Tässä kesäksi uudessa astiassa ulos päässyt muratti. Viikon on hyvin viihtynyt ja tänään tekaisin siitä kukkataulun portaille. Purkki on suuri säilyketölkki. Näihin tölkkeihin laitan joka kesäisen purkkitarhani portaille. Näitä on sitte kiva siirrellä tarpen mukaan pitkin tonttia. Koti Pizzan kokit näitä  minulle pyynnöstä jemmavat. Laitan poralla reiän pohjaan, siten vähän lecasoraa ja lopuksi tavallinen istutus. Loppukesästä ovat jo kauniisti ruostuneita ja miellyttävät enemmän minun silmääni. Joskus olen tehnyt näistä amppeleitakin, laitan kolme reikää tasavälein lähelle yläreunaa ja niihin sitten solmin juuttinarusta kannattimet taikka pyydän miestä vääntelemään koukut rautalangasta. Minulle tämä tyyli passaa hyvin eikä maksa mitään muuta kuin noutamisen ja työn. Syksyllä voi sitten laittaa roskikseen eikä tarvitse säilöä talveksi ruukkuja yms.

Kukkapenkki on myös paikallaan, edelleen istutin orvokit säilyketölkkeihin.

Eilen kävin ostamassa torilta särkyneitä sydämiä, niin kuin niitä ei vielä olisi riittävästi! Tupu antoi kaksi laatikollista perennoita, heillä kun yksi kukkapenkki jää uuden aitan alle.  Tai oikeastaan vanhan aitan alle, siirtävät ikivanhaa aittaa pihaansa. Sain sieltä kolmea sorttia, Tupu ei niiden nimiä tiennyt -  minulle ovat näöltään tuttuja mutta  nimet pitää kysyä Pirkolta, hän kyllä tuntee kaikki kukkaset.

Muutama viikko sitten täällä siivottiin ja taas on kaikki sekaisin ja mohairpölyä on lattioilla kaahlata asti. Herttanen sentään, meillähän on nyt tavallista fiinimpää pölyä! Olen reilussa viikossa laittanut toista kiloa mohairia mutkalle. Todella oikea kesäkäsityö! Nyt on enää nimi mietinnässä.

Ajattelin aamulla hieman talletta tuota luxuspölyä imurinpussiin ja eikös imuri #&%=`? kieltäytynyt yhteistyöstä. Ääntä tuntui kyllä olevan, jotain se vikisi ja vinkui ja kolisi. Katkaisin virran ja ravistelin letkua - jopa irroitin letkun ja kytkin virran uudestaan. Imuri  korisi ja läähätti ilman letkuakin ja tömäytti vielä palaneen muovin hajuiset pierut ilmoille. Kaikenlaista hävyttömyyttä; tuollainen nulikka, viisi/kuusi vuotta vanha eikä työ enää maita. Entinen ruma Nilfisk työskenteli moitteetta parikymmentä vuotta kunnes  mies ryösti sen korjaamolle tuuraamaan ammattilaista - no sille tielleen jäi ja toimi vielä muutaman vuoden hankehommissa ennen kuin henkäisi viimeisen kerran. Tämä muovinen nulikka on finaalissa viiden vuoden käytön jälkeen vaikka työ on ollut enimmäkseen mannekeeraamista keskellä olohuoneen tai hallin lattiaa. Harvoin on edes virtajohto ollut töpselissä. Mies kun kuvittelee että minä olen siivonnut kun imuri on näkyvillä. Sitten kun mies istuu telkkarin ääressä kokoan imurin suurieleisesti pois jaloista ja kaikki ovat tyytyväisiä.  Kyllä tällaisella pidolla imurin pitäisi iloisena pärähtää käyntiin ja kerätä luxuspölytkin kitaansa aivan mukisematta joka kerta kun saan imurointikohtauksen. Harva kone pääsee missään niin vähällä työllä kuin imuri meillä.

Naapurin rouva soitteli Helsingistä, se on ollut siellä vävyään rääkkämässä lähes viikon, ja kertoi tulevansa vasta huomenna illalla vaikka on jo käynyt hankkimassa minulle tuliaisetkin. Koetin komentaa heti kotiin, mitä siellä enää lusmuilee jos kerran on tuomisetkin ostettuna.

Nyt pitää vielä tarkentaa neuleohjeita ja sormet  jo syyhyää uutta neuletta, näitä tuntuu nyt tulevan tulvimalla. Taisi jäädä turbo päälle kevätviimassa. No, lyhythän tämä Suomen suvi on, ja neuleet on taas pian tarpeen, vaikka kyllä ohut ja kevyt mohairunelma on hyvä seuralainen kesäiltoinakin - ainakin tällaiselle vilukissalle.