Kuvassa Frutti & Verduran tarjontaa.

Viikko ihanassa Italiassa on takana ja olen väsynyt mutta onnellinen. Reissu oli rankka, työt tuli tehtyä ja lomapäiviäkin oli muutama. Minulla on kyllä omintakeinen käsitys myös lomasta kuten niin monesta asiasta tämän taivaan kannen alla, kuten hiljainen mies on usein todennut.

Asuimme Gardassa pienessä perhehotellissa jota hoiteli ihana vanha rouva Gemma. Hotellin sijainti oli erinomainen, vajaan kahden minuutin kävely ostoskaduille ja rantakadun kahviloihin ja ravintoloihin. Sunnuntai oli sadekuuroinen ja työt tehtiin heti maanantaina pois alta. Tiistai meni Veronassa shoppaillessa ja omiin työasioihin paneutuen. Töistä en voi tässä oikein kertoa; maanantain töistä olen vaitiolovelvollinen ja omat työt liittyvät lankoihin ja neuleisiin enkä niistäkään voi vielä sanoa kuin että mielenkiintoista ja jännittävää. Palataan asiaan kun alkaa olla valmista, keskeneräisistä ei kannata pitää meteliä.

Shoppailun mustaan vyöhön tuli epäilemättä taas muutama DAN entisten lisäksi. Pitkin vuotta epäilin että alkaako jo kone hyytyä, mutta ei hätää, hyvin pelittää edelleen. Mennessä matkalaukku oli vajaasti puolillaan ja mukana tietenkin aivan tarpeetonta tavaraa kuten uimapuku joka ei päivänvaloa nähnyt, vedestä puhumattakaan. Paluumatkalla sallittu paino 20 kg ylittyi ihan reippaasti. Laukku painoi 36 kg ja käsimatkatavaratkin reilut 15 kiloa. Kaverin laukut olivat vielä painavammat. Palaan lähtöselvitykseen Veronan kentällä tuonnempana.

Tässä saalista matkalta

Kotiasu, housut ja kietaisujakku (100% Cashmere).  Pitkästä aikaa ostos jota maksaessa piti laittaa silmät kiinni. (ei lasketa rahan menoksi jos ei näe rahojen siirtyvän omasta pussista kassalle ) Tästä olen unta nähnyt ja nyt se on minun.

Villainen neulehame ja puseroita. Laukkuja tuli hankittua neljä, kolme tyttärille ja yksi itselleni. Tyttärelle lisäksi puolenkymmentä puseroa ja vyö; ne lähtivät jo Italiasta postipakettina länsirannikolle. Paketti oli tullut  perille jo perjantaina ja tytär on todella tyytyväinen ja myönsi oitis uusia Daneja mustaan vyöhöni.

Lisää tyttärelle puseroita, vöitä, housuja ja alushousuja, niitä ihania saumattomia mikrokuitujuttuja joista ei tiedä mitään päällä olevankaan. Sitten vielä pussillinen hiuspantoja ja muita kauniita tukkajuttuja.

Hiljaiselle miehelle puoli tusinaa saumattomia kalsareita, edelleen mikrokuitua ja 15 paria mustia sukkia, kahta sorttia: pehmeää talvipuuvillaa ja toisissa 80% villaa. Nyt minullakin on mustasukkainen mies ja voin iloisella mielellä heittää roskiin niitä kuuluisia golf-sukkia. Miehelle myös pullo hyvää ( ? ) Grappaa.

Esikoisen lapset saavat myös edellä mainittuja alusvaatteita ja tytär mausteita.

Tuli hankittua kaksi kassillista Pashminoita (70% Cashmere 30 % silkki). Ei voinut ohittaa kun sattui apajalle.

Toisella apajalla sitten Swarowskeja ja Muranon lasia. Näitä tulee perästä lisää.

Parit kengät.

Benettonin rahapussi, silkkikantinen kuittiarkisto - sisällä on  monilokeroinen "haitari" ja kaunis metallinen käyntikorttikotelo - kansi paksua nahkaa. Kuittikansio omaan käyttöön, muut paketoidaan jouluksi.

Sitten pakolliset keramiika ja elintarvikeostokset. Pari oliivivenettä ja kauhan lepuuttajaa, pastelleja, tryffelifondia, vanhaa ja tahmeaa balsamicoa, kahvia, mausteita ja juustoja.

Lankaa tulee myöhemmin, samoin muuta asiaan kuuluvaa sälää...

Kävin myös parturissa, tukka on taas mallissa joka näyttää siltä kuin ei olisi vielä kampaa keksitty. Mali sopii minulle erinomaisesti; pesun jälkeen kuivatan föönillä pää alaspäin, sitten vähän hieron hiuksia voimakkaasti kämmemellä päätä vasten, menevät ruttuun ja lopuksi suihkutan lakkaa hiuksiin ja nypin peikkotukaksi. Lopputulos: jos olisin kouluaikoinani mennyt miosella kampauksella kouluun, opettaja olisi laittanut kampaamaan tukan ja lähettänyt äidille kirjelappusen. No se on italialaisten tapa, naiset ovat supertyylikkään näköisiä, hyvin pukeutuneita ja viimesen päälle meikattuja mutta tukka todella kuin kampaus olisi tehty laittamalla sormi pistorasiaan hiusten pesun jälkeen. Kampaaja teki töitä pitkän tovin kuivatessaan tukkaani ja lopulta hän sitten sutaisi hieman vahaa käsiinsä ja repi minua hiuksista ja viimeinen silaus: lakkaa ja kaksin käsin tukka sekaisin. Lasku oli ihan kunnioitettava. Nyt tiedän mitä leikkaus ja kampaus Italiassa maksaa. Piti lainata kaverilta, omat sillä kävelyllä mukana olleet irtorahat eivät riittäneet.

Kotimatka on aivan oma lukunsa. Bussi oli myöhässä lähes tunnin, ja matkalaiset ryntäsivät kuin sopulilauma kaikki yhtäaikaa tunkemaan laukkujaan bussin helmaan ja samaan mallin sitten bussiin. Odottelimme rauhassa ja hotellin tarjoilija ja bussikuski yhdessä roudasivat laukkumme ja säästyimme mustelmilta bussin ovella. Kentällä taas sama toisin päin ja me edelleen jonon viimeisinä. Punnituksessa sattui nuori ja virkaintoinen tyttö meidän vaakalle. Minä lakkasin siinä paikassa ymmärtämästä mitään eurooppalaista kieltä kun tyttö ilmoitti että ylipainosta pitää maksaa. Tyttö kirjoitteli lantolippuuni painot ja kehoitti menemään lippukassalle ja maksamaan. Katsoin häntä silmiin ja sanoin: vesihiisisihisihississä ja on luvattu alavillemaillehallanvaaraa. Sain liput ja kävelin kaikessa rauhassa turvatarkastukseen. Kukaan ei kysellyt mitään maksukuittia ja tavarat on onnellisesti kotona.

 Kaverin tavaroilla on oma tarinansa, niitten kanssa jouduttiin läpivalaisun jälkeen päällikön puheille ja siellä piti antaa meriselitys ja capo kirjoitteli jonkun lomakkeen ja kätteli meidät toivotellen hyvää matkaa. Kaikki ostokset on asiallisesti Suomessa, niin työ- kuin privaatikamatkin.

Minulle taitaa tulla tulkintaongelmia noiden ostoksieni kanssa: mitkä kuuluvat töihin ja mitkä privoihin joita vastaan pitää tehdä se kolmen tavaran poisto. Kyllä minä keksin ratkaisun ja olen oikeamielinen, sen lupaan.

Nyt alkaa silmät painua kiinni enkä jaksa tarkistaa oikeinkirjoitusta. Yritän blogittaa ja samalla korjata virheitä jo huomenna.