Päivityksestä on taas tullut viikkokatsaus, mutta minulla on hyvä selitys ja erinomaiset perustelut. Olen ollut toipilaana. Lauantaina sain pahan kohtauksen ruokakaupassa ja siitä toipumiseen on mennyt monta päivää. Olin ihan tavallisesti ruokaostoksilla, ilman listaa mututuntumalla ja huomasin kerääväni ostoskärryyn kaikkea leipomiseen tarvittavaa: hiivaa, mantelilastuja, voita, maitoa yms. Kotona ostoksiani katsellessani alkoi tuntua omituiselta. Ihmettelin itsekseni mikä minua nyt riivaa? Ei ole mitään tunnustettavaa, ei erikoisia tarpeita, piirongin laatikossa on seteleitä ja  kaikki mallillaan. Miksi tämä perheenemäntäkohtaus? Laittelin tavarat kaappiin ja istuin hetkeksi hengähtämään ennen taikinan tekoa ja silloin kuului ovelta koputus, sieltä  saapui pelastus! Naapurin rouva tuli tuomaan meille taatelikakun puolikasta, oli lämmittänyt leivinuunin ja muisti että kaverille kans. Huh huh, liki piti ja läheltä liippasi. Jälkeenpäin vasta tuli ne sydämen tytkytykset ja hiki. Mitä minä olisin hiljaiselle miehelle sanonut niiten pullieni kanssa? Olisinkohan tuota osannut hädissäni edes uutta minkkiturkkia vinkua. Hukkaan olisi menneet hyvät leivonnaiset,  miehet kun oppivat nopeasti että herkkuja voi saada vastikkeettakin (ninimerkillä kokemusta on). Täpärä tilanne, pitääpä heti päivittää itsekontrollia.

Ranskan matkalta on vielä viimeinen päivä ja kotiin tulo raportoimatta edellä kerrotusta syystä ja tässä tulee...

Keskiviikko 11.10

Reippaana heräsimme valmiina kokeeseen. Pikaiset aamutoimet ja mehua ja kahvia aamiaiseksi, nopea vilkaisu ikkunasta tavaratalon ovelle tuotti pienoisen pettymyksen: ei jonoa, ei ryysistä. Onko tämä joku pila vai olemmeko käsitäneet väärin?

 Stockallahan on jono jo seitsemän aikaan ja mikäli mielii aamupäivälle likikään huullunhintaisia tuotteita  täytyy olla aseistus kunnossa; piikkarit ja sateenvarjonpiiki teroitettuna, kyynärpäät teipattuina ja ruotsinkieliset solvaukset kerrattuina. Jos perinteiset kirosanat ovat päässeet ruostumaan on niitäkin syytä täräytellä muutama jo matkalla että saa sitten tietä haluamalleen standille.

Ranskalaiset ovat hillittyjä myös hulluilla päivillä, tilaa riitti ja myyjät olivat tavallisen kohteliaita ja auttoivat kokojen etsimisessä. Lapsi sai farkut, hameen ja neuleen. Hame on näitä ihmejuttuja, näytti vähentävän neitokaisen painosta 15 kg. Eli mittasuhteet optimaaliset ja materiaali hieman joustavaa, väri tietenkin musta. Vaan eipäs sattunut mamman kokoa ei. Näytti ettei täällä ole minulle mitään "tuopitäähetisaada" tavaraa ja palasimme hotelliin.

Kävelimme vanhaan kaupunkiin ja ronkeloimme ruokapaikaa etsiessämme toista tuntia. Ostosintokin alkoi jo hiipua vaikka lounasta odotellessamme tilasinkin lisää rahaa kortilleni. Paluumatkalla löysin koko viikon metsästämäni kuittikansion Maijalle ja siitä se sitten repesi: lapselle saappaat ja minulle GL:stä hattu ja kaksi kashmir kaulahuivia. Miksi kaksi? Naisen logiikalla tietenkin, ne olivat puoleen hintaan ja jos olisin ottanut vain yhden se toinen puoli hinnasta olisi ollut kodittomana orpona lompakossa. Siis kun hinta on mikä on, etuni tulee siitä että nyt sain samalla rahalla kaksi. Loogista ja yksinkertaista, eikös vaan?

Kuvassa painavaa asiaa matkalaukkuun.

Totuus alkoi valjeta kun laukkujen pakkausta suunniteltiin. Minulla ei toki ollut hädän päivää, mutta tytär hikoili ostostensa kera ja minä heittelin että ahneella on tässä paikassa tuskaa jaettavaksikin. Vaikka kaikki mahtui, painoa tuntui kertyvän kummallekin nostella asti.

Illalla sitten vielä viimeinen ateria joka taisi olla reissun parhaasta päästä, sekä maultaan, palvelultaan että hinnaltaan. Puolilta öin nukkumaan ja puhelin herättämään aamulla jo ennen kuutta. Huomenna on pitkä matkapäivä Nizzan lämmöstä Suomi-Neidon uumalle.

Kotona tällä viikolla.

Päivät on menneet kirpparilla toipilaana, lomalaisia on riittänyt ja kauppansa ovat tehneet Arabian joululautaset ja käsityötarvikkeet. Neulepuikot ovat olleet ahkerassa käytössä ja valmiksi on tullut neljä mohairneuletta, viides tukevasti aluillaan. Ohjeiden julkaisu hieman mietityttää, kaikkiko Maddaleenan neulekouluun?  Missä muualla ennättaisi joululahjaneuleeksi? 

 Perheenemäntäkohtaus on vakavaa laatua, leiponut en sentään vielä ole, mutta oikeata ruokaa olen laittanut monta kertaa. Keitin jauhelihasta keittoa ja toisen päivänä tein kaalilaatikkoa. Loppuviikko saa sitten olla einespainotteista, tuo neulominen tuntuu taas vievän mennessään. Tänään en lähtenyt kirppikselle kun kurkku tuntui kipeältä ja taisi olla hieman kuumettakin aamulla.

Miehen sisar on tullut syyslomalle ja soitteli neuleitani nähdäkseen, siispä tuotteet tuomiolle kunhan on mies ruokittu.