Tämä laatikollinen Grignascon Champagne-lankaa on asunut meillä jo vuoden......

Lisää tuli hankittua, samoin cashemere- ja mohairlankoja sekä vielä paljon muutakin josta ei juuri nyt ole selvää muistikuvaa. Mutta eipä hätää, lähetys tulee viikon kuluessa, siinä viimeistään se muisti sitten palautuu. Harkintakykyni on kokonaisuudessan heikko, mutta jos ja kun kohdalle osuu huippulaatuisia lankoja mopo karkaa heti ja kauas. Jos vielä hinnat alittavat tajuntaani iskostuneet tähtitieteelliset normaalihinnat unohdan koskaan "mopoa" olleenkaan. Siispä jos jossakin on täysin lunastuskunnossa oleva "harkintamopo"  toimittakaa edes raato muistoksi minulle.

Olen ollut matkalla torstaista sunnuntaihin: Helsinki-Porvoo-Tampere-Lempäälä. Tavannut journalisteja, materiaalin toimittajia, italialaisia yhteistyökumppaneita - joukossa myös monta rakasta ystävää. Tutustuin myös uusiin ihmisiin, joiden kanssa on jo tehty lupaavaa yhteistyötä uuden kv-projektin suunnittelussa, asia etenee helpommin kun on tavattu ja keskusteltu saman pöydän ääressä. Juttua on mukavampi työstää kun tuntee kumppanit.

Jos Lempäälä tuntuu jotenkin oudolta, niin selitys on viacafe Ideaparkissa, siellä on muutaman valokuvan näyttely, "Kuvia Roomasta etelään".  Yksi kuva on Frosinonen  Casa Mari luostarista ja loput Cilentosta, Ottatin luostarin raunioilla kuvattuja. Laajempi näyttely on ollut aiemmin esillä sekä Italiassa että kotipaikkakunnallani, täällä Suomi-neidon uumalla. 

Helsingissä lauantaina olin taas vyökokeen valvojana. Vuosi sitten myönsin Riitalle shoppailun mustan vyön, daneja hän on suoritellut itsenäisesti pitkin vuotta.  Perhe on viettänyt pääsiäisen Roomassa ja matkan jälkeen tytär epäili vyön värin haalenneen, tai ainakin danien määrän romahtaneen. Silkkaa tyttären vähättelyä äidin taitoja kohtaan. Mikä jäi Roomassa vajaaksi tuli tuplaten takaisin lauantaisella turneella Helsinkiläisissä köyhien kaupoissa. Saaliina digikamera, kallis ja ihana tuoksu: Aqua di Parma, upeat kengät ja siihen passeli laukku. Lisäksi puutarhamessuilta pientä sälää ja nautinnollinen kahvihetki Strindbergillä.

Oman vyöni väristä tai danien määrästä ei juuri nyt ole tarkkaa selvyytä. Jollei lankojen hankintaa lasketa taidan pudota harrastelijatasolle. Vannoin itselleni etten osta yhtään mitään ja pysyin päätöksessäni, oli kyllä todella vaikeita hetkiä. Tämä tieto täytyy salata lähipiiriltä, jos juttu vuotaa minut takuulla toimitetaan kiireesti hoitoon lähimmälle suljetulle osastolle. Tämä on ennen kuulumatonta ja varmasti erittäin vakava äkillinen häiriötila. Oma arvioni on ettei tämä kauan kestä, luultavimmin samaa sarjaa siivouskohtauksen kanssa. Huolestuttavaa on, että näitä kumallisia kohtauksia on nyt ollut jo kaksi vähällä aikaa: ensin vajaan viikon siivousvimma ja nyt tämä ostotauko. Mitä tulee seuraavaksi?

Sitten työasioita. Täydellinen neule (=Kidsilk-jakku/takki) ja mohairtunika lähtivät Italiaan. Ylistystä ja suitsutusta on tullut kaikilta tahoilta ja vaikka tähän asti saatu olisi kaikki, se riittää pitkälle. Olen kyllä itsekin tyytyväinen töihini ja tiedän näiden olevan parasta mitä olen luonut tällä alalla. Sanotaan kyllä että vaatimattomuus kaunistaa, mutta minuun tuo vaatimattomuuden hyve/pahe ei ole päässyt koskaan pesimään. Olen vakuuttunut osaamisestani ja aivan varma että jos elämässäni olisin ymmärtänyt panostaa täysillä yhteen asiaan ja sen jalostamiseen, olisin huippu alallani. Olen kuitenkin niin utelias ja lyhytjännitteinen että säntään alati kokeilemaan uusia ja mielenkiintoisia asioita. Niinpä osaan kohtuulisesti monta juttua ja aina "se suuri" on jäänyt tekemättä kun polulta on pitänyt poiketa vielä kauniimman perhosen perään. Tällä kertaa olen varma että nyt tai ei koskaan. Mallejani on koekäytössä sekä tyttärilläni että muutamilla luotetuilla  ja palaute on ollut yksinomaan positiivista, noin vaatimattomasti ilmaistuna. Myöskin ne ammattilaiset jotka ovat näitä nähneet ovat sanoneet neuleitani ennen näkemättömiksi ja hämmästyttäviksi. Malli ja materiaali yhdessä toimivat loistavasti. Taas kerran yksinkertaisuus ja pelkistäminen ja vielä kerran pelkistäminen, se on minun juttuni. Tarkkaan kuvattuna tekeleeni on muunos patalapusta: ainaoikein eikä yhtään saumaa. Molemmissa on sekä kaulus että hihat, eikä tuote ole ponco vaan ihan oikea neuletakki/jakku ja tunika.

Tiedän että tämä on joidenkin lukijoitteni kiusaamista ja lupaan komeat kuvat töistäni heti kun se on mahdollista. Juuri nyt en voi näitä täällä esitellä, mutta voin sydämestäni vakuuttaa teille että hyvää kannattaa odottaa. Tyttäreni voisi varmaankin kommentoida omakehuista postaustani vaikka palaute on tietenkin hieman puolueellinen on se kuitenkin viitteitä antava.

Nyt on kyllä ego niin turvoksisa etten mahdu sovinnolla ovista yhdessä sen kanssa. Onneksi naapurissa on puuseppä; jos ego ei palaudu normaaliksi, kyllä naapuri nopeasti käväisee isontamassa oviaukkoja.

Viola pistäytyi talossa ja kutsui syömään ja saunomaan tulevalla viikolla - jokohan päästään rantasaunaan ja uimaan?

Kello käy, ja hiljainen mies on taas blogittamisen ja neulomisen välillä ruokittava. Eineskuuri jatkuu....