
Kuvassa vuonna 2005 suunnittelemani keeppi jonka nimesin Mökin Muorin
Missoniksi. Neuleen suunnittelun lähtökohtana oli jämälankavaraston
pienentäminen. Ohje on julkaistu Ihan itse foorumilla. Neuleen kirjavuus
ryhdittyy mustalla langalla jota neuloin vuoroin muiden värien kanssa.
Siis 2 krs mustalla, 2 krs toisella värillä, 2 krs mustalla jne.
Nyt voi sanoa että lopputulos on noro- tai puromainen ja raidoitus jared
tai anuharkkimainen. Silloin 2005 en ollut kuullutkaan yhtään noista
neljästä nimestä. Missoneita kyllä olin nähnyt ja jopa sovittanut - ei
vaan iskenyt niin lujaa että olisin sijoittanut huippuhintaiseen
neuleeseen. Olivathan ne upeita mutta eivät oikein passanneet tyyliini eikä kukkarolleni.
Omassa "missonissani" ideana on käyttää niitä
tyhjänpanttina lojuvia langanloppuja..
Keeppi sai hyvän vastaanoton ja jatkoin sarjaa: pipo, lapaset ja
säärystimet. Kun tuosta raidoituksesta taannoin "käräjöitiin"
neulepiireissä, totesin vain olleeni aikaani edellä toteuttaessani tuon raidoituksen
jo vuosia sitten.
Olen suunnitellut ja valmistanut neuleita vuosikymmenien ajan, enimmäkseen
omaksi, perheeni ja ystävieni iloksi. Mallejani on myös julkaistu
arvostetuissa käsityö- ja naistenlehdissä. Ensimmäiset mallini julkaistiin lähes kolmekymmentä vuotta sitten. Kuopusta odottaessani suunnittelin ja valmistin kokonaisen neulemalliston tulevalle pienokaiselle.
Mallistossa oli nuttu, avohaalareita, tossuja ja villapeitto. Jatkoin
harrastusta ja useita mallejani julkaistiin parin vuoden aikana Kodin Kuvalehdessä.
Yksi neuleista ja tyttäreni päätyivät peräti lehden kansikuvaan.

Tätä mallia olen neulonut useita kappaleita vuosittain ja mekkoja on
mennyt ympäri maailmaa aina Etelä-Amerikkaa myöten. Tänäkin vuonna kolme
pientä italiatarta on saanut valkoisen pitsiunelman garderobiinsa. Neuleen
idea ja pitsiosuus on osa "Astra" pitsiliinasta. Astroja olin neulonut
monta kappaletta saatuani mallin iäkkäältä tuttavaltani joskus 70-luvulla,
hän muisteli mallin olevan peräisin äitinsä käsityökorista. Ohje on
Novitan julkaisema, ehkä 1940 luvulla.
Lupa mallin julkaisemiseen pyydettiin Novitalta ja lehdessä julkaistiin koko
liinan malli vaikka mekkoon tarvitaan vain osa mallikerrasta. Myös
pitsimallin lähde, Novita, mainittiin lehdessä. Astran suunnittelijasta
ei ole tietoa.
Lehti maksoi minulle suunnittelusta ja mallin kirjoittamisesta
silloisten taksojensa mukaan ja myös tytär sai kuvauspalkkiot.
Lapsityövoimaa meillä on aina käytetty. Sitten tuli pitkä tauko mallien julkaisuun kun
minulle tuon mekon jälkeen sivulauseessa ilmoitettiin että kun
olen maksun malleista saanut, niin ne ovat nyt lehden omaisuutta enkä saa
niitä kaupallisesti hyödyntää. Oikeudet palautuvat kymmenen vuoden
kuluttua takaisin.
Muutin mekon mallia - neuloin olkaimiin helpon palmikon ja niin siitä tuli
minun mallini jota saatoin valmistaa tilauksesta. Vahingosta viisastuneena
olen sittemmin sopinut malleistani että tekijänoikeudet jäävät minulle,
enkä julkaise mallia uudestaan kahteen vuoteen.
Silkki ja pensselit olivat minulle kauan sekä työ että harrastus. Maalasin ja
opetin silkkimaalausta niin kotimaassa kuin Italiassakin ja vieläkin
maalaan lähinnä taidon ylläpitämiseksi ja tilauksesta. Olen myös opetellut
tiffany-tekniikan ja valmistan lasitöitäkin silloin tällöin. Myös noissa
mainitsemissani tekniikoissa suunnittelen itse kaikki mallini ja
signeeraan työni.
Uusi vuosituhat raivasi tilaa neuleille elämässäni. Minulla on mm.
ateljee-ompelijan koulutus ja sen jälkeen olen vielä erikoistunut neuleisiin,
ja niinpä oli helppoa ja luonnollista ryhtyä hyödyntämään olemassa olevia
taitoja. Syyttävä sormeni osoittaa tyttäriäni ja heidän toivomuksiaan
neulevaatteista.
Aivan uuteen maailmaan minut johdatteli Ihan itse foorumi ja perheen
ulkopuolisista kannustajista on ehdottomasti mainittava foorumin
ylläpitäjä Pörrö Sahlberg ja Ixu joka opetti minulle kuvien laittamisen nettiin
ja paljon muuta tästä internetin ihmeellisestä maailmasta ja sitten on
Langankuluttaja, joka oikoluki Ihan itsessä julkaistut ohjeeni. Tässä
taas heille kaikille miljoonatmiljoonatmiljoonat ja kauneimmat kiitokset.
Onnekseni voin lukea heidät kaikki edelleen ystävikseni.
Neuleitten suunnittelu on jännittävää ja hauskaa; langat ovat ihania ja nautin
niin idean kehittelystä, mallin työstämisestä kuin ohjeen
kirjoittamisestakin.
Minkä tahansa tuotteen suunnittelu on kuin kokoaisi palapeliä - valtava
määrä elementtejä joista työ pitää rakentaa. Palapeli on kyllä helpompi
kun kannessa on valmis kuva ja tiedossa on että kaikki palaset on tuossa
käsillä. Tuotesuunnittelijalle niitä palasia on milloin missäkin ja osa niistä
voi olla työn tilaajan esittämiä toivomuksia ja rajauksia,
materiaaliin ja väreihin liittyviä etsintöjä ja pohdintoja tai vain omista tarpeista ja
mielikuvista nousevia visioita.
Myös käsitöiden suunnittelussa on muutamia peruslähtökohtia: työtavat,
materiaalit, käyttötarkoitus, toimivuus, esteettisyys, ekologisuus jne.
jotka on huomioitava suunnittelussa.
Helppo esimerkki on vaikkapa perinteinen räsymatto. Jos monelle kutojalle
annetaan materiaaliksi samat värit ja sama määrä matonkuteita ja pyydetään
valmistamaan matto. Ei mitään rajauksia eikä valmista mallia tai
toivomusta edes mitoista - voin varmuudella sanoa että syntyy niin monta
erilaista mattoa kuin on kutojiakin.
Yksi ajattelee että matto on vain lattian suoja ja työ valmistuu pikapikaa
periaatteella: seuraavaksi siitä kerästä mikä käteen sattuu. Toinen
käyttää aikaa sidoksen ja raidoituksen suunnitteluun ottaen huomioon ympäristön johon
aikoo mattonsa sijoittaa. Kolmas haluaa elävöittää pintaa nukittamalla
osan matosta tai kuvioida mattonsa pujottelemalla tai jollakin muulla
tekniikalla. Jokainen matto on tekijänsä näköinen ja uniikki yksilö.
Kaikilla on ollut käytössään samat elementit ja lopputuloksena on erilaiset,
erikokoiset ja toisistaan täysin poikkeavat tuotteet. Jokaisessa matossa
materiaalin määrä ja värit ovat identtiset, mutta se joka kutoo sen
perinteisen maton saa pinta-alaltaan suurimman ja se valmistuu lyhimmässä
ajassa. Matto on jo lattialla kun toiset vasta aloittelevat kutomista
suunnittelun, laskemisen ja kokeilujen jälkeen.
Suunnittelu siis lisää työhön käytettyä aikaa ja vaikuttaa siten myös valmiin
tuotteen hintaan - mikäli on kysymys kaupallisesta toiminnasta. Eli suunnittelu
on työtä ja sen hinta on aina sisällytettävä tuotteen hintaan. MOT.
Neuleista voisi käyttää esimerkkinä vaikkapa sukkaa ja puseroa. Sukassa on
varsi, kantapää ja kärki. Mitä silmukoiden luomisen ja sukan päättelyn
välillä tehdään, on sitten se suunnittelijan osuus.
Pusero on yksinkertaisimmillaan alhaalta avoin suorakaide/neliömäinen
laatikko jossa on päänaukko ja kaksi hihaa. Silmukoiden luomisen ja
päättelyn välinen työ tässäkin tekee neuleesta yksilön.
Silmukkaa ei kukaan voi omistaa ja neulepinnat, siis oikeista ja nurjista
silmukoista, langan kierroista ja yhteen neulotuista silmukoista
muodostuvat mallineuleet: kohokuviot, pitsineuleet ja palmikot, ovat aikojen saatossa
syntyneitä työtapoja joista on mahdoton tietää alkuperäistä ensimmäistä
mallin valmistajaa. Nämä elementit ovat kaikkien suunnittelijoiden ja neulojien
vapaasti käytettävissä olevaa aineistoa, niihin ei kenelläkään ole
tekijänoikeutta.
Suunnittelija valitsee langan, pintaneuleen, laskee kuvion ja sukissa
sovittaa kantapään ja kärjen kavennukset kuvioon sopiviksi ja sarjoo koot.
Puserossa suunnittelija miettii kauluksen, hihan mallin, neuleen pituuden
ja muodon - suora/tyköistuva/symmetrinen/epäsymmetrinen jne - vaihtoehtoja
on lukemattomia.
Kun on saanut neuleensa valmiiksi ja rustannut ohjeenkin,
sitä voi tarjota alan lehtiin ja/tai langan valmistajalle/maahantuojalle.
Joskus joku malli päätyy julkaistavaksi ja hyvällä tuurilla ja neuvottelutaidoilla siitä saa jopa
rahallisen korvauksen. Useimmiten firmat tarjoavat lankaa ja haluavat vain valmiin
neuleen - firman ammattilaiset kun osaavat kirjoittaa ohjeen. Näin
menetellen neuleen tekijänoikeudet kyllä jäävät suunnittelijalle mutta kirjoitetun
ohjeen oikeudet ovatkin sitten julkaisijan omaisuutta ja neuleen tekijänoikeuksillahan ei
sitten enää ole mitään virkaa kun ohjeen oikeudet ovat julkaisijalla. Jos
kirjoittaja on työsuhteessa julkaisijaan ja ohjeiden kirjoitus on
työsopimukseen sisältyvää ja kuuluu toimenkuvaan niin juttu on ok myös kirjoittajan
osalta. Käännetyn tekstin oikeudet ovat aina kääntäjällä jolla tietenkin pitää
olla sopimus alkuperäisen tekstin kääntämiseen – pelkkä lupa tai ostettu oikeus.
Neulemallien suunnittelu voi kuulua firmassa normaaliin työnkuvaan ja
työssä suunnitellut mallit ovat työnantajan omaisuutta, samoin niiden
tekijänoikeudet, ellei työsopimuksessa ole erikseen muuta sovittu.
Tästä asiasta olen keskustellut mm Marjutin ja Tikrun
kanssa. Tikru jo mainitsi asiasta postauksessaan 6. marraskuuta. Tikru on
huippuammattilainen jonka osaamista, idearikkautta ja monipuolisuutta
ihailen vilpittömästi ja hän vie suomalaista neuleosaamista upeasti
maailmankartalle. Marjut on Ullan päätoimittaja. Ulla toimii
rehellisesti ja vastuullisesti hyvässä yhteistyössä suunnittelijoiden
kanssa ja ansiokkaasti julkaisee myös harrastajien ohjeita. Ullan vahvuus
perustuu osaavien ammattilaisten vapaaehtoistyöhön ja kaikkien Ullan tekijöiden yhteiseen
riemuun jakaa omaa osaamistaan toisten harrastajien kanssa.
Sitten vielä vähän tekijänoikeudesta ja mallisuojasta. Ne ovat kaksi eri asiaa.
Tekijänoikeus on automaattinen ja syntyy aina kun tuotetaan oma malli.
Tekijänoikeus on omaisuutta, sitä voi myydä ja ostaa. Suunnittelija voi
myydä kaikki oikeudet malliinsa tai vain julkaisuoikeuden. Jos myy
julkaisuoikeuden niin tekijänoikeus jää suunnittelijalle. Tekijänoikeus on
elinikäinen.
Mallisuoja pitää anoa ja se on pitkä, kallis ja kohtuullisen työmäärän
vaativa prosessi ja esim. neuleiden kohdalla on varsin epätodennäköistä
saada mallinsa suojattua. Mallisuoja onkin pääsääntöisesti teollisen
tuotannon piiriin kuuluva asia.
Kuinka sitten tekijänoikeudet vaikuttavat neulojan arjessa?
Tavallisen omaan käyttöön ja lahjaksi neulovan harrastajan elämässä ei
tekijänoikeuksilla ole juurikaan merkitystä. Mutta jos haluaa
myydä mallin mukaan valmistamiaan töitä, on otettava yhteys suunnittelijaan ja kysyttävä lupa
kaupalliseen käyttöön.
Miksi lupa täytyy kysyä?
Suunnittelija on tehnyt töitä viikkokausia jokaisen mallinsa eteen ja kun
kaikki kokeilut ja laskelmat on tehty ja neulemalli on saatu kirjoitettuna "ulos",
toisten on helppo toteuttaa tuote valmiista ohjeesta. Siis vähän kuin
perunan viljely: jos muokkaa pellon, istuttaa, multaa, kastelee ja
hoitaa peltoaan koko kesän ja sitten joku toinen käy korjaamassa sadon, myy perunat
ja pitää rahat niin ei ole oikein, ei. Tuon perunan viljelyksen
jokainen ymmärtää mutta kun siirrytään kädentaitoihin niin miksi tuon saman
asian ymmärtämisestä tulee niin ylipääsemättömän vaikeaa? En ymmärrä kuinka se voisi olla mitenkään
erilaista?
Siis omaan käyttöön ja lahjaksi saa valmistaa minkä tahansa mallin mistä
tahansa ohjeesta/kirjasta/kuvasta mutta toisen työllä rahastaminen on
väärin ja epärehellistä toimintaa.
Jos taidot vaan riittävät, omaan käyttöön saa valmistaa vaikka
pariisilaisen muotihuoneen upeimman neuleen ja kertoa kulkevansa
XXX-suunnittelijan mallissa, mutta jos valmistaa näitä XXX-neuleita
myyntiin niin silloin kyseessä on tekijänoikeusrikkomus.
Toinen juttu on valmistaa tilauksesta korvausta vastaan asiakkaalle tietty
tuote. Jos asiakas tuo sekä mallilehden että kaikki työhön tarvittavat
materiaalit, niin tuotteen valmistaminen ei riko mallin tekijänoikeuksia.
Tilaaja on maksanut mallin ostaessaan sen lehden/kirjan jossa malli/ohje on
julkaistu ja asiakas maksaa valmistajalle ainoastaan palkan tehdystä työstä.
Näistä aiheista voisi kirjoittaa pienoisromaanin, mutta tässä aluksi. Keskustelua
voidaan jatkaa niin Ravelryn kuin Ihan itse foorumin palstoilla ja
kommenttilootassa.
Tässä postauksessa olen käyttänyt osia omista teksteistäni joita olen
kirjoittanut muutama vuosi sitten suomi24 askartelu ja käsityö
keskusteluissa nimimerkillä "ammattilainen".
Tällä vuosituhannella Ihan itse foorumin lisäksi neulemallejani ovat julkaisseet
Ulla. Langat antoi Coats Opti
Suuri Käsityölehti. Kaikki viulut maksoi Coats Opti
Kotiliesi. Langat antoi Tekstiiliteollisuus
Novita
-