Viikot vilahtelevat kuin pikakelauksella ja aina tuntuu olevan perjantai, paitsi tänään kun ei voi tietää mikä päivä oikeesti on; maanantai/tiistai. No, väliäkö sillä, kohta on taas perjantai ja viikon töistä vai murto-osa valmiina kuten niin monella viikolla ennen tätä kaunista keväistä viikkoa.

Helsingissä oli kevät hyvässä vauhdissa heti pääsiäisen jälkeen ja kesä avattiin Strindbergin terassilla ostoskierroksen puolimatkassa. Kolme päivää meni tarkkaan työasioissa, ensimmäinen Novitalla, toinen Kotiliedessä ja kolmas kuvauksissa.

 Lauantai jäi sitten shoppailulle. Minulla oli vastuullinen tarkkailijan tehtävä, ystävättäreni Riitta suoritti shoppailun mustaa vyötä ( itselleni myönnetty vuosia sitten, myöntäjinä oma perhe ja lukuisa joukko ystäviä Suomessa ja Italiassa). Riitta suoritti kokeen loistavasti. Esplanadi ja Aleksi ovat erinomainen rata, lyhyellä matkalla hyvin alueen tunteva shoppalija selvittää kokeen muutamassa tunnissa kiitettävästi, kuten taas nähtiin. Siellä on tiivis keskittymä köyhien kauppoja, siis niitä joissa ei myydä mitään halpaa. Vanha totuushan on ettei köyhän kannata ostaa halpaa.

Jonakin päivänä viikolla kävin pakkosuorittamassa Fazerilla kahvin ja omenahyveen. Olen opetettu ettei ole oikeesti käynyt Helsingissä ellei käy Fasulla nauttimassa ed. mainittua herkkua. Lysti maksoi lähes yhdeksän euroa. Vertailun vuoksi mainitsen että Kuopiossa seuraavalla viikolla hyvässä ravintolassa, -kangasliinat pöydillä ja pöytään tarjoilu, maksoi parsa Hollandese seitsemän euroa ja hintaan sisältyi leipäpöytä ja juomaksi vesi. Molemmat annokset olivat erinomaiset ja mielestäni hintansa väärttejä.

Omat shoppaukseni jäivät vähille, valvontaan pitää suhtautua vakavasti. Saaliini oli kaksi T-paitaa, Espan köyhien kaupoista ja pieni hurjastelu Stockan herkkuosastolla:  pullo  valkoista balsamiviinietikkaa, sormikeksejä tiramisun valmistamiseen ja Maxim`s de Paris herkkuboxi.

Aikaisemmin kävin harrastekirjakaupassa Korkeavuorenkadulla, se on paha paikka; täpötäynnä toinen toistaan upeampia kirjoja jotka kaikki tuntuvat tarpeellisilta. Onnekseni ymmärsin että kirjastoa ei kunnastamme ole aiakaan vielä lakkautettu ja ostin ainoastaan yhden kirjan.

Matkoilla on aina kaksi asiaa joiden tulisi kuulua vakiovarusteisiin; kaikkissa vaatteissa pitäisi olla joustava uumanauha ja matkalaukun tilavuus saisi kasvaa puolella ennen kotiin lähtöä. Olen ikuisesti kade miehille jotka voivat matkustaa tullen mennen pienen salkun kanssa. Parranajovälineet, muutamat puhtaat kalsarit ja pari paitaa, siihenpä ei matkalaukkua tarvita. Toista on meikäläisellä, karsittu versio meikkilaukustani painaa kuulemma enempi kuin mäyräkoira, - tieto perustuu tosin huhuun, itse en osta enkä juo olutta. Neljän päivän reisulla saattaa joutua tai päästä monenlaisiin tilanteisiin ja vaatetusta pitää olla niin että voi tarvittaessa lähteä edustamaan ykkösissä ja pärjää päivällä tuulisessa kaupungissa. Siis matkalaukku on jo lähtiessä täynnä ja kotimatkalla aivan turvoksissa, vaikka osa menomatkalla mukana olleista tavaroista tulee myöhemmin postissa takaisin kotiin.

Sunnuntai-aamuna sitten yöjunalla kolkuttelin kohti pohjoista, aamu oli kaunis ja asemalla bussia odottelemassa tapasin tuttavan joka oli tulossa Tampereelta. Siinä sitten rupattelimme ja kun ei alkanut autoa kuulua kolmas odottelija katsoi tarkemmin aikataulua ja huomasi ettei bussi kulje lainkaan sunnuntaisin. Onneksi kännykkä on keksitty ja kotiin päästiin molemmat, tuttavani ja minä.

Vapunalusviikko meni sukkelasti, kuten jo tuli mainittua yksi päivä Kuopiossa. Sielläkin oli katsastettava käyhien kauppoja, yksi  löytyi, lähellä taidemuseota on kultakauppa jonka valikoima melkein teki vaikutuksen, miinusta tuli alennusmyynnistä. Ritvaliisa Pohjalaisen korut olivat hävitysalessa, ystävättäreni Helena hankki kesäksi kauniin kaulanauhan edullisesti. 

Kävin Kuopiossa tapaamassa Langankuluttajaa joka onnekseni on oikolukenut neuleohjeitteni tekstit. Olipa mukava tavata ja lounastaa yhdessä. Jälkiruokakahville kävelimme museokahvilaan ja Minna Canthin kakku maistui auringossa museon pihalla.

 Muut päivät olen ahkerasti neulonut ja kirjoittanut ohjeita, kaiken on oltava valmiina Helsingissä ensiviikon alussa. Nyt näyttää kohtuullisen hyvältä, yksi neule vielä tekemättä ja kahden ohje puhtaaksikirjoitusta vaille valmiina.

Italiaan lähtökuume on hieman hellittänyt, siellä sataa vettä ja ukkostaa, täällä sen sijaan on mitä kaunein kevät ja lämpötilat samaa luokkaa kuin Italiassa, ei siis mitään kiirettä. Laitoin  vapuksi orvokkiamppelit kuistille ja tänään jatkoin istuttamalla lisää orvokkeja peltipurkkeihin joita sitten sijoittelen ympäri kuistia ja rappusia.

Jotakin kumman taikaa niissä köyhien kaupoissa on, läheltä kulkeminenkin ihmeesti keventää lompakkoa. Lähtiessäni jo epäilin että kukkaro tuulettuu, ja kyllä myöntää täytyy että toimintatonnista on vain muisto ja saalis vaikuttaa aika laihalta. Onko tämä todella näin: aika ja raha kuluu nopeammin kuin ennen, korttikin on vekillä ja savuaa herkemmin? Vai onko taito ruostunut harjoituksen puutteessa?