Unikot ja orvokit viihtyvät yhdessä ja kukkivat kilpaa.

Kesäkuu on livahtanut kuin varkain. Hätkähdyttävää, että viikon kuluttua on jo heinäkuu. Pihalla on kulunut tunteja joka päivä, kaikki neuleilta liikenevä aika. Lisäksi olen ollut muutamana päivänä iltapäivän kultakaupan tiskin takana. Uutta pölynimuriakin olen patistanut töihin ettei vaan saa heti alkuun sellaista tuntumaa että tämä on vähätöinen talo.

Innostuin raivaamaan makuuhuonetta (=oikeesti varasto jossa asuu "pieni" lankavarasto, neulekone, kirjoja ja vaatteita). Miksi siellä on sänky? Miksi nukumme lumppuvarastossa? Saamattomuuta kaikki tyyni. Kuopus on lähtenyt opiskelemaan kuusi vuotta sitten ja edelleen pidän toista yläkerran huonetta Veeran huoneena ja sitä käytetään vain kun tyttö käy kotona tai on yövieraita. Parempi olisi jos oma nukkumapaikka olisi ylhäällä ja satunnaiset yöpyjät nukkuisivat alakerrassa. Asia on ollut työlistalla muutaman vuoden, katsotaan koska realisoituu käytännön tasolle.

Kaiken tämän kipuilun ja myllerryksien kanssa on olemassa yksi tosihyvä juttu - en voi tulla hulluksi. Ei voi enää tulla jos on jo hullu. "Pieni" lankavarasto on nyt inventoitu ja lankaa siinä on yli 20 kg, aivan käsillä, niitä jotka pitäisi pistää mutkalle tuota pikaa. Ja materiaalit ovat Mohair Luxia, Kid Silkkiä, Alpakkaa, Mandarin Petitiä, Lanettia ja silkkiä. Että sillälailla. Yläkerran varasto on sitten toinen juttu, siellä on oikeesti lankaa. Siellä asuu kaikki ne vuosikertalangat: silkit, alpakat ja villat joiden olemassa olon olen hyvin tiennyt. Alakertalaiset ovat viimeisen vuoden aikan taloon tulleita jotka eivät ole olleet aktivisessa kirjanpidossa. Nämä ovat vain odottamassa nopeita toimenpiteitä, siis ikäänkuin päivystystapauksia ja läpikulkumatkalla. 

Soitin Meerille ja kyselin olisiko missään tarjolla lanka- ja kangasvieroitusta. Meeri parkaisi kuin henkensä hädässä että ei kyllä ole, eikä mennä vaikka olisikin ja lakkaa heti etsimästä sellaista hoitopaikkaa. "Löysin" nimitäin lankojen lisäksi kolmen-neljän morsiuspuvun tarpeiksi norsunluun värisiä silkkikankaita, 12 m kullan väristä käsin kudottua Thai-silkkiä, lähes 20 m erilaisia valkoisia pellavakankaita, viisi metriä ohuen ohutta villaa, samoin viisi metriä läpikuultavan ohutta silkkivillaa, muovikassillisen silkkiorganzanauhoja. Organzat olen joskus ostanut tukkuliikkeen loppuvarastosta, niitä on kaiken värisiä ja levyisiä. Näitähän on jo muutaman vuoden ajan nähty kaulakorujen osana ja tiesin toki että niitä talossa on, mutta aivan selvää käsitystä niiden kotikolosta ei todellakaan ollut. No, nyt ovat tiedossa - toistaiseksi. Jos siivouspäivänä pihaan olisi tulla tupsahtanut joku innokas hamstraaja niin täältä olisi saanut mukaansa yhden autokuorman hyvää ja käyttökelpoista tavaraa kauniin kiitoksen kera. Nyt kaikki on kohtuullisessa järjestyksessä ???? (=takuulla tilapäistä)

Neuleita on valmistunut ja niitä on posti kuljetellut sinne ja tänne, ohjeet on kirjoitettu ja neuleet kuvattu. SUURI KÄSITYÖLEHTI no 8, elokuun alussa, sitä odottellaan. Lehdessä on kaksi malliani ohjeineen. Mallit ovat "erilaisia", ohjeet helppoja ja nopeita valmistaa - koeneuloja ja koekuluttajat ovat olleet tyytyväisä. Muunnelmia malleista on myös lähtenyt Italiaan ja niiden perään tästä pitäisi sännätä.

Alkavan viikon lopulla kuopus tulee viikonlopuksi tänne yhdessä vävykokelaan kanssa. Ohjelmassa on juhlapuvun suunnittelu ja häähatun muokkaaminen uuteen uskoon. Tytär on pyydetty kaasoksi elokuussa. Suosittelen kyllä äkkilähtömatkaa alennusmyynteihin yhdessä mamman kanssa muutama tuhat kilsaa etelään.....

Viimeviikkojen tapahtumista vielä - asiat eivät ole missään järjestyksessä mutta viikkoihin mahtui kaksi totaalista itkupäivää, itkin ja siivosin makuuhuonetta. Toisena päivänä Viola pelasti minut illalliselle ja rantasaunaan. Talviturkki jäi taas kerran Violan rantaan ja toivoaksemme maailma on nyt hieman parempi. Ainakin pitäisi olla - jos nautitun viinin määrä vähäkään auttaa....

Yksi päivä meni kaupungissa firman asioilla, yhden iltapäivän itkin ja silitin. Viikolla oli yhdet juhlat, Pirkon mies täytti vuosia ja sain kutsun runsaaseen juhlapöytään. Mies on lapsuusaikainen naapuri ja pikkuveli oli leikkikaverini.

Elämä on kuin olisin luotijunassa, vauhtia riittää ja maisemia ei ennätä nähdä. Tässä tapauksessa maisemilla tarkoitan sisintäni, en saa käsiteltyä kipeitä asioita ja sieluni on edelleen verille raadeltu. Kiire ja vauhti eivät balsamoi vaan siirtävät paranemista, pitkittävät kipua ja syventävät haavoja. Kipu on saanut myös fyysisen muodon, jalat ovat ihmeellisen kipeät; palelee ja polttelee samanaikaisesti. Ihmellisintä on että kipu on ainoastaan jalkapohjissa ja tulee kun asetun paikalleni. Liikkeellä ollessa ei ole juurikaan tuntemuksia, mutta kun istahdan tai menen makuulle kipu tulee välittömästi. Jotenkin minusta tuntuu että tämä on joku korvienvälijohdannainen juttu, en ole kuullut kenenkään valittavan tällaisesta enkä oikein viitsi mennä lääkäriltäkään kyselemään. Miltä kuulostaisi että sieluun sattuu ja ihan  tuntuu että minun sieluni on jalkapohjissa??

Luin aamulla suosikkiblogejani ja Anne kirjoitti taiteesta neuleissa. Tein opinnäyttötyöni alpakasta reilu kymmenen vuotta sitten. Kirjallinen osuus käsitteli alpakkaa materiaalina ja lyhyesti myös laamaa ja vikunjaa. Neuletyöni oli villapaita johon tein intarsiana Picasson maalauksen. Suurensin mallin postikortista ja työ on valmistettu neulekoneella.

Materiaalina on Indiecita Alpakka, nuottisivu on silkkivillaa ja nuotit on painettu silkkipainotekniikalla. Valmistin seulan ja aivan työn  viimeisenä vaiheena painoin nuotit paikoilleen. Viulun musta alaosa on kiiltävää silkkilankaa. Valmistin kolme paitaa, tämän sinisen lisäksi ruskean ja luonnonvalkoisen. Koulun jälkeen olen tehnyt näitä vielä muutamia kappaleita, jokunen on pitkin Eurooppaa kuleksimassa, ainakin yksi Saksassa ja toinen Hollannissa.

Itselläni on edellen käytössä tämä sininen ja ruskea, ensimmäisen ruskean olen kuluttanut puhki.

Tässä vielä lähikuva

Olen neulonut samalla tekniikalla joitakin omia silkkimaalauksiani villapaitoihin. Tuossa alpakassa oli aikoinaan laaja ja todella kaunis värikartta. Nykyäänhän sitä saa ainoastaan luonnonväreissä, musta, valkea, ruskeat ja harmaat. Varastossani on vieläkin lähes kaikkia värejä, kun vain raaskisi käyttää! Oikeesti olen myös hullu hamsteri, ostan vimassa poistuvia värejä ja laaatuja joita en sitten tohdi käyttää kun "ei koskaan tiedä vaikka sattuis juuri tätä tarviimaan".

Kuvaavaa on että neuloin ystävättärelleni pitsineuleen alpakkasekoituksesta  lähes 15 v sitten ja nyt oli hihan reuna rispaantunut, Arja tuli kyselemään olisiko lankaa tallessa parsimukseen. Tällä kertaa kävi niin, että likipitäen kaikkia muita värejä ko. laadusta löytyi, vaan ei juuri tarvittavaa. Tuotakin lankaa on pari jätesäkillistä jotka piti ostaa kun langan valmistaminen lopetettiin. Siitä olen kyllä neulonutkin vuosien varrella monia pitsineuleita ja sitä vaan riittää.... Kuka pelastaisi minut lankavankilasta?

Hiljainen mies puurtaa töissä koko juhannuksen. Minäkin olin eilen ja tänään asissteeraamasa. Eilen olin kaverina levittämässä suojausmuovia ja tänään pitelemässä osia paikallaan kokoamisvaiheessa. Maalattavana oli betoninkuljetusauto ja ne eivät jouda remonttiin kuin pyhinä, täällä rakennetaan kiivaasti. Suuria projekteja on hotellin rakennus, useita suuria loma-asuntoyhtiöitä ja tietenkin maailmankuulu Talvivaaran kaivoshanke. Mies on ollut tasaisesti kymmenen-kaksitoista tuntia päivässä töissä ja nyt harjoittelijakin lähti armeijaan joten odotettavissa on vielä pitemmät päivät ja minulle autonkuljettajan ja assistentin duuneja sihteeriköinnin lisäksi.