Yllä dokumentti muutaman viikon takaiselta Rovaniemen keikalta.

Ajanvirta vie kiihkeästi kuin tulvavesi, pienessä purressani pidän reunoista kiinni ja koetan päästä välillä suvantoon että ennättäisin vaikkapa päivittämään blogiani.

Viiko-ohjelmaksi on muodostunut pari päivää kaupungissa kempparin myyjänä, toiset kaksi kirppari-galleristina ja loput sihteri-autonkuljettajana. Aika laaja-alaiseksi näyttää  toimenkuva muotoutuneen. Niin, ja unohdin tuosta vielä kokkipalvelut. Uskomatonta, mutta totta; hiljaisen miehen lisäksi olen valmistanut ruokaa ystävävillekin ja tänään on lasagnekeikka. Tytär lähtee työmatkalle pääkaupunkiin ja lapset tilasivat mummin laittamaan Italian herkkua.  Yksi iltapäivä, ilta ja yö meni taas Violan luona illallisella ja saunassa. Rantasaunan löylyt shamppanjan kera ja koko ohjelma taas erinomainen, syksyn satoa ruokapöydässä ja sotasuunnitelma talven varalle tuli laadittua. Osansa ajastani on vienyt matkasuunnitelman teko, ensi viiko menee ihanassa Italiassa. Viikon keikka, vähän työtä ( päivä/kaksi) ja loput lomaa Gardalla. Taas kerran kohti uusia seikkailuja.

Hiljainen mies katseli vaatevarastoaan ja puutteita tuntui olevan: pitkähihaisia puseroita työkäyttöön ja niitä jo ennen mainittuja sukkia. Ei hän suoraan pyytänyt niitä roudaamaan mutta ymmärsin kyllä kupletin juonen. Siunaus on näin matkalle saatu ja voin lähteä hyvällä mielellä soppailemaan.

Straegia menee näin; lähes tyhjän matkalaukun kanssa reissuun ja rahaa evääksi,siitähän se alkaa. Viikon päästä sitten nääntynenä ylipainoisen laukun(kin) kanssa kotiin lepäämään.

Kuopukselta tulee myös puutelista ja omalla listalla on muutama vaatehankinta talven varalle, lankoja ja muranon lasihelmiä, laukku, kengät ym, ym, ym. Näyttää taas kerran siltä että pari pakettiakin sieltä täytyy lähettää, nimimerkillä: kokemusta on. Kuopukselta pyysin maltillista listaa, suunnitelmissahan on lähteä yhdessä soppailemaan ennen joulua jonnekin alppien eteläpuolelle.

Olen jo kauan miettinyt miten on mahdollista, että olen aina ostanut vain hyviä, kauniita ja kalliitakin vaatteita mutta kun tarvitsen jotakin "tähän tilaisuuteen sopivaa" päälleni niin juuri sitä sorttia ei löydy, ei millään. Sitten kun pesen pyykkiä ja koetan sovitella lumppujani kaappeihin ei meinaa paikkaa löytyä, kaapit täpötaynnä ja tuolien ja sohvien selkämykset väärällään eikä sittenkään mitään päälle pantavaa.

Listasin tuossa mahdollisia tarpeitani: hameita on pari tusinaa (käyttökelpoisia ja sopivan kokoisia) leninkejä samoin, toista tusinaa pitkiähousuja ja farkkuja, kaksi kaappia täynnä t-paitoja ja puseroita, neuleita samoin kahden kaapin täydeltä. Kenkiä lähes sata paria, laukkuja kymmeniä edelleen, vaikka koko kesän olen niitä kirpparilla myynyt. Tämän inventaarion perusteella en siis tarvitse yhtään mitään.

Ilosanoma on kuitenkin eilen saatu, kirpparigalleriaa pidetään aiankin lokakuun loppuun saakka sikäli kun olen paikkakunnalla. Täytyy laittaa matkan jälkeen kova linja myyntiin lajittelussa ja hinnoitella niin että takuulla kauppa käy. Yritän sisäistää Violan asennetta kaupan käynnistä; täytyy päättää onko kauppias vai museon hoitaja.

Katselin kotiani tuosta näkökulmasta ja totesin esineistön ja vaatevaraston siinä määrin museaaliseksi että asialle on pakko lähiaikoina tehdä jotakin.

Neuleiden kanssa olen myös vehdannut, tulokset julkaistaan matkan jälkeen. Sen verran voi vihjaista että osansa saavat niin pienokaiset, mummit kuin kotikin. Neulekonettakin silmäilin ja tarkastelin lankavarastoani, omiin ja lähipiirin sukkatarpeisiin näyttää lankaa olevan varastossa ja urakka olisi viisasta aloittaa heti lokakuun alussa, joka tapauksessa kiire tulee joulukuun puolivälissä. Joka vuosi päätän että teen sukkia koko vuoden muutaman parin viikossa mutta jotenkin vauhti aina tammikuun jälkeen hyytyy. Nytkään ei ole kuin kolme paria varastossa. Vuosittainen tarve on 30/50 paria ja tilaukset päälle. Valmistusvauhti on muiden töiden ohella kaksi paria päivässä, urakalla tulee kahdeksan paria. Urakkaa ei kylläkään jaksa monta päivää putkeen tehdä. Kun ei ymmärrys ole kasvanut vuosien kuluessa niin valistunut arvaus on että pari tiukkaa urakkaa on takuulla tehtävä tänäkin vuonna.

Eilisen olin kirpparilla ja ihmeekseni taas väkeä riitti ja kauppa kävi, pari taulua galleriaosastolta ja pientä sälää kirppispuolelta; matkakassa kertyy tasaiseen tahtiin. Nämä kirpparitulothan ovat täysin ilmaista rahaa joten niistä voi surutta luopua Italian ostosparatiiseissa. Tänään lähden vielä muutamaksi tunniksi  kirpparille, huomenna taas kempparin myyjäksi ja torstaina sitten täytän jääkaapi ja pakastimen viikon tarpeiksi hiljaiselle miehelle.

Viime vuonna mieheltä alkoi tukka lähteä, harmaantunut se jo on aikaisemmin. Mutta nyt, kun mies on ollut monen kuukauden eineskuurilla, tukka on lisäytynyt ihmeellisesti ja hiuksia on takuulla kymmenkertainen määrä talveen verrattuna. En taaskaan suostu vetämään johtopäätöksiä keittotaitooni.

Korkeampia voimia uhmaten kokkaan tänäänkin, tyttären lapset, mies ja ystävät saavat Italian mummin ohjeella valmistettua lasagnea ja ellen mokaa totaalisesti, kaikki käyvät ilalla nukkumaan tytyväisinä täyden vatsan kera.