Aamujen aamu, aurinko paistaa, taivas on heleän sininen ja linnut pitävät konserttia pihapuissa. Viikko on ollut menoa ja meininkiä, olen tavannut ystäviä ja tuttavia, muistellut menneitä ja suunnitellut tulevaa.

Lauantaina oli torilla kesän avaus, väkeäkin ihan torin täydeltä, ohjelmaa fransun solminnasta taek wondo-näytökseen. Päivä oli aurinkoinen mutta navakka ja puuskainen tuuli hieman tasoitti kesäntuntua. Torilla tapasin lapsuuden naapureita, sisarukset joista vanhempaa en ole tavannut pariin kymmeneen vuoteen. Hän oli ollut perjantaina kaupungissa luokkakokouksessa, ylioppilaskeväästä on nyt 50 vuotta. Nautimme torikahvilassa makeat pullakahvit,  muistelimme menneitä ja kertoilimme kuulumisia. Tämän perheen kanssa olen viettänyt paljon aikaa lapsuudessani ja nuorin sisaruksista on vanhimman tyttäreni kummi, sama joka pari viikkoa sitten kävi meillä miehensä kanssa.

Ostin torikauppiaalta pussillisen lämpimiä piirakoita; niillä, leikkeleillä ja kahvilla kuittasin hiljaisen miehen lounaan. Itse söin työlounaan kultakauppiaan kanssa.

Sain taas kutsun yökylään. Ystävättäreni tytär on ostanut talon metsän keskeltä vain vartin matkan päässä keskustasta. Harvinaista täällä, talo ei ole järven rannalla ja niinpä siellä on suuri uima-allas saunan yhteydessä. Meillä oli oikein rattoisa naisten ilta. Kolmestaan purettiin muuttolaatikoista astiat kaappeihin, illalliseksi syötiin runsassti salaattia ja mahtava juustotarjotin lisukkeineen. Lopuksi paransimme maailmaa yhden viinipullollisen ajan, siinä meni lähes kahteen aamuyöllä eikä vielä tullut valmiiksi. Miehet olivat miesten reissulla moottoripyörineen.

Sunnuntaina palailin kotiin puoliltapäivin ja iltapäivä meni laskuttaessa. Hiljainen mies vei minut ravintolaan illalliselle. Kylläpä tuntui sihteeriltä! Miehellä on terve itsesuojeluvaisto,  kun vie minut viikonloppuna ulos syömään saa suuremmalla varmuudella kelvollista ruokaa edes kerran viikossa, kotonahan on usein listalla ne kuuluisat polttouhrit.

Juu, miesten maailmassa eletään; Ihana Elisa on saanut väistyä jalkapallon tieltä. Katsoin keväällä sarjaa ylläpitääkseni italian taitoani ja muutama jakso alusta jä näkemättä. Tarina on ikuinen piiasta kartanon rouvaksi juttu, mutta  koetan kuunella kaiken mahdollisen mitä italiaksi televisiosta tulee. Kielen rytmin säilyminen edellyttää kuulemista, minulle pelkkä lukeminen ei riitä. Se onkin yksi hyvä syy matkustaa alppien etelä puolelle jos muuta asiaa ei satu löytymään. Hiljainen mies seuraa otteluita suurella mielenkiinnolla vaikkei mikään fanaattinen urheilifriikki olekaan.

Lauantaina torilla tapasin myös tuttavan joka kyseli olisinko halukas myymään yhden taulun kokoelmastani. Meillä on useita edesmenneen paikallisen taiteilijan töitä. Vuosien varrella olen lahjoittanut tauluja kaikille lapsilleni ja heidän lapsilleen, kummilapsille ja muutamalle hyvälle ystävällekin. Mutta vieläkään kaikki eivät mahdu mielikseni seinille, koska en halua ripustaa niitä liian tiheään vaan jokaisen pitää päästä oikeuksiinsa ja paikka on valittava huolella. Tauluista suurin osa on ollut esillä taiteilijan näyttelyissä ja ne on kaikki valokuvattu kulttuuritoimiston arkistoihin ja siksi ei ole mikään salaisuus ketkä näitä omistavat. No, keräsin viisi sellaista joista voisin harkita luopuvani ja menin näyttämään niitä asiakkaille jotka aikoivat ostaa taulun syntymäpäivälahjaksi sukulaisellen. Kaksi tauluista oli heidän makuunsa, hinta kuitenkin hirvitti ja jäivät harkitsemaan taulun ostoa itselleen, seuraava tapaaminen sovittiin heinäkuulle. Taulujen hinnat ovat vähän vaikeita  määrittää, varsinkin kun tämän taiteilijan töitä ei juuri liiku. Minulla on kuitenkin hyvä peruste hinnoittelulleni; olen myynyt kymmenkunta vuotta sitten yhden taulun taidemuseolle ja se antaa suuntaa. Museon johtaja himoitsi kolmea työtä mutta kaupungilla ei ollut määrärahoja kuin yhteen.  Lähes joka vuosi joku kysäisee näitä mutta ylensä sanon heti etten myy, nämä ihmiset ovat kuitenkin tosi ostajia joten suhtaudun heihin vakavasti. Tavallisesti kyselijöillä on palava halu saada tämän tekijän työ, mutta ei riittävästi rahaa ostaa tai sitten niitä joilla on kyllä rahaa mutta eivät raski luopua rahoistaan. Kumpikin tyyppi kokeilee sattiusiko saamaan taulun "edeullisesti" ja pettymys on silmin nähtävä kun omistaja tietää töiden arvon.

Tiistaina soitin tuttavalle joka hoitaa hyväntekeväisyyskirpparia ja pyysin käymään meillä katsomassa kelpaako vaatteet ja tavarat joita poistin kaapeistani, vai laitanko suosiolla roskiin. Kaikki kelpasi; peräkontillinen tavaraa lähti eikä minkäänlaista  lovea näy tässä tavaran paljoudessa. Tämä tuttava vei minut sitten kotiinsa katsomaan kukkiaan ja antoi laatikollisen taimia pihalleni istutettavaksi, kaunokaisia ja monivuotista orvokkia. Iltapäivän niitä laittelin ja kastelin entisiä. Muutama tunti meni pihamaalla työn touhussa  enkä ymmärtänyt että aurinko voi polttaa myös töissä. Naama ja käsivarret saivat liikaa aurinkoa ja olin punainen kuin porsas ja kaiken lisäksi ihoa kirveli ja kiristi. Illalla vielä Helena soitti seurakseen kahville ja antoi laatikollisen  taimia pihastaan minulle.

Eilen piti lopulta mennä tilaamaan uudet silmälasit, kadotin entiset viime viikolla johonkin tuntemattomaan paikkaan. Varmaankin ne tänään löytyvät kun uudet on tilattu. Oikeasti oli jo aikakin uusia lasit,  enimmäkseen  kyllä pidän piilareita, mutta ei sitä voi elää ilman tavallisa laseja. Optikko kyseli onko minulla siivoojaa, tarvitsevat vielä muutaman talon lisää että saadaan siivousrinki ja yhdelle ihmiselle työpaikka. Ilolla ilmoittauduin mukaan, tunnen sen rouvan joka tulee siivoamaan. Hän on asunut välillä toisella paikkakunnalla ja muuttaa nyt takaisin tänne jos saa töitä. Hän on todella luotettava, oikein hyvä työntekijä, nopea ja aina hyväntuulinen. Tämä oli viikon paras juttu.

Tänään lähden Helenan miehen kanssa hakemaan sitä ostamaani ruokapöytää ja tuoleja enkä ole saanut tunnustettua ostostani hiljaiselle miehelle. Se perheenemäntäkohtauskin jäi tulematta, kuka nyt tällä helteellä pullaa leipoisi. Eipä sillä, ei mies yleensä puutu hankintoihini, mitä nyt joskus mutisee tavaran paljoutta tilan puuttetta. Se muuten on ihan oikeesti totta että roju lisääntyy ainakin meillä aivan itsestään. Eilen illalla sain sen äitienpäivälahjanikin tuohon pihalle ja viikonlopuna täytyy koettaa tyhjentää ainakin varastot ja autotalli joutavasta romusta. Pihalla on onnekseni myös remonttijätettä ettei lavan täyttö ole yksin minun romujen varassa.

Noutaja soitti ja nyt sitten kohti uusia seikkailuja, illansuussa katan kahvit uudelle pöydälle.