Tämä polku vie Violan rantasaunalta laiturille, ainoa paikka jossa olen uinut tänä kesänä. Kuva on otettu illalla yhdentoista maissa.

Perjantai oli toimintapäivä. Aamulla kävin kysymässä naapurin miestä lainaan. Hiljainen mies on niin kiinni firmassaan ettei ennätä minun kiireisiini. Lajitteluasema on auki ainoastaan maanantaina ja perjantaina eikä kumpikaan tuntunut sopivan hiljaisen miehen aikatauluun, niinpä kävin naapurista ammattikuljettajan ajamaan vanhoilla ovilla lastatun peräkärryn asemalle. Meidän autossa ei ole vetokoukkua ja piti lainata autoakin. Nyt sekin homma on hoidettu. Naapuri ei tahtonut palkkaa ja niinpä marssin alkoon ja kyselin tutulta myyjältä suositusta näin: "Hyvää valkoviiniä nuorelle ja komealle naapurin miehelle palkkioksi hyvin tehdysta työstä. Saat ymmärtää ihan niin kuin haluat."  Suositteli kalifornialaista Paul Massonia. Oli onnistunut valinta, sattui olemaan naapurin rouvan lempparia. Joskus homma vaan menee oikein.

Sitten toinen naapurin rouva tuli pihan oman ruohonleikkurinsa kanssa ja ilmoitti parturoivansa meidän pihan. Tosiaan, nurmikko oli leikkuun tarpeessa. On tämä elämä ylellistä; autonkuljettaja ja puutarhuri. (mutta siivoojaa ei vieläkään) Olen ollut silloin tällöin auttamassa naapuria ja hän maksoi työn työnä. Tämä naapuri tarvitsee hieman apua loimen vedossa.

Viola soitti ja kutsui taas illalliselle, saunomaan ja uimaan. Siksi tuo kuva jutun alussa. Ruokailu tavan mukaan pitkällä kaavalla; broilerin rintafilettä, uudet perunat ja salaatit Violan omasta maasta, lakat aamupäivällä suolta haettuja, aperitiivistä konjakkiin kaikki taas erinomaista ja tarkoin valittua.

Tässä sitten "saunakaljat". Rantasauna on taivaallinen ja uimaankin taas uskalsin oikein kahteen kertaan. Maailmaa parannettiin pikkutunneille saakka ja olen vakuuttunut että hieman parempi tämä maailma taas on!

Lauantaina oli sitten aivan pakko aloittaa "siivous". Minun siivoukseni on itse asiassa raivaushommia. Perjantaina kotiin palautuivat ne juhlakattauskamat. Kuka väittää että tavaroilla ei ole tunteita? Tyttären kanssa puhuttiin astioita autoon lastatessa että ei näitä kyllä kaappiiin kannata laitella, näitähän käytetää ainoastaan juhlissa. Olisi varmaan viisasta pinota kuljetuslaatikot täysineen autotalliin. Niinpä kotipihassa sitten sylillinen vanhaa kaunista lasia ja kristalleja mieluummin syöksyi käsistäni surman suuhun pihakivetykselle  kuin suostui alentavaan varastointiin. Siinä meni vanha suuri paperinohut boolimalja, pari perintökristallimaljaa ja hiljaisen miehen poikamiesboxista peräisin oleva mehukannu. No, niiden säilytyksen kanssa ei enää tarvitse hermoilla. Naapuri väänsi itkua ja odotti samaa minulta. Maailman tavaraa kaikki tyyni eikä vieläkään mitään puutu, kuppeja ja kippoja riittää edelleen joka tarpeeseen. En ole koskaan moittinut lapsiakaan jos on vahingossa jotakin särkynyt.

Raivausta piti jatkaa tänäänkin ja hallissa on jo kohtuullinen kulkuväylä. Huomenna se väljyys loppuu kerralla kun roudaan sen sohvan ja asetan keskelle hallin lattiaa. (missään muualla ei ole tilaa onneksi, onneksi Ellu otti nojatuolit sijotukseen)  Pujottelurata menee kerralla uusiksi ja vaikeusastekerroinkin hurahtaa aivan uusiin lukemiin. Saattaa kyllä tulla ilta sanan ääressä kun hiljainen mies kotiutuu huomenna töistä, epäilen että avaa sanaisen arkkunsa. Tässä kohdassa olen oikeastaan tyytyväinen niistä hänen pitkistä työpäivistään.

 Tiistaina on tarkoitus lähteä ystävättäreni tueksi ja avuksi soppailukeikalle, suuntaa ei ole vielä päätetty. Keskiviikosta alkaen olen viikon verran taas koiran mummina ja hiljainen mies saa rauhassa tehdä tuttavuutta upouuden sohvan kanssa.

Äksöniä tuntuu riittävn, ranskan vieraat tulevat ensi viikolla. Eivät toki majoitu meille vaan omaan lomaosakkeeseensa. Viime kesänä aloitin leikekirjontaopiskeluni Ranskassa asuvan sukulaisen innostamana ja sitä jatketaan; sukulainen on tosi tiukka opettaja. Tämä on oivallinen tilaisuus pomottaa minua. Sukulaisrouva on huipputaitava tässä lajissa ja vaativa opettajana.

Neulepuolella on kiireisimmät saatu tehtyä mutta tuhat ja yksi ideaa odottaa toteutusta. Italialaiset kyselevät monta kertaa viikossa suunnitelmiani ja aikatauluani. En voi vielä antaa mitään lupauksia, niin moni asia on kesken. En ole käynyt länsirannikollakaan puoleen vuoteen ja ruuhka-Suomeenkin on kertynyt runsaasti toimitettavia asioita.

Illansuussa kävin marketista ostamassa tukanleikkuukoneen. Hiljaisen miehen hiukset ovat saaneet kasvaa kun parturit eivät tee yötöitä. Taannoin  ehdottelin että pitäisikö jo hankkia kitara säästyneillä parturirahoilla ja tänään niillä ostettiin parturin vehkeet. Mies on nyt trimmattu kuin näyttelytessu. Aika hyvin, ei edes kyyneleitä, korvat tallella ja mies näyttää uudelta.