Eipä paljon auttanut kirpparikeikka tilanpuutteeseen. Posti toi tänään kahdesta paikasta lankaa.

Grignascon lankoja kuusi laatikollista:

Vip-mohair 250 g, tulenpunainen ihanuus.

100% cashmere 250 g, vaalean sininen

Champagne, Merino75/silkki25  2 kg, kilo vaalean sinistä ja toinen samaa vaaleaa "Latte" tjms. jota minulla jo oli ennestään 500 g varastossa. Näille ei ole tarkkaa tietoa mallista mutta sisäinen sulovileeni teki taas kerran minulle vanhanaikaiset. Hinta kyllä oli ystävällinen niin että voin huoletta tehdä vaikka hurjan hulluja kokeiluja luxuslangoista.

Toinen lähetys oli pieni,  300g puuvillalankaa ja tiettyyn tarkoitukseen. Väri on oikeasti parempi, todella  kaunis pastellikeltainen.

Koko viikonlopun olin kuin kipeä kissa ja pyöriskelin levottomana ilman neuletta. Kotona jo olevista ei voi  mitään aloittaa kun tietää uusien olevan tulossa. Katselin ja hiplasinkin niitä KidSilkkejä, vaan ei  innostanut tosi toimiin. Narkkarista tuntuu varmaan samalta kun se odottaa diileriä ja edellisen annoksen vaikutukset ovat olleet ja menneet.

Piti sitten eilen vaihtaa alaa. Sain houkuteltua hiljaisen miehen ostoksille. Kuusi säkkiä multaa, extrasuuria jätesäkkejä lehtiä varten ja vähän elintarviketäydennystä.

Mies haravoi kadunpuoleisen pihan ja minä levittelin  multaa kukkapenkkeihin. Jännitys on taas huipussaan - kaikenlaisia lehdyköitä nousee, enkä tiedä  mitä pitää jättää ja mitä repiä pois. Naapurin rouvakin siihen tuli kanssani tarkastelemaan taimia ja kielsi vielä mitään vihreää kitkemästä.

Italian asiat ovat myös olleet tänään tarkastelussa. Eipä juuri edisty täällä Suomessa nämä jutut yhteistyökumppaneitten kanssa. Ei kyllä ole vielä oikein selvinnyt sekään ovatko kaloja vai lintuja; nämä tyypit joitten kanssa pitäisi työskennellä tiiviisti vuosi/kaksi. Jos työtahti on näin verkkainen ei tuloksiakaan todellakaan saada aikaan. Suomessa virkamiehet pakenevat lomille heti kesäkuun alusta ja aina puuttuu juuri se, jonka mielipide ja/tai asiantuntemus tarvitaan asian eteenpäin viemiseen. Heinäkuun koko Suomi on kiinni ja elokuussa taas Italia. Siis jos päätöksiä ei saada tämän kuun loppuun mennessä niin duunit siirtyy jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Kesälomien jälkeenhän alkaa heti joulutouhut bisneksissä ja silloin on jo myöhä koittanut tämän suunnitelman suhteen.

Neulemalleista tänään on keskusteltu useammankin toimijan kanssa. Jotenkin repii taas angstia kun nyt pitäisi vaihtaa lankaa tunikan ja jakku/takki/mikälie malleihin. Kidsilk on jakkuna ehdottomasti paras, tunikaan käy lähes mikä tahansa ohut ja kevyt mohairsekoite. Vaihtoehtoja langalle pitää tietenkin olla, mutta kyllä haluan pitää kiinni alkuperäisestä ajatuksestani: henkäyksen kevyt unelma jossa ei näy vuosikerta. Sehän tarkoittaa samalla että lankaan voi satsata sellainenkin tekijä jonka taidot ovat puutteellisia monimutkaisten mallien toteuttamiseen. Nämähän ovat niitä muunnelmia patalapusta.

Aurinko on paistanut koko päivän ja houkutellut skillat isoille nupuille ja odotan niiden aukeavan jo huomenna. Sieluun saakka aurinko ei ole pässyt, ahdistus ei helpota ja tänäänkin tuli "uutta lunta tupaan". Voin vaan todeta että raha ei tee onnelliseksi, joskus se helpottaa elämää, useimmiten kuitenkin näyttää vain vaikeuttavan. En vaihda uskoani: jos ei ole mitään muuta kuin rahaa, niin se on kyllä todella vähän. Huoltakin siitä on, päivät tukka putkella kieli vyön alla pitää haalia lisää vaikka ei osata entisiäkään käyttää ja sitten yöt valvoa ja vahtia ettei kukaan vie tai pörssikurssit laske. On se vaan niin paljon helpompaa tallustaa sen viimeisen vitosen kanssa.