Taas on perjantai, tekeeköhän tämä valoisuus sen että koko viikko tuntuu olevan yhtä ja samaa päivää.

Viikko on ollut vauhdikas, maanantaina kävin uusimman naapurin rouvan kanssa puutarhalla kukkaostoksilla. Muutamia kymmeniä orvokkeja, samettikukkia, kuunliljoja, valmukkeja, kosmoskukkia ja hopeaputous. 

 Tiistaina oli Kuopio-päivä. Ellu-ystävättäreni kanssa pyyhkäisimme Savoon shoppailemaan. Kuopio on lupsakka kaupunki ja lisäarvoa tulee siitä että se on syntymäpaikkani, olen tosin muuttanut sieltä vajaan vuoden ikäisenä pois. No, kiertelimme keskustan putiikkeja ja nyt minulla on uudet arkivaatteet, pitkät housut ja pusero.

Katselupuolelle ja mieltä kaihertamaan jäivät muutamat huonekalut antiikkiliikkessä. Mitenkähän osaisi luopua entisistä? Talo on niin täynnä että tänne sopii ainoastaan sellaisia juttuja jotka voi tuoda kirjekuoressa. Pithän siellä jotakin kauppaa kuitenkin tehdä ja ostin muutaman metrin kaunista kangasta, vaikka ei minulla ole aavistustakaan mitä siitä joskus tulee. Tämä oli taas niitä ostoksia joissa ei järki ehtinyt mukaan päätöksen tekoon.

Keskiviikko sitten olikin kukkapenkin tekoa ja istutusta. Tämä tauti tuntuu vain pahenevan.

Eilen tuli yllättäen kaupunkireissu; piti käydä täytättämässä jauhesammuttimia ja ostamassa pari uutta korjaamolle. Toissapäivänä oli yksi  auto tupsahtanut tuleen ja kaikki sammuttimet olivat siksi tyhjillään. Iltapäivä kului kaupungilla ja käväisin samantien ruokaostoksilla.

Viola-ystävättäreni soitti ja pyysi yökylään. Tavan mukaan rantasaunakausi piti avata ja samalla tuli heitettyä talviturkki. Vesi oli hyytävän kylmää mutta kastautuminen teki hyvää ja lempeässä löylyssä tunsin itseni oiken reippaaksi ja rohkeaksi.

Viola on taitava kokki ja illallinen oli taas upea; uusia perunoita, paistettua haukea, jonka hänen veljensä oli aamulla pyytänyt, salaattia ja jälkiruokana marjoja vaniljavaahdon kera. Viinit olivat hyvin valittuja kuten aina ja saunajuomana tietenkin shamppanjaa. Illan päätteeksi vielä kahvit ja yömyssyksi konjakit. Katselimme puoliltaöin peilityyntä järveä ja ihailimme kesän kauneutta kuistilta käsin. Violan talo on upean niemen nokassa, paikka on takuulla läheistä sukua paratiisille. Tyttäremme ovat bestiksiä, samoin heidän lapsensa, siis olemme ystäviä kolmessa polvessa.

Aamulla kotiin tultuani laittelin kukkapenkkiin Violalata saamani auringonkukan penikat, hänellä niitä oli pitkä rivi kasvimaan laidassa ja harvennus sattui onnekseni juuri tälle aamulle.

 Hiljaisen  miehen sisar on miehensä kanssa lomalla ja tulee käymään illan suussa.  Lupasin esitellä hänelle julkaisuun menneet neuleet etukäteen. Hänellä on ollut käsi kipeänä koko talven ja käsityöt tauolla, nyt alkaisi olla into päällä saada lankaa mutkalle.

Illaksi tuli vielä kevyt keikka, yksi ystävätär ( 83 v.) soitti matkalta, käväisen kuskaamassa hänet linja-autoasemalta kotiin. Hän oli sukuloimassa ja  taidenäyttelykierroksella ruuhka-Suomessa.

Aamu oli aurinkoinen mutta nyt tuuli tuntuu viileältä ja taivas on uhkaavasti pilvessä. Toivottavasti viikonlopusta tulee lämpimämpi.

Pientä päänsärkyä tässä on: koska ja kuinka kertoisin hiljaiselle miehelle että olen tainnut ostaa uuden ruokapöydän tuoleineen ja ne pitäisi noutaa ensiviikolla kotiin. Entisten kohtalosta ei ole mitään käsitystä, ovat äidin perintöä ja kaiken lisäksi hyvät. Tämä ostos oli jo tehtynä ennen Kuopiossa käyntiä ja se osaltaan hillitsi minua antiikkikaupassa. Pitäisiköhän tässä kehittää perheenemätäkohtaus ja leipoa vaikka pullaa. Pullantuoksuisessa talossa on parempi kertoa hankinnoistaan. Kokemusteni perusteella miesten aistimaailmassa pullantuoksu lieventää huomattavasti muita kipuja.

 Kiitos kommenteista, luulin jo että laskuri raksuttelee itsekseen.