Pelargoniat kukkivat kauniisti "kukkapenkillä"

Alkukesästä laitelin kukkiani ja kun pistin nämä tähän vanhan saunan penkin päälle ja orvokkikorin  klaffituolille niin hiljainen mies totesi että rouvalla on omintakeinen käsitys kukkapenkistä.

Illansuussa hiljainen mies tuli töistä, vaihtoi puhtaat vaatteet, ajoi partansa, söi ja sanoi lähtevänsä katsomaan lentokonetta lähes asumattomaan korpeen parin kymmenen kilometrin päähän. Lähimmälle lentokentälle on puolen tunnin automatka tarkalleen vastakkaiseen suuntaan. Siis mitä kaikkea naisen pitää uskoa tai olla uskovinaan?

Muutamana päivänä naapurin rouva kyseli aionko lähiaikoina käydä alkossa ja selitteli uteliaisuuttan kertoen että oli ostanut epähuomiossa hanapakkauksen punaviiniä eikä voi sitä itse juoda kun se laukaisee migreenin ja kauppasi sitä kuitin kera minulle. Minäkö siis ostaisin häneltä viiniä? Minähän juon sen ostamatta laseittain kun käyn hänen luonaan. Tämä oli todellinen tyhmyystesti. Nauroimme makeasti ja nykyisin hän huutelee minulle kadun yli kutsuja ja ilmoittaa samalla että viiniä ei sitten tarjoilla.

Esikoistyttärellä on synttärit syyskuun alussa ja kun mietin lahjaa, hiljainen mies ilmoitti jo hankkineensa tarkoitukseen vuoden pyykkipulverit. Perheemmehän on kuuluisa persoonallisista lahjoista. Tytär on tullut äitiinsä taloudenpidossa ja varmasti osaa arvostaa lahjaansa. Odotan jännityksellä vävyn lahjaa vaimolleen, takuulla taas jotakin mitä kukaan ei ole koskaan saanut lahjaksi.

Kolme viikkoa on mennyt kauppiasta ja galleristia leikkiessä. Tänään roudasin tähteet kotiin ja ihmettelin kun  mistään ei voi päätellä että jotakin puuttuisi. Tuntuu kuin olisin löytänyt roskalavalta tonnin. Kaupaksi kävi kaikki se mistä tiukkaan mietin viitsinkö moista rojua myyntiin laittaakaan. Ystavättäreni rohkaisemana kuskasin kirppikselle omasta mielestäni aivan käyttökelvottomia tavaroita ja totta lienee että toisen romu on toisen aarre. Ne tavarat joista luopuminen olisi tarvinnut jotakin kivun lievitystä tulivat hämmästyksen kera takaisin kotiin. Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa...

Huomenna täytyy ryhtyä sihteeriksi. Pitää laskuttaa ja maksaa laskuja, käydä kaupungissa firman asioilla ja hieman omillakin. Kemppari kutsuu, ripsari on lopussa ja osto- ja myyntiliikken varasto täytyy katsastaa. Minä tarvitsen yhden kaapin talooni. Ihan totta. Voisiko joku ystävällisesti kertoa mihin se sitten sijoitetaan kunhan kaappi ensin löytyy? Se sohvakalustokin on vielä siellä kirppispaikalla eikä hiljainen mies tiedä edes sen olemassaolosta. Taitaa olla  aika skarpata ja leipoa pullaa.

On todettava että säännöllinen työ ei sovi minulle, kolmen viikon putki on ehdottomasti maximi. Vaikkakin täytyy totuuden nimessä sanoa että sen varjolla olen voinut lusmuilla kotihommista ainakin hieman paremmalla omallatunnolla ja syöttää hiljaiselle miehelle päivittäin eines- ja pakasteruokia. Ei muuten ole ihmeemmin valitellut. Kieltäydyn vetämästä minkäänlaisia johtopäätöksiä keittotaitoani kohtaan.

Hiljainen mies tuli lentokonekeikalta. Tarina menee näin: firmassa maalattiin keväällä ultrakevyt lentokone ja nyt sillä oli tehty mahalasku ojan kautta, siivet vähän vinksallaan ja muutakin korjattavaa. Tylsiä töitä vaan, eikä mitään jännittävää.

Eilen oli taas huutokauppa. Menin sinne vakaana aikomuksenani huutaa ainoastaan kaappi jos passeli sattuisi, eipä sattunut tällä kertaa. Huusin sitten soman vanhan käsityölippaan jossa oli sisällä vuosikertaparsinlankoja ja kauniita nappeja. Siihen lippaaseen ei mahdu kuin neulavarastoni mutta mitäs siitä, se on kaunotar ja sehän riittää. Tuli sieltä vielä mukaan yksi pieni vanha matkalaukku, kolme tarjotinta ja kaunis karahvi. En minä ole hamsteri, muuten vaan vinksahtanut romuharava. Pirkko huuteli tapansa mukaan lamppuja, neljä kappaletta tällä kertaa. Taitaa Pirkko pelätä pimeää. Siellä meni koko iltapäivä enkä ennättänyt ruokakauppaankaan ja illallinen haettiin pizzeriasta. Mahdankohan enää osata käyttää hellakaan?

Työläismuijalla alkaa silmät lupsahdella ja täytynee laittautua nukkumaan että jaksaa taas huomenna kirmata kohti uusia seikkailuja.