Aika on saanut siivet selkään. Viikkoja on vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Ei niin että elämä olisi ollut tylsää ja tasaista vaan päin vastoin. En ole tainnut olla näin kiireinen sitten ruuhkavuosien.

Pikakelaus viime viikoista: reilu viikko meni taas koiran mummina huvilalla. Tyttären perheen Budapestin matka onnistui hyvin vaikka Räikkösen kisamenestys ei juuri ilahduttanut. 

Koira etsi perhettään pari päivää ja sitten alistui kohtaloonsa. Karkasi vai kerran ja palasi huvilalle yltäpäältä sian paskassa. Oli käynyt rypemässä sikalan lantalassa muutaman kilometrin päässä huvilalta. Eihän siinä auttanut kuin pestä vastaan hangoitteleva koira perusteellisesti mäntysuovalla ja sen jälkeen seisoin varmaankin puolituntia suihkussa ja kuurasin itseäni viiteen kuuteen kertaan suihkugeelillä ja pesin hiuksetkin kolmesti. Koira sai ukaasit ja pidin sitä koko päivän kytkettynä pihalla. Ymmärsi hyvin eikä karannut toista kertaa.

Kirpparia pidin vielä kaksi viikkoa, vuokralaista ei ole vieläkään löytynyt ja nyt kyllä ajattelin purkaa puodin tällä viikolla. Pitää tässä tehdä jotain muutakin ennen lumia.

Viime torstaina kirppikselle tuli nainen joka kyseli hintoja lontooksi ja osti jonkun pikkutavaran, tuli kohta miehen kanssa katselemaan tavaroita ja kun puhuivat italiaa, en malttanut olla vastaamatta lontoonkielisiin kysymyksiin italiaksi. Siitähän sitten riemu alkoi, innostuivat kyselemään alueemme nähtävyyksistä ja lopuksi vielä ajo-ohjetta Rovaniemelle. Heillä oli mukana poika,15 v ja halusivat tavata joulupukin. Lopulta kävi niin että lupasin lähteä mukaan lauantaina.

Torstai-iltana oli vielä tyttären tyttären 15 v synttärit joita taas juhlittiin koko suvun voimin. Perjantaina italialaiset sitten tulivat kutsumaan minut illalliselle loma-asuntoonsa. Herra laittoi pastaa ja kotletteja, pöytä notkui Italian herkkuja ja ateria päätettiin espressolla. Kotiin tulin vasta yhdentoista maissa ja lauantaiaamuna oli lähtö Rovaniemelle jo puoli kuudelta.

Ihmetys oli melkoinen kun ajettin kolme varttia ilman ainuttakaan vastaantulijaa. Meillä oli lähes yksityinen tie ja vajaa parisataa kilometriä ennen Rovaniemeä sitten alkoi varsinainen show. Tienvierillä näkyi laumoittain "mannekiiniporoja" jotka kauniisti pysyttelivät pois ajoradalta, yhdellä pitkällä suoralla sitten iso lauma jolkutteli kaikessa rauhassa edellämme. Turistit saivat upeita kuvia sekä DVD lle että still kameroihinsa.

Joulupukki tavattiin ja valokuvassa oltiin pukin kanssa, mutta kylä sinällään oli pienoinen pettymys: liikaa tuontikrääsää. Onneksi siellä oli muutama kauppa joista sai ostaa lappilaisia tuotteita. Tuliaiset ja matkamuistot hankittiin ja sitten kaupungin keskustaan ruokailemaan. Siellä tuli uusi tenkkapoo, ei tahtonut löytyä suomalaista ruokaa! Koko keskusta täynnä pizza ja kebab paikkoja. Lopuksi päädyumme Fransmanniin jossa syötiin lohta monella sortilla. Tilattiin erilaisia annoksia ja maisteltiin ja kiiteltiin. Vieraat olisivat halunneet syödä jälkiruuaksi hedelmiä vaan eihän niitä ollut. Oli siis tyytyminen kahviin, espressoa toki oli, mutta italialaiseen kahviin verrattuna lie ollut lähinnä "aqua sporco", eli likaista vettä. No, olivat tosi tyytyväisiä trippiin ja kotiin tultiin taas liki puoliyötä.

Sunnuntaina uusi retki, halusivat käydä Kuhmon Kalevalakylässä. Siis sinne sitten. Kylä oli suljettu sunnuntaina. Soitin maakunnan matkailun kehittämispäällikölle ja kyselin mitä muuta kaupungissa voisi esitellä ulkomaalaisille. Ohjeistettuna menimme Petolaan joka oli todella upea ja vaikuttava paikka. Neuvonnassa oleva rouva oli ystävällinen ja ammattiataitoinen, kiitos hänelle. Tulen mainostamaan paikkaa varmasti monessa yhteydessä. Sieltä jatkoimme Juminkekoon jossa oli myös upea näyttely ja mieleen painuva multimediaesitys Kalevalan synnystä. Lippuja myynyt nuori nainen kiersi kanssamme koko talon ja samalla kertoi näyttelystä sujuvalla englannin kielellä. Lähitessämme sanoi iloisena minulle että olimme koko päivän ainoat vierailijat, meidän jälkeemme ovet suljettiin sunnuntailta.

Kuhmosta jatkoimme Nurmekseen Bomballe jossa myös palvelu oli huippuluokkaa. Maistelimme karjalaisen pitopöydän antimia. Erikoisesti vieraat tykkäsivät vatruskoista ja riistakäristyksestä. Talon historia myös teki vaikutuksen ja sain erikoiskiitokset kun käytin heitä tässäkin ihmemaassa.

Eilen ja tänään olen kaupungissa kempparin myyjänä. Ystävätär soitti ja pyysi minua avuksi muutamaksi päiväksi. Nyt on tukka tötteröllä, silmät mustana, huulet töröllään punasena ja odottelen autonkuljettajaa että pääsen töihin. Tytär kulkee töissä kaupungissa ja pääsen kulkemaan hänen kyydissään nämä satunnaiset keikat. Illalla on taas kutsu italialaisten luo, haluavat vielä tarjota ruokaa, huomenna sitten lähtevät kotimatkalle.

Mietin ihan että mikähän makarooniharava minä oikein olen? Nämäkin turistit suorastaan juoksivat syliin ja olen varmaankin lähes ainoa ihminen näillä main joka puhuu italiaa. Ihmetellä pitää, nämä kaiken lisäksi asuvat vajaan sadan kilometrin päässä Italian kodistani.

Koetan kiristää päivitystahtia syksyä kohti, nyt on aika lähteä naamamaalin myyntiin.