Nämä unikot kukoistavat kuusiaidan vierellä pihallamme.

Paineita pukkaa nuo kommentit. No, itsehän niitä kaipailin joku aika sitten. Nyt kun on muutama itsetuntoa hivelevä palaute tullut niin alkaa hirvittää; kuinka osaisin kirjoitella että lukijoilleni tulisi hyvä mieli ja kiinnostus säilyisi. Taitaa olla parasta vain kirjoitaa noita arkipäivän tarinoita.

Eilinen oli kaikin puolin mukava päivä. Heräsin  heti kuuden jälkeen kun piti restauroida naamaa sen verran että saatoin mennä kauneushoitolaan. Juhannuksena rippijuhlien jälkeen heittäydyin juhlatalon sohvalle ja anoin lapsiltani: "Lapset rakkaat, ostakaa äidille uudet jalat, entiset eivät jaksa enää kauan. " Ei tullut taaskaan loppun asti ajateltua. Kyllä minä tiedän että toivomuksia esittäessään pitää olla tarkkana, toiveilla kun on taipumus toteutua. Reilu viikko juhlien jälkeen esikoistyttäreni tuli kirjekuoren kanssa ja sanoi että uusia ei ollut nyt myynnissä, mutta tässä on korjaussarja entisille jaloille. Kuoressa oli lahjakortti täydelliseen 70 minuutin jalkahoitoon. Tämän korjaussarjan sitten käytin eilen. Ajan tilasin toissapäivänä ja hoito alkoi aamulla 7.15. Innoissani tilasin vielä klassisen manikyyrin. Aikaa koko remonttiin varattiin kaksi tuntia. Kyllä on nautinnollista kun käsiä ja jalkoja hierotaan, taustalla soi hiljaa klassinen musiikki. Jostakin kumman syystä solistina oli huilisti. Rakastan jousia ja huilua. Täydellinen alku päivälle. Hm, liekö tytär ajatellut asian pidemmälle kuin äitinsä?

Sitten piti käyttää hiljaista miestä ja harjoittelijapoikaa kahvilla keskustassa, minulla kun oli auto koko aamun ja ressukat olleet kuivin suin, limukin oli päässyt loppumaan. Iloisena kevyin, kuin uusin jaloin tepastelin huoltoaseman kassalle nostamaan kenovoittoani, illalla olin onnessani katsonut voittaneeni kaksikymppisen. Kassapoika onnitteli suu korvissa, voitto oli 241€, jee! taika jatkuu, joulukuusta lähtien on tullut joka kuukausi 200 tai 240 € ja lisäksi pienempiä voittoja joka viikko. Viime viikolla sattui vahinko, juttelin R-kioskin myyjän kanssa kun ruksailin lappua ja piti laittaa että voimassa kolme arvontaa olinkin rastittanut panokseksi 3€ ja voittoa tuli sillä lapulla sitten 60€, sitä sattuu vaikka minkälaista vahinkoa.

Palautin  miehet töihin ja säntäsin pankkiin laittamaan kuopukselle rahaa. Oli tehnyt viimeviikolla 70 tuntia töitä ja valitteli kipeitä jalkojaan. Päätin anta  hyvän kiertää ja komensin hänet jalkahoitoon. Laitoin palkanlisää euron tunnille, kyllä sillä saa jalkahoidon isommassakin kaupungissa.

Iltapäivällä käväisin Tupun luona, hän on se ystävätär jolla on hyvä kirpparigeeni. Tupu oli saanut monta kuutiota hyvää tavaraa kun naapuritaloa tyhjennettiin myyntiä varten. Talon omistaja on kuollut muutama vuosi sitten ja perikunta laittoi talon vasta nyt myyntiin. Monenmoisia aarteita sieltä oli tullut naapurille. Sama suku on asunut taloa viitisenkymmentä vuotta ja naiset ovat olleet taitavia käsistään. Oli käsityötarvikkeita ja välineitä monelta vuosikymmeneltä, samoin ohjeita, kirjoja ja aloitettuja töitä. Nyt tavarat on varastoitu Tupun kotiin ja mökille, syksyn tullen sitten yhdessä ihastelemme ja lajittelemme niitä tarkemmin.

Päivällinen oli sokkihoitoa hiljaiselle miehelle, kaupan lihapiirakka, nakkeja ja paistettu kananmuna. Söi mukisematta, lie ajatellut että kyllä sillä hetken hengissä pysyy.

 Hiljainen mies on hyvä tarinan kertoja kun sille päälle sattuu. Yksi parhaista on tämä jonka päähenkilö on hänen tuttavansa automyyjä. Päivänä muutamana autokauppaan tuli taas vakirenkaanpotkija-asiakas ja kyseli että mitäpä autokauppiaalle tänään kuuluu? Siihen ystävämme että eipä kummempia. Hengenpelastusmitalia minä tässä odottelen. Asiakas innoissaan utelemaan että kerrohan tapaus tarkemmin minullekin.  -No, kyllä mielestäni olen sen mitalin ansainnut, runsaat kaksikymmentä vuotta olen perhettäni nälkäkuolemalta pelastanut autokaupoilla ja keikkamuusikkona. Tarina ei kerro joko mitali on myönnetty.

Tänään iski pienehkö perheenemäntäkohtaus. Innostuin laittamaan kaalilaatikkoa uudesta kaalista, pidämme molemmat siitä. Nyt vaan pitää olla skarppina ettei se muutu polttouhreiksi. Laitoin jo uunin pienemmälle ja ajastimen hälyttämään. Koko talo tuoksuu ??kaalille mutta sehän häviää tuulettamalla, kaali kun kuuluu niihin herkkuihin joissa on haju helvetistä ja maku taivaasta. Ilmaus on tuttu ainakin niille herkkusuille jotka rakastavat juustoja, samaan sarjaan kuuluu myös muuan trooppinen hedelmä jonka nimeä en juuri nyt muista.

Illan sitten eilen neuloin Novitassa olevaa myssyäni, tämä kappale pitää myös kuvata klubin nettisivuille vaihe vaiheelta. Myssy on valmis ja kuvat kamerassa, tänään täytyy tehdä sama huiville. Kuvat tulevat klubi sivuille elokuun alussa.

Taas olen kuin kissa pistoksissa näiden neuleiden kanssa. Pörrö plogissaan peräsi kaksipuoleista pitsineuletta. Pitäisihän hänen se tietää että minua ei saa yllyttää. Ei varsinkaan silloin kun on monta työtä kesken ja vielä enempi sunnitteilla. Tuo pitsi on kyllä tosi paha, ajatus askartelee siinä kaiken aikaa. Heräsin yölläkin ja piti merkitä ajatus muistiin, kokeilemaan en ehdi ennen viikon loppua. Onneksi lankaa riittää, en ole vuosiin uskaltanut edes arvioida varastoani en määrällisesti enkä rahassa. Totuus on kuitenkin että normaalihinnoilla laskien jonkunmoisen kulkupelin hinta niissä taitaa olla kiinni.

Se kirpparipaikkakin tuli tänään tyhjennettyä lukuun ottamatta sitä sohvakalustoa. En vieläkään ole onnistunut ratkaisemaan sijoituspulmaa. Hyvänen aika, minulla on taas sijoitus vaikeuksia. Pankeisshan on sijoitusneuvojia, pitäisiköhän huomenna pistäytyä siellä. Täällä on peräti kolme pankkia, olen varma että ongelman ratkaisu on lähellä.