Niin nopeasti se mieli muuttuu, nyt lähtisin täältä ihan minne vaan. Päivä on kyllä kaunis, aurinko paistaa ja linnut laulaa edelleenkin, mutta vessan lattia lainehtii. Käsienpesualtaan poistoputki oli päässyt jotenkin irti ja tukanpesuvesi meni suoraan lattialle, huomasin vasta kun olin pessyt hiukseni. Miksi vasta sitten? Siksi kun olen ylellisyyden kaipuutani tyydyttääkseni laitanut paksun maton vessan lattialle. Matto on nyt pesukoneessa, tukka sortillaan ja kiukku korkeimmillaan. Putki on irronnut joskus ennenkin ja putkimiestä ei vaan saa kutsua koska hiljainen mies periaatteessa osaa sen korjata kun saisi vaan tehtyä

Nyt putki on taas tungettu paikoilleen ja pikaviritys kestää minkä kestää.

Minun on vaikea ymmärtää noita miehen pikavirityksiä jotka useimmiten jäävät pysyviksi. Miehen filosofia kun on ettei mitän tehdä ennen kuin kaikki mahdollinen vahinko on tapahtunut. Naisen logiikalla korjaisin pienen vian heti ja kunnolla, tulisi halvemmaksikin ja säästäisi hermoja.

Kokouspaperit on noudettu ja luettavaa riittää koko sunnuntaipäiväksi. Seuraava ohjelmanumero on viedä auto öljynvaihtoon tunnin kuluttua. Samalla reissulla täytyy suorittaa elintarvikehamstraus ja postittaa pari pakettia.

Eilen illalla sain tuliaisia Lissabonista, ystävättäreni oli viime viikolla siellä työmatkalla. Sähköposti toi  minulle kuvan katukyltistä, minulla on oma katu Lissabonissa! Tämähän on tosi ylellistä.

Osa kiukustani tukee kyllä sisältä itsestäni, ideaa pukkaa ja suunnitelmia on jonossa, toteutukseen pitäisi olla nopea, oivaltava ja  taitava käsityöläinen työparikseni. Nyt kun langat ja puikot ovat ottaneet vallan elämässäni taas kerran, pitäisi saada edes osa mallien protoista tehtyä ennen kuin into hyytyy. Yleensä vauhti hidastuu kun tulee uusi mielenkiintoisempi juttu esiin.

Viime kesä meni ristipistoillessa, leikekirjonnan saloihin tutustuessa ja perinteisen kirjonnan parissa. Niitä tehdessäni tunsin olevan ylellisyysrouva. Istuin varjossa ompelukehys käsissä ja pistelin pienenpieniä pistoja pellavakankaalle. Työtä josta kukaan ei suostu maksamaan yhtään mitään. Kokemusta on: ompelin Käsityön Ystävien mallistosta Eliel Saarisen "Ruusu" tyynyn pellavaisena, muuan tuttava sen näki ja ihastui ikihyväksi. Siitä sitten pyytelemään josko hänellekin moisen valmistaisin. Toki on selvää että kallistahan se on kun työ on hyvää jne...

Kysäisin mitä hän olisi valmis työstäni maksamaan?  Pitkän miettimisen jälkeen, ääni vapisten kuinniotukseta korvauksen suuruutta kohtaan  tuli vastaus: kyllä varmaan pitäisi kolmekymppiä antaa, siis tarvikkeineen.

Sillälailla, tarvikepaketti maksaa 60 €  + toimituskulut 8 € ja työn tekemiseen menee lähes viikko!  Käsityön Ystäviltä tilattuna valmis tyyny on 202 € + toim. 8 €

Sispä ylellisyysrouvan status tulee siitä että valmistaa itselleen kauniita tekeleitä ja naisen logiikalla laittaa piirongin laatikkoon 150 € sästynyttä rahaa ja ihailee tyynyään sohvalla. Ahneuksissani sitten tein toisenkin, lahjaksi tyttärelleni ja livautin taas sataviisikymppiä salarahastooni. Näin minä kerän toimintatonneja . Nyt pitäisi taas keksiä joku loistava tulonlähde, rahasto on huvennut niin että pian pohja paistaa piirongin laatikossa ja kesä on edessä.