Nyt n vitsit vähissä, käry kävi - ja vielä kaksi kertaa tunnin sisällä. Naapurin rouva tuli tuomaan paikallislehteä juuri silloin kun kontallani imuroin yhden sohvan alustaa. Rouva parka järkyttyi niin että nitrot olisin sille suuhun työntänyt jos niitä talossa olisi. Kahvit kuitenkin keitin ja sain sen verran tajuihinsa että saattoi lähteä kotiinsa miettimään. Oli takuulla eka kerta kun näki  minun siivoavan - naapuruus on kestänyt runsaat kaksikymmentä vuotta. Tämän rouvan kanssa on kyllä mutaman kerran pidetty keittiön siivoustalkoita mutta ne ovat eri juttu, niissä kuluu viiniä suurin piirtein saman verran kuin vettä ja koko päivä menee. Asiasta on kerrottu jossain vanhassa postauksessa.

En siinä huomannut kelloa tarkkailla kun ryntäsin takaisin kiini imurin letkuun ja jatkoin keskeytynytä työtäni ja heti perään toinen käry! Hiljainen  mies tuli lounalle ja sama hämmästynyt ilme kuin naapurilla. Imurointi jäi taas kesken ja näppärästi mikrotin eilisen kaalilaatikon jämät lounaaksi. Nyt siivousinto on tipotiessään. Imurin pussi oli taas täynnä, en voi käsittää - se täyttyy ihan omikseen, minun siivoustahdilla pitäisi pussin täyttymisen kestää noin kolme vuotta ja tämä on jo ties kuinka mones pussi tänä vuonna.

Huomiseksi olen varannut pöydän kirpparilta, pöytämaksut menevät Pelastakaa Lapset Ry:lle. Nyt pitää vauhdilla lajitella kamoja myyntiin. Ajattelin laittaa laatikoita ja hinnan reunaan euro tai kaksi ja tukkuhinnat euron tavaroita kahdella egellä kolme ja kahden eruon juttuja vitosella kolme. En millään jaksa laitella hintalappuja pikkutavaroihin. Vaatteet laitan samalla systeemillä ja toivon ettei tarvitse kovin paljon takaisin tuoda.

Saa nähdä millaista tavaraa nyt on kaupan, itsepalvelukirppiksellä kun täällä on myynnissä tavaraa jotka ovat selkeästi kaatopaikalle kuuluvia. Risoja astioita ja virttyneitä halpisT-paitoja jotka on hinnoiteltu kalliimiksi kuin kaupan alessa uudet.

Neulepuolella on pakollinen tauko, yksi mohairtunika valmistui eilen illalla ja odotan edelleen lankalähetystä. Talossahan ei ole juuri sellaista lankaa jota nyt haluaisin neuloa. Jostain kaukaa pyrkii esiin ajatus joidenkin vuosikertalankojen myymisestä huomenna kirpparilla. Mutta ei kai niitä nyt näin nopeasti voi tempaista hyvästä ja turvallisesta kodista maailmalle. Pyöröpuikoja kumminkin ajattelin laittaa tarjolle, olen nyt addiktoitunut addeihin ja päättänyt uusia koko puikovarastoni sitä mukaa kun uusia kokoja tarvitsen. Nypläyslankoja myös on sellaisia vahvuuksia ja värejä joita en todennäköisesti koskaan käytä ja ne ajattelin laittaa tarjolle, muliinilankojakin on iso laatikollinen - rahaksi vaan. Sitten iso laatikollinen käsityö- ja sisustuslehtiä. Tila ei vaan riitä kaiken ikuiseen säilömiseen - tämä on tunne tänään, huomisesta en tiedä, voi olla että mieli muuttuu.

Tämä postaus taas ilman kuvia, nuo käryt on niin tiukka paikka että en nyt ehtinyt miettimään kuvitusta.