Kuvassa uusi "kummilapsi". Ystävättäreni tytär on hankkinut koiranpennun ja kävin sitä katsomassa. Pentu oli riehunut itsensä väsyksiin ja asettatutui maate jalkoihini eikä suostunut siitä lähtemään ja niinpä totesimme että pentu taisi valita itselleen kummitädin. Rakastan koiria, kunhan minun ei tarvitse ottaa niitä kotiini asumaan, vierailla saavat ja hoitoon voin ottaa muutamaksi päiväksi. Kun isot tytöt olivat pieniä, meillä oli aina saksan paimenkoira, parhaillaan kaksikin.  Kuopus on allergikko ja se on rajoittanut eläinrakkauden ystävien ja tuttavien kotieläimiin. Toki hänelläkin oli akvaario  ja kun sitten pudotin viimeisen kuolleen kultakalan itkien vessanpönttöön, päätin ettei enää mitään lemmikkejä minun huusholliini. Päätös on pitänyt parikymmentä vuotta.

Eilen sitten kävin rannikkokaupungissa noutamassa hankintani. Ison pakettiauton tavaratila tuli täyteen kauniita huonekaluja. Tilapäista helpotusta sijoitukseen tuli kun varmistui että voin pitää kesäkauppaa torin reunalla tyhjäksi jääneessä liiketilassa muutaman viikon verran. Tila on koulukaverini omistuksessa ja siihen tulee uusi vuokralainen vasta elokuun alusta. Paikka on paras mahdollinen tässä kylässä ja aion laittaa myyntiin omia käsitöitäni ja muita teoksiani sekä kaikkea kaunista mitä vuosikymmenien saatossa kotiin on kertynyt. Sitä en tiedä käykö kauppa mutta uteliaita takuulla riittää.

Kyllä kylän ämmät saavat vettä myllyynsä, luultavasti arvelevat että hiljainen mies on lopultakin nostanut kattilat rappuselle ja nyt on lähtö lähellä. Muutama varmaankin kysyy suoraan joko muutan kokonaan Italiaan.

Nyt sitten myyntiin menee runsaasti iittalaa, arabiaa, käsityö ja taiteilijatarvikkeita, valmiita töitä, huonekaluja, tauluja, hopeaa, laukkuja, kenkiä, raanuja yms. Hinnoittelu lienee niin että niihin joista on vaikeampi luopua laitan hinnan joka balsamoi kivun jos joku sattuu ostamaan. Sekään ei harmita jos kamat pitää roudata takaisin taloon, onpahan ollut hauskaa. Edelleen pätee että homma on työtä jos siitä maksetaan ja huvia jos siitä pitää maksaa. Jos siis menee harrastuksen puolelle niin halpahan tämä harrastus on, kulut ovat  minimaaliset ja koen että jokainen myynnistä tuleva euro on puhdasta voittoa.

Hiljainen mies hyrisi tyytyväisenä kuullessan asiasta, ei taida ymmärtää että parin viikon myynnistä ei suurta lovea synny tähän tavaramäärään. Olin ajatellut että tänä kesänä menen torille pitämään kirpparia ja tämä kyllä on paljon mukavampaa kun ei tarvitse päivittäin levitellä ja kasata tavaroita. Sekin on hyvä että kun puodin avaa, siellä on oltava joka päivä nämä viikot, toriltahan voisi lusmuilla milloin milläkin syyllä.

Jos paikkakuntalaiset vain katselevat niin ehkäpä joku turisti kuitenkin luopuu rahoistaan, näin tässä on ajateltava. Vielä yksi kiva juttu, ruuan laiton saan unohtaa lounaan osalta, hiljainen mies voi käydä syömässä ravintolassa ja minä elän mansikoilla.