99897.jpg

Torstaiaamuna siis suunta kohti rannikkokaupunkia. Ensimmäinen pysähdys lähikaupungissa, kuljettajalla oli lyhyt palaveri työasioissa. Puoliltapäivin pääsimme jatkamaan matkaa ja tulimme perille vähän etuajassa. Kuljettajan asiat hoidettiin ensin ja sitten nielaistiin pikalounas hampurilaisbaarissa. Pankkiautomaattiakin piti käydä näpelöimässä ja aivan aikataulussa tapasimme kauppakumppanin. Pöytä ja tuolit olivat kuvauksen mukaiset, niinpä raha ja tavara vaihtoivat omistajaa nopeasti. Lastauskin onnitui ilman hankaluuksia, isohkon ruokapöydän ja neljän tuolin sijoittaminen farmariautoon kyllä aluksi tuntui kyseenalaiselta. Pöydän jalat olivat kuitenkin helposti irroitettavissa ja se ratkaisi pulmamme.

Samalla kauppakumppanilla on myynnissä myös vanha sohvakalusto pöytineen ja lisäksi kaksi kaunista kevyttä karmituolia jotka ovat identtisiä kotona olevan perintötuolin kanssa. Kokonaisuuden hintapyyntö oli yhden karmituolin hinnan verran.  Vaikea tapaus kun sitä tilaa ei talossa ole kuin katolla. Pyysin miettimisaikaa yön yli ja eilen illalla piti sitten vinkaista että ostan nekin, noudetaan juhannuksen jälkeen.

Taivaan vallat, olen täysi hullu ja näköjään vielä ahnekin. Myönteistä tässä on että tunnistin tuon ahneuden itsessäni, omien virheiden ja puutteiden tunnistaminen on alku niiden korjaamiseen ja itsensä kehittämiseen. Toivottavasti.

Kotiin tultiin vasta yhdeksän jälkeen illalla. Hiljainen mies puhisi kuin pikkuinen siili kun näki kuorman.  En ihmettele lainkaan hänen reaktiotaan. Nytkin vieraampi tarvitsee opaskoiran selviytyäkseen ulko-ovelta makuuhuoneeseen, reitillä on väisteltävää ja pujottelutaitokaan ei ole pahitteksi talossa liikkujalle. Lohduttavaahan tässä on että vieraita ei juuri makuuhuoneeseen viedä.

Perjantaina puhdistelin tuoleja ja sovittelin erilaisia kankaita istuimien päälliseksi. Ennen lounasta tuli kutsu iltapäiväksi töihin kultakauppaan, aikaisemmin oli sovittu jo lauantaista. Sunnuntaina on monet häät ja konfirmaatio, joten kiirettä riitti koko päiväksi.

Kukat voivat hyvin ja ovat innostuneet kasvamaan ja kukkimaan. Ihmeekseni kaikki ystäviltä saadut pienetkin taimet näyttävät viihtyvän pihallamme. Hoidanhan minä niitä, kastelen aamuin, illoin, nypin kuihtuneet kukat ja juttelen niille kuin lapsosille.

Siis viikon päästä on juhannus ja rippijuhlat tyttäreni kodissa. Tavan mukaan leivon piirakat juhliin ja hoidan kattauksen ennen kirkkoon menoa.  Suunnittelimme tarjoilut ja tilaukset on tehty. Vävyn suku on suuri ja perhejuhlat ovat aina melkoinen ruljanssi. Rutiinillahan nämä jo menee ja kesällä on mukava juhlia. Tavaksi on muodostunut runsas leikkele ja salaattipöytä. Meillä on astiat samaa sarjaa ninn että kattaus ei tuota tuskaa, kuusikymmentä henkeä voidaan kestittää helposti.  Lasten juhlissa hoidamme itse kaiken, aikuisten juhlissa on yleensä kolme henkeä hoitamassa keittiötä ja tarjoilua. Lasten juhlissa on vain sukulaiset ja lähimmät ystävät, aikuisten juhlissa lisäksi kaikkea enemmän ja vähemmän virallista porukkaa joiden viihtyvyydestä pitää huolehtia.

Monesti vieraana ollessa ihmetyttää että juhlissa talon rouva askartelee keittössä ja vieraat seurustelevat keskenään. Äitini opetti että emännän tärkein tehtävä on huolehtia vieraiden viihtyvyydestä ja tarjoilu kuuluu henkilökunnalle jota palkataan aina tarpeen mukan. Toinen asia joka minua nyppii, on se kun vieraat syöksyvät käytettyjen astioittensa kanssa keittöön. Astioiden keruu kuuluu tarjoilijalle. Kotikettiöitä ei ole suunniteltu suurkeittiöiksi ja siellä juhlien aikana työskentelevät eivät tarvitse jatkuvaa vierasvirtaa häiritsemään työtään ahtaissa tiloissa. En myöskään ymmärrä miksi suurin osa kiertää pöytää väärin päin: ensin otetaan käteen täysi kahvi kuppi ja sitä varoen taiteillaan sitten leivät, leikkeleet, kakut ja muut makeat lautaselle. Katan kahvin ja muut juomat omaan pöytäänsä josta tullaan hakemaan juomat sitten kun on kerätty syötävät lautaselle. Joka juhlissa täytyy ohjata oikea suunta ja siitä huolimatta toinen puoli porukasta kiertää väärin päin heti kun silmä välttää.

Kadun vierellä näyttää olevan postilaatikkotalkoot. Taloja on vuosien kuluessa rakennettu tähän ympärille ja postilaatikoita on lisätty epämääräiseen järjestykseen. Nyt on päätetty tehdä siisti ja yhtenäinen rivi jossa laatikot ovat numerojärjestyksessä. Kun vielä postinkantaja oppisi lukemaan nimet ja numerot  oikein. Uusimman naapurin miehen nimi on sama kuin hiljaisella miehellä, sekä etu että sukunimi ovat identtisiä, ainoastaan kadun numero erottaa ja postit on laitettu laatikoihin lähinnä arpomalla. Monta kertaa viikossa vaihdamme postejamme oikeisiin laatikoihin.

Taitaa olla aika ryhtyä restaurointipuuhiin. Mummista pitäisi tunnissa restauroida edustuskelpoinen myyjätär kultakauppaan. Onneksi aurinko paistaa ja omistan reilusti suurentavan peilin; nämä takaavat että vauhtiviivat sattuvat lähemmäksi silmiä kuin korvia ja huulipuna nenän alapuolelle. Aikaa näihin aamutoimiin menee vuosi vuodelta enemmän ja lopputuloksesta voidaan olla monta mieltä, mutta nyt pensselit käteen ja taikurin hommiin.