisitteko sanoa paljonko kelloni on?"  Nuo entiset ovat pieniä kauniita korukelloja ja aika on ollut helpompi tarkistaa kännykästä.

 Muita hankintoja ei  ole tullut tehtyä, ainoastaan siemeniä ja taimia pihalle. Pesukonetta kävin katselemassa, hankinta on piakkoin edessä.

Tuttava rouva otti äkkilähdön Tunisiaan täksi viikoksi. Perjantaina nostin jo matkalaukun esille ja olin tilaamassa lentolippua Napoliin, mutta mummin virka siirtää matkaani. Tyttären tytär pääse ripiltä juhannuksena ja silloin on oltava täällä. Erilaisia työjuttuja on myös riesaksi asti joten hoidellaan nämä kuntoon ja sitten maailmalle. Eikä tästä oikein nyt jouda, se äitienpäivälahjakin on vielä saamatta.

Eilinen meni pihamaalla, sain taimia Helenalta ja ne piti laitella maahan. Lounaalla sentään kävimme, ja oikein kaupungissa saakka. Pitkästä aikaa menimme kiinalaiseen ravintolaan. Kana oli maukasta ja vihannekset herkullisia. Ajattelin taas vähentää asteittain punaisen lihan syöntiä.

Tänään on vielä pilvinen ja sadekuuroinen päivä, taidan tehdä inventaariota vaatekaapissani. Silitettäviä on vielä, vaikka yhden päivän viime viikolla silitinkin. Siivouksen päälle piti totta kai  pestä keitiön verhot , saman tien silittää ne ja nostaa takaisin ikkunoihin. Siinäpä  sitten silitin pöytäliinat, lautasliinat ja lakanatkin.

Tämän päivän urotyö voisi olla vessan perusteellinen siivous, pitäisi heitellä pois purkinpohjia ja meikkien tähteitä.  Sitten taas voisi paremmalla omallatunnolla päivittää valikoiman kesäväreihin.