Eilinen päivä oli kilpajuoksua itseni kanssa. Heti herättyä koneelle ja matkan ostoon. Hiljainen mies kieltäytyi töihinsä vedoten lomasta ja niinpä ostin matkan kahdelle Nizzaan. Kiiruhdin kirpparille töihin ja välillä kipaisin kirkkoherran virastossa valokuvattavana vaaleja varten.

Kirpparilla päivä oli kiireinen huolimatta sateesta ja koleasta ilmasta. Kauppaksi kävi myös vanha raanu josta saaduilla rahoilla todennäköisesti syömme hyvän illallisen kuopuksen kanssa jossakin mukavassa ravintolassa Ranskan maalla.

Kuvassa kultakorujen esillepanoa Italiasta. Tässä on ajatusta jouluikkunoihin, niitäkin pitää jo mietiskellä. Kotijoulusta en osaa vielä paniikkia laatia. Joka tapauksessa shokki tulee viimeisillä viikoilla.

Soitin Aurinkomatkoihin ja sieltä sanottiin että laukku ennättää koneeseen jos sen saa hihnalle 45 min, ennen koneen lähtöä. Tänään pitää sitten päättää otanko riskin ja jään yöbussiin. Katson illalla saanko kaiken tarpeellisen käsipakaasiin, ellei mahdu, täytyy lähteä jo iltapäivällä ja matkustaa pitkän kaavan mukaan. Käsityö pitää ottaa mukaan bussimatkalle, matkustipa kummalla vuorolla tahansa.

Tänä iltana olisi Italian kurssi, mutta pitää jättää väliin ja pakata laukku ja raivata hiljaiselle miehelle kulkuväylät täällä sisätiloissa. Tänään pitää myös täyttää jääkaappi ja pakastin eineksillä ja helposti valmistettavilla ruokatarpeilla. Silittääkin vielä pitää.

Siivooja kävi firmassa ja lupasi tulla töihin heti kun palaan reissusta. Elämä näyttäisi jotenkin ajautuvan kohti järjestystä.

Laukun pakkaus on ajatustasolla ok. Edellinen reissu on tuoreessa muistissa ja nyt voi vielä muistaa mitä tarpeetonta oli kyydissä. No, sen uimapuvun kyllä otan mukaan ja jos ei sillä taaskaan ole käyttöä, laitan surutta roskiin ennen kotiin paluuta. Italian keikka meni pienellä meikkipussilla, taidan vielä hieman karsia, nythän se on helppoa kun on kaksi autokuormaa mistä valita. Vähästä on hankalampi ronkeloida. Vähästä ja vähästä, omat varastot ennen tätä kuormaa olivat kyllä ihan vertailukelpoiset minkä tahansa pikkukempparin varaston kanssa.

Muutama työkeikka on mennyt niin että kirkot ja museot on katseltu taksin ikkunasta ja nyt ajattelin ottaa vahingon takaisin. Kuopus on myöskin kiinnostunut kulttuurista ja historiasta joten ehkäpä nyt saamme kunnon annoksen ja uskon myös että kamerat ovat kovassa käytössä. Meillä on ollut valokuvia samassa näyttelyssä ja nyt saattaa tulla satoa josta voisi taas jotakin suunnitella. Meillä kummallakin on hieman poikkeava tapa katsoa kameran silmän läpi.

Oikeastaan on kyllä leuhka olo, nuori nainen ja lähtee edelleen innolla äidin kanssa matkalle. Ehkä ei kuitenkaan oikein tarkkaan ja syvällisesti kannata pohtia perimmäisiä vaikutteita. Voin aavistaa että ajatuksena on myös mustan vyön luokkakorotus muutamalla danilla. No, hyvä niin, millainen äiti, sellainen tytär.

On taas aika laittaa tukka tötterölle ja kiitää kirpparille valuutan saalistukseen, ensi viikko onkin sitten sitä kukkaron tuuletusta. Saattaapa viima käydä lähtiessä myös hiljaisen miehen lompakon kohdalla. Olisikohan niin että hän ennätti ajatella asiaa pitemmälle ja aavisti että halvemmaksi tulee jos laittaa naiset keskenään ja antaa määrärahan. Mukana ollessa pitäsi olla jatkuvasti hapuilemassa takataskua. Taitaa tuntea laumansa.