Viikko vilahti, neuleita on valmistunut mutta muut työt ovat jääneet vähemmälle. Minusta on tullut lärpäketehtailija. Mohair Lux langasta on valmistunut kolme lärpäkettä ja pitkä villatakki. Tämä ihana rakastettu lanka on nyt pistetty mutkalle ja kun ei näiltä selkosilta saa lisää niin ostin tänään Kitten Mohairia ettei tartte pysäyttää puikkoja viikonlopuksi, kun nyt on vauhti päällä niin antaa palaa.

Värit eivät oikein täsmää todellisuuden kanssa, mutta sehän on arkea. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää, eikä kaikki kultaa mikä kiiltää jne...

Olen todella tyytyväinen malleihini, lärpäke on jo saanut oikean nimen ja ohje julkaistaan lähipäivinä. Ilmoitan siitä sitten myös täällä blogissani.

Ensi viikosta taitaa taas tulla sellainen kiitoviikko. Tiistaina kohti Helsinkiä jossa menee kolme päivää ja heti perään viikonlopun aikana pitää sitten vihdoinkin  siirtää kirppari kellariin.

Helsingin reissu meinasi repiä stressin pintaan. Ranskan matkasta on niin vähän aikaa ja siellähän tuli rahat vaihdettua kokemuksiin -hyvään kurssiin tosin,  ja säästöjä ei juuri ole ennättänyt kertyä. Mutta kun hätä on suurin on apukin lähellä. Nyt on säästetty  ja oikein kunnolla onkin. Olen himoinnut uutta turkkia koko viime talven, entiset alkaa  olla finaalissa ja olen todella oikea vilukissa. On tullut sovitettua useita, mietittyä mallia, pituutta ja hintaa. Kaikki kauniit ovat kalliita se on selvä.  Mummi jo sanoi: " Jos et kallista anna, et kaunista kanna."  Tosi on edelleenkin -niin minä luulin, vaan eipä ole luulo tiedon väärtti vieläkään. 

 Yksi ihastus on edelleen oman paikkakunnan turkisliikkessä; maata viistävä mikkiunelma, hintaa 8900 €. Ongelma on ettei se ole oikein pelaa arjessa. Liian pitkä ja laaja helma on hankala noita tsupparin hommia autoillessa. Ja ihan oikeesti, huolimatta siitä että komeus  tuntui niiiiin iiiihanalta päälläni, pitää minun totuuden nimessä  myöntää että  turkki näyttäsi huomattavasti paremmalta pitkän ja hoikan naisen yllä. Siis etsintää pitää jatkaa ja yrittää kurotella lisää pituutta vähäiseen varteeni ja pudottaa painoa yms kaikkea. Juu, yhtälö on mahdoton mutta yrittää pitää kuitenkin, eihän sitä koskaan voi tietää....

Olen myös selannut hutonettiä ja sen turkkitarjontaa. Muutamaa olen jopa kysellyt ja sieltä sitten  yksi musta krimiturkki jäi vähän kuin vahingossa minulle hintaan 30 € + postikulut 10 € ja kaupan päälle vielä vaalea minkkibaskeri. No, ajattelin tästä saavani materiaalia liiviin ja/tai muutamaan laukkuun.  Mutta kuinkas sitten kävikään? Turkki on uuden veroinen, täsmälleen sopivan kokoinen, kaunis, klassinen malli. Näyttää kauempaa mustalta takilta ja oli heti oman oloinen. Turkisliikkeessä saalis arvioitiin noin kolmen tonnin hintaiseksi ja siellä myös jatkettiin vähän hihoja ja laitettiin uudet hakasen vastakappaleet. Korjaus maksoi 35 € ja minulla on mieleinen arkiturkki hintaan 75 €.

Olen siis säästänyt 8825 €. Oikeastaan olen säästänyt vielä neljäkymppiä enemmän, koska maksoin vain korjauksen, hiljainen mies antoi auliisti turkkirahan ja lienee huokaissut pitkään ja hartaasti. On siitä uudesta minkkiturkista niin paljon ollut puhetta sekä jalkeilla että vaakatasossa. Sehän on kaikilla tietona että sihteerit duunaa minkkinsä ihan niin kuin minkitkin -mutta yleensä yövuorossa. Minä taannoin kyselin turkkitilini saldoa ja mies vastasi  tuskin vielä hihoja  tienatun, kun taas omasta mielestäni olisi pitänyt jo aikoja sitten olla kaiken värisiä ja jokainen monen metrin laahuksella. Eipä siinä taas muuta ollut kuin mielipide-ero minkin kurssista.

Heti kun olen käyttänyt nuo säästöt hyviin tarkoituksiin, voin taas alkaa vinkua sellaista maata vistävää minkki-ihanuutta. Hmm.. ei ehkä kannata vielä kotona mainostaa tätä ajatusta kovin laajasti.

Helsinkiin lähden siis uudessa turkissani herrastelemaan. Ohjelmassa on tapaamisia maahantuojien kanssa, muutama journalisti ja kirjailija sekä kulttuurivaltuuskunnan kokous, viimeinen on virallinen matkan aihe. Politiikasta on joskus myös henkilökohtaista hyötyä, siivellä saa toimitettua muitakin asioita, malliin yksi tie - monta asiaa.

Vielä pitäisi  viikonloppuna käydä Pirkon kanssa antiikkimessuilla ja yhdessä huutokaupassa. Olen päättänyt kasvattaa itseäni ja pysytellä katseluasemissa ja kannustaa hyvää kaveria hankinnoissa. Tarkemmin ajatellen, oikeastaan olen monena vuonna onnistunut tekemään joululahjahankintoja messuilta omasta mielestäni hyvin edullisesti, joten jätetään vähän pelivaraa.

Hiljainen mies tuli töistä ja laittoi saunan lämpiämään, nyt olisi hyvä ilta tömäyttää tukka punaiseksi. Auttaisiko jos ottaisi alkuun aperitiiviksi vähän Camparia?