Kirpparilla oli tupa täynnä myyjiä ja välillä asiakkaitkin tungokseen asti. Liekö ollut johdatusta kun en muistanut ottaa niitä nypläyslankoja mukaan - niille on tiedossa hyvä koti ja osaavat kädet Marin luona.

Suunnilleen normaalin työpäivän verran kaikkineen meni ja loppusaldo satasen pintaan. Paremmissakin hankkeissa on oltu, mutta tämä raha tuli aivan tyhjästä. Taas kerran joudun toteamaan että kirppariasiakas on täysin arvaamaton tapaus. Kaikki mistä arvelin että menee vinkuen ja vauhdilla jäi edelleen käsiin, mutta se minkä itse luokittelin kyseenalaisten kastiin, vaihtoi nopeasti omistajaa. Täytyy tästä lähtien tarkemmin  miettiä mitä laittaa roskiin ja mitä tarjoaa kirpparilla. Ilmeisesti kuskaan roskikseen lähes päivittäin rahanarvoista tavaraa. Kaikki yksinäiset lasit, kupit ja kipot ostettiin oitis. Kauppansa tekivät myös monet lahjaksi saadut pikkutavarat, kauniita tosin kaikki ja hintaa suunnilleen 20% alkuperäisestä hinnasta. Mutta voi tsiisus mitä ihmiset siellä myyvät ja toiset vielä ostaa! Aivan kuten eilen pohdinkin, pöydät täynnä lumppuja joita ei nykyään edes luutuna käytetä kun kuuluvat nuo swifferit olevan ainoita oikeita ja siivouksesta on tullut välineurheilua. ( Hei haloo! onkohan minulla oikeesti supersyvä trauma siivoomisesta kun en saa yhtään postausta tehtyä ilman mainintaa?)

Pöydän "kattauksesta" sain runsaasti kehuja ja paikka oli erinomainen, suoraan sisääntuloväylän kohdalla. Yksikään ei päässyt ohitseni katsomatta pöytääni.

Vaatteita minulla ei paljon ollutkaan, tuttavani farkkuja ja puseroita kyllä - kokoa 34/36- ja täällä nuoret eivät osta kirpparilta vaan kaikilla pitää olla kaupan kalleimmat vermmet ( siis täällä nälkämaassa???) ja kirppisasiakkaat kuuluvat samaan kategoriaan kanssani: noita kokoja pitää olla toiseen reiteen samanlainen. Näistä kaverin kamppeista meni tasan yksi kallis merkkineule kahdella eurolla.

Luulin että laukut ja pussukat viedään käsistä - ei ainuttakaan lähtenyt. Ehkäpä on niin että rakkaat tavarat tekeytyvät näkymättömiksi kun vieraat katseet pyyhkivät pöydän yli. Huomenna laitan nuo laukut kauniisti tuulikaapin naulakon päälle kunniapaikalle, enkä ikinä enää ajattelekaan hylätä näitä hyviä ja uskollisia palvelijoitani. MOT.

Tavaroita kasatessa paikalle tuli muuan henkisesti häiriintynyt nainen ja kaatoi solvaustulvan päälleni. Sama henkilö on häiriköinyt elämääni jo vuosia ja yhteisten sukulaisten vuoksi joudun pakosta kestämään tätä muijaa. On se kumma että yhden naisen lääkitystä ei saada kohdilleen. Aiempina vuosina hän piti tapanaan soitella öisin viina- pillerisekona ympäri Eurooppaa. Toivottavasti terrorisointi ei taas ala uudestaan, minä en oikeesti jaksa sitä enää. Minulla on lapsia kaukana kotoa ja jos puhelin soi yöllä siihen vastataan, vaikka näytössä lukee "tuntematon numero".

Vaikka ymmärrän että se ihminen ei ole terve, solvaukset ahdistavat - mieli pahoittuu kun tajuaa kuinka paha olo tuolla naisella on. Johonkinhan sitä täytyy välillä purkaa, mutta miksi minä olen se vihan kohde, sitä en voi edelleenkään ymmärtää.

Olen yhä järkyttynyt ja kuvauskyvytön.