Viime postauksesta jäi pis tärkeitä asioita ja koetan nyt niitä lisäillä. Huomenna siis on lähtö Italian keikalle ja selostus annetaan reilun viikon kulutta.

Menneistä: esikoisen syntymäpäivä oli ja meni. Tiedote oli ettei juhlia ole ja niinpä hiljaisen miehen kanssa kävimme juhlan aattona tervehtimässä nuorta naista, päälle kolmekymppistä. Hiljainen mies kantoi 10 kiloa pesuainetta ja toivotteli puhdasta tulevaa vuosikymmentä, minä puolestani ojensin kirkon ulkomaan avun sivuilta ostamani "hamekankaat" , molemmat lahjat näyttivät sangen suuresti ilahduttavan sankaria. Kahvit ja pullaa saatiin, ruokaakin olisi tarjottu mutta kun olimme suoraan ruualta lähteneet, kahvi oli aivan paikallaan.

Matkallelähtö on kuin katkaisuhoitoa tähän alituiseen kaaokseen. Keikan jälkeen on tiedossa apua, nyt on aikuisten oikeesti luvassa luotettava ja muutenkin mukava siivooja taloon. Lopultakin kaukana tunnelin päässä romuvuoren sisällä häämöttää himmeää valoa.

Olen päättänyt että jokaista taloon tuotavaa tavaraa tai vaatetta kohti, poistuu talosat vähintään kolme saman alan edeustajaa. Jos siis ostan Italiasta kengät, kotiin tultuani laitan kirpparille kolmet, tai minun on lahjoitettava uudet jalkineet johonkin hyvään tarkoitukseen (= jolle kulle tyttäristäni. Niin, se on kiertotie, sieltä ne sitten salakavalasti hiipivät meille, ensin muka lainaan, toisen kerran lainaan ja sitten huomaankin niiden asuvan meillä)

Sama kuri vaatteille ja muulle kamalle, kirppikselle ja muuhun lahjoitukseen joutaa ainakin 80% kaikesta mitä talo pitää sisällään.

Olen skarpannut italiaa ja soittanut puhelin punaisena ja sopinut tapaamisia, etsinyt lanka ja neule paratiisejä ja miettinyt Muranon tuotantoa, se lienee kiirastulta koko aika; liian vähän aikaa ja matkalaukkuja, liian paljon kaikkea ihanaa mikä pitäisi saada mukaan.

Ristiriitaistako nämä minun höpinät? Ei suinkaan, tuo 3 yhtä vastaan toimii privaatissa, bisnespuolella on omat lakinsa. Naurakaa vaan, niin se on.

Huomiseksi junamatkaa varten laittelin tekoon pellavaisen kaitaliinan, siihenpä kirjon Eliel Saarisen Ruusu-tyynystä mukaelemani kuvion.

Puoleltapäivin on lähtö, enkä ole edes laukkua saanut vintistä alas tuotua. Jos ei tunnu pakkaamisesta mitään tulevan, lähden käsilaukun ja tyhjän matkalaukun kanssa ja uskon vakaasti ettei tarvitse laukku tyhjänä palata.

Edelleen haluaisin oppia miesten tavan matkustaa ja toivoisin omistavani sen kuuluisan esinahasta valmistetun käsilaukun joka pienellä nuolaisulla kasvaa kingsize matkalaukku. Jos niitä sattuu kohdalle ostan oitis pari tusinaa ja kaikki hyvät kaverit saavat sellisen tuliaisena.