Kuvassa Eddy huvilan pihalla ilta-auringossa. Eddy on pari vuotias ja edelleen leikkisä ja huomionkipeä. Torstaina olin mummuttamassa koiran "oikeassa" kodissa, tytär tyttärineen lähti siis iltakoneella Helsinkiin. Hiljainen mies tuli yökylään ja onnistuin hyvin luottotoimessani; koira ei hyvistä yrityksistään huolimatta onnistunut karkaamaan. Perjantai aamuna Eddy ei suostunut menemään häkkinsä ja niin minun piti käyttää sitä lenkillä ja jättää sisälle. No, normaali työpäivä menee sisätiloissa kun on vähän juostu ulkona, ikkunat jätetään auki ja riittävästi vettä kuppiin. Kuopus tuli vävyehdokkaan kanssa jo kahden maissa ja pelastivat koiran arestista. Annoin nuorille rahaa evääksi ja laitoin kauppaan viikonlopun ruokien ostoon ja kehoitin hankkimaan sellaiset tarvikkeet joista vävykanditaatti voi valmistaa ruuat. Jos on joku innokas kokkisoturi maisemissa niin minähän en kokkaa. Nuoret painuivat huvilalle koiran kanssa ja minä sain vapautuksen mummin virasta yhdeksi illaksi. 

Eilen illalla vävyehdokas grillaili meille herkullisen illallisen, filettä, herkkusieniä, saalaattia ja jälkiruuaksi brietä hunajan ja mansikoiden kera. Kyllä kannattaa tehdä tyttäriä; vävykokelaat ja vävy hemmottelevat minua monin tavoin ja hiljainen mies pysyy hyvässä viskissä.

Perjantaina oli anopin syntymäpäivä ja päätimme viedä hänet sunnuntaina kesäteatteriin katsomaan Kaisa Korhosen ohjaamaa Kullervoa. Sunnuntai-ilta on siis pyhitetty kulttuurille. Matkalaiset palaavat myös tänään iltakonella jatkamaan lomaansa huvilallaan. Seuraava pesti koiran mummina on elokuun alussa kun koko perhe lähtee Budapestiin Formula-kisoihin. Vävy ja tytär ovat käyneet joka kesä katsomassa yhdet Euroopassa ajettavat kisat ja nyt lapset pääsevät mukaan ensimmäistä kertaa. Lapset, itse asiassa nuoret, poika on 17, ja tyttö täyttää ensi kuussa 15. Budapest on minulle käymätön paikka mutta hiljainen mies on kertonut että se on kaunis ja mielenkiintoinen kaupunki. Hm, sinnehän voisi ruveta mieluilemaan. Hiljainen mies ehkä suostuisi  matkustamaan Budapestiin, kun voisi toimia siellä oppaana minulle. Asia menee harkintaan.

Menneellä viikolla tuppasi uutta tautia, en ole koskaan ollut hinta-allergikko, mutta nyt olen havainnut pientä oireilua. Ensimmäiset oireet havaitsin kun katselin niitä aikaisemmin mainittuja bikineitä. 90 € yhteensä noin kämmenen alan määrästä kangasta ja metristä narua. Tietenkin allergia tällä kohtaa pitänee tulkita harmiksi, koska en voi itse käyttää moisia vermeitä, mutta kumminkin selkeästi ylihinnoiteltua kamaa. Toinen kohtaus iski kun kävin kampaamosta ostamassa pullon hiuslakkaa; 15 € - siis lähes sata mummon markkaa! Tämä allergia on shokeeraava, aikanaan perheessä on ollut kampaaja ja kaikki alan tuotteet on hankittu sitä kautta. Myöhemmin tuttava on ollut alalla ja hankinnat on tehty maahantuojan varastosta laatikoittain tukkuhintaan ja jaettu perheen naisten kesken. Pitänee seuraavalla kerralla kysyä kamppamohintoja, en tiedä niitäkään. Olen käyttänyt samaa kampaajaa lähes koko aikuisikäni ja tyttäretkin niin kauan kuin kuuluivat kattilakuntaani ja lasku maksettiiin kun saldo ylitti tonnin, siis markka-aikana. Sittemmin, kun kampaajamme vaihtoi alaa, olen leikkauttanut ja värjäyttänyt tukkani matkoilla hotellien kampaamoissa huonelaskuun enkä todellakaan tiedä mitä palvelut maksavat missäkin. Täällä olen elänyt asian suhteen "lahjakorttielämää", tyttäret ovat shamppanjan ohessa lahjoneet minua kampaamon ja kauneushoitolan lahjakorteilla.

Tuo tonni on kyllä maaginen summa, markka-aikana totesin että se on aina tonni kun tontilta poistuu, lapsen kanssa menee kaksi ja hiljaisen miehen kanssa viisi. Tilanne ei ole juuri muuttunut vaikka valuutta on vaihtunut euroksi. Jotenkin en osaa oikein suhtautua yksittäisen tuotteen tai tavaran hintaan ostaessani kun olen oppinut tekemään hankinnat mahantuojilta ja tukusta. Myynti on aivan eri asia, se on työtä ja hinnat ovat mitä ovat ja raha menee kassaan eikä omaan pussiin. Omat työni kyllä osaan hinnoitella enkä myy halvalla, mieluummin annan lahjaksi kuin myyn alihintaan. Toivoisin että kaikki käsityöläiset arvostaisivat omaa työtään myös hinnoitellessaan tuotteittaan, vain siten saadaan käsityön arvostusta rukattua  oikeaan suuntaan. Ellei tekijä itse arvosta omaa työtään ei todellakaan voi odottaa että joku toinen sen tekisi.

Lupasin pitää vielä viikon kirpparia ja valvoa taidenäyttelyä alakerrassa. Nyt tieto alkaa levitä ja kävijämäärä nousee päivittäin. Tauluja ostetaan tasaiseen tahtiin ja kirpparilla alkaa olla tavarapula. Kotona ei vieläkään näy pientäkään lovea vaikka kolmen kymmenen hengen kestitsemiseen tarvittavat tarjoiluastiat ovat edelleen tyttären huushollissa ja kaksi viikoa olen myynyt kamojani kirpparilla. Todellakin hiljainen mies on oikeassa, roju on itsestään lisääntyvä luonnon vara. Pelkästään niillä mielestäni pois heitettävillä romuilla olen saanut satoja euroja.  Minulle taitaa alkaa kehittyä myös se puuttuva kirpparigeeni. Ystävättärelläni em geeni on erittäin hyvin kehittynyt ja hän on koettanut tartuttaa tautia minuunkin, tuloksetta tähän saakka. Muuan turisti totesi perjantaina että täällähän oikea luxuskirppari ja osti kaksi kassillista "kauniita tavaroita" jotka olisivat epäilemättä päätyneet roskiin ilman tätä kesäkauppaani. Olen surutta myynyt epämääräisiä lahjuksia ja vuosikymmeniä ilman käyttöä olleita tavaroita ja yksittäiskappaleita erilaisista astioista, tusinan verran kynttilänjalkoja, monta vajaata sarjaa jälkiruokamaljoja ja pikareita. Kauppa se on joka kannattaa ja hauskaa minulla on todella ollut ja kuten arvelin, uteliaita on riittänyt.

Tässä  huvila rannan puolelta. Minulta puuttuu myös täysin "mökkigeeni" . Täällä on tilaa runsaat sata neliötä  talossa ja lisäksi saunakammarissa yöpymistilat viidelle, sähköt ja täysi koneistus astian ja pyykinpesukoneineen, hyvin varustettu viinikellari, upea hiekkaranta ja erinomainen sauna. Viihdyn kyllä muutaman päivän kuunnellen linnun laulua ja laineiden liplatusta kun nurmikot on ajeltu eikä minun tarvitse kokata. Omaa huvilaa en halua, hankinta ja ylläpitokustannusten hinnalla matkustan minne haluan, asun viiden tähden hotellissa ja tilaan aamiaisen shamppanjan kera huoneeseen. Tietenkin näin ollen voin nauttia molemmista vaihtoehdoista mielin määrin. Ymmärrän kyllä että olen etuoikeutettu myös tässä suhteessa.

Ilma on viilentynyt ja lämmintä on vain 17 astetta, en edes uinut eilen illalla. Sauna teki hyvää ja ennen kaikkea järvivesi teki tukan pehmeäksi ja herätteli uinuvan luonnonkiharan kutreilleni. Nyt näytän jöröjukalta ja täytyy vääntää hiukset edustuskuntoon iltaa varten. Huomenna kuopus ja vävyehdokas lähtevät ajelemaan kohti eteläistä länsirannikkoa ja jazzin mekkaa ja minä aloitan uuden viikon galleristina ja kirpparin pitäjänä. 

Viisumi idän ihmemaahan on ollut jo kaksi kuukautta voimassa mutta eipä sinne  vain ole muilta kiireiltään ehtinyt. Onneksi viisumissa on virtaa huhtikuun loppuun saaka joten ehkäpä sinne muutaman reissun ennättää tehdä.

Laskuri näyttää lähestyvän tasalukua, kahdestuhannes kävijä ilmoittautukoon, palkinto keksitään!