Pitäjä on päässyt kirjoihin! Meillä on ensimmäiset antiikkimessut tänä viikonloppuna. Toki sinne piti hyökätä Pirkon kanssa heti kun ovet avattiin. Olen jättänyt lähikaupungin messut muutaman kerran väliin kun alkoivat toistaa itseään: samat kauppiaat ja lähes samat tavarat, hinnat taivaissa tai pelkkää roskaa tarjolla. Nyt kun tapahtuma on melkein kodin kynnyksellä niin onhan siellä pakko käydä.

Tarjolla oli runsaasti hyvää tavaraa kohtuullisilla hinnoilla ja arvata saattaa että rahat meni ja muutama hankinta jäi vielä yönylimietintään. Tässäpä saalista.

Todella kauniita neulottuja liinoja, ohuen ohuesta langasta ja hinta 2 € kpl. Sarjaan kuului vielä kolmaskin, hieman isompi - hinta edeleen sama. Halkaisijat 15 cm ja 28 cm alla olevan suurin leveys on 45 cm.

Kyllä hieman turhauttaa. Näinköhän sitten joskus joku ostaa minun käsitöitäni tällaisilta messuilta alle materiaalin hinnan? Nykyään ei taida saada edes mallia parilla eurolla.

Tässä mallissa viehättää rytmi. Halkaisija on 25 cm.

Nämä ovat kooltaan 17 x 17 cm ja maksoivat yhteensä 10 €

Lisäksi ostin pyyheliinoja ja servettejä, pellavaisia kaikki ja kauniisti monogrammein kirjottuja. Ajattelin käyttää muutaman kun teetän uusia huppuja tuoleihin.

Kaikkein eniten jäi mieltä kaihertamaan 1800-luvulta oleva pelipöytä; todellinen kaunotar joka hymyili kutsuvasti heti ensimmäisen kauppiaan osastolla. Otin mitat ja koko olisi passeli.  Haloo!! Haloo!! Niin mihin???? Ongelmana on ainoastaan että tilaa ei todellakaan ole kuin katolla, hallikin muistuttaa varastoa. Se viime kesänä hankittu sohva on majoittunut sujuvasti halliin  ja hädissään toimittaa ylimääräisen naulakon virkaa - en todellakaan tiedä onko kukaan istunut siinä tämän vajaan vuoden aikana minkä sohva on asunut meillä. Kyllä takuulla turhautuu tässä uudessä virassaan!

Takauma eiliseen: vimeistelin kuvauksiin lähtevät neuleet ja fiksailin ohjeita. Soitin toimitussihteerille, lähetin muutaman kuvan s-postilla ja sovin aikataulua. Mies kävi gurmeelounaalla: tällä kertaa ei  mitään eineksiä vaan rehellistä kaurapuuroa, kaupan mustikkakeiton kera tosin, ja mies näytti ihan tyytyväiseltä. Ehkä pitkä eineskuuri auttaa arvostamaan kunnon kotiruokaa!

Sitten tuli hälytys kultakaupan myyjäksi. Noin puolessa tunnissa pesin tukan ja restauroin itseni edususkuntoon. Vielä tuntuu duracelliä riittävän tarvittaessa. Enkkari on kuitenkin lähes kymmenen vuoden takaa. Olin menossa työkaverin kanssa messuille Milanoon. Hotellissa  aamulla nukahdimme kumpikin vielä herätyksen jälkeen ja havahduimme aivan liian myöhään. No, kaksi naista huoneesta aamiaiselle kahdessatoista minuutissa. Kumpikin käväisi kylmän suihkun alla, maalasi silmänsä, pukeutui ja pesi hampaansa. Pistäkääpä paremmaksi!

Töitten jälkeen kävin vielä hierojalla, niskassa ja hartioissa kyllä tuntuu nämä pitkät neulepäivät . Paluu normaaliin ruokarytmiin tuli taas  nopeasti kun kotimatkalla poimin pizzeriasta " lätyt" päivälliseksi.

Pihamaalle on asennettu kastelusysteemi yhdessä naapureitten kanssa ja vesi tulee läheisestä lammesta. Iltapäivällä oli nurmikon leikkaajakin käynyt ajelemassa talon ympäri. Pihan hoidossa pääsee nyt vähemmällä, onneksi.

S-postissa oli viesti että kuvauspäivä on yllättäen vaihtunut  ensi keskiviikoksi ja pyyntö lähettää neuleet heti. Myöhä oli koittanut - posti oli jo kiinni kun sain viestin, mutta kyllä paketti ennättää tiistaiksi perille jos se maanantaina laitetaan matkaan. 

Kiirettä piisaa! Edellisen postauksen kommenteissa Juuli soimasi minua langan kulutuksesta ja niinpä siirryin kevyempään: aloitin eilen uuden mallin  Kid Silk Haze-langasta, grammoja kertyy nyt vähemmän! Sitä on jo toinen 25 grammanen kerä menossa.

Yksi messuostos oli vähällä unohtua. Ostin peilin ja sehän  piti tormuuttaa sohvan taakse piiloon muutamaksi päiväksi.  Myyjä sanoi kapineen olevan peräisin 50-luvulta ja muutapa ei sitten tarvitukaan. Muistan hyvin että vielä 70-luvulla oli joka torpassa ihan hyvät peilit. Katsoipa peiliin kotona, kylässä tai kaupassa niin niistä näkyi sutjakka,  hymyilevä punapää. Nykyisin peilit on tosiaan huonontuneet, liekö vanhenneet ja jotain muutakin vikaa tullut - näyttävät aina vaan vanhaa lihavaa naista. Vessan peili on mummilta peritty joten sille pitänee antaa vähän anteeksi, mutta olen kuitenkin päättänyt siirtää sen johonkin muualle, se kun on pahimpina aamuina näyttänyt kuvan joka  muistuttaa mielestäni lähinnä ilmestyskirjan petoa. Toivon että tilanne paranee kun saan tämänpäiväisen hankintani seinälle.