Pitkän blogitauon aikana lankaa on tullut ja mennyt. Kaksi Aura-takkia on valmiina, kolmas puikoilla ja Aurasta on toinenkin malli neulottuna ja vain kirjoitusta vailla. Neulekone on tuottanut kymmeniä sukkia Regia Silkistä ja Cashsoftista. Kokeilin myös Zitronin Trekking Pro Natura villa/bambulankaa mutta se ei minua sytyttänyt - tuntui karkealta noiden toisten rinnalla. Sukkia ei enää valmistu ennen joulua ja mattimyöhästen varpaat saavat puolestani vaikka palella.

Tämä viikonloppu on mennyt enkelikuoroissa. Kaksi kuoroa on toimitettu tilaajille ja huomenna lähtee postiin trio, kvartetti ja kvintetti. Alla sekakuoro joka on jo maailmalla.

Kiire tuli taloon viikon alussa kun lopultakin saatiin aikataulu italialaisten kanssa valmiiksi. Lähden keskiviikkona kotoa, lento Helsingistä Napoliin on torstaina aamulla ja paluupäivä  joulukuun puolivälissä. Pääsen siis jouluhässäkästä aika vähällä, yhden viikon aikana ennen joulua ei paljon valmistu. Tilasin kylmäsavustettua lohta ja poroa 19 joulukuuta kotiin toimitettuna. Sikaa ei meillä mene nimeksikään, sellainen pieni verkkokassissa kasvatettu possukin - vajaa kilo kaikkineen- tekee tiukkaa. Tänävuonna joulupöydässä on myös  Italian herkkuja.

Tämä matka on taas kerran erilainen; minun tätyy roudata kaikki opetusmateriaali ja työvälineet mukanani kun posti ei mahdollisesti ennätä perille ennen kurssin alkua. Niinpä laukkuun ei mahdu juuri lainkaan omia kamppeita. On se niin kurjaa kun on ihan pakko ostaa kaikki käyttövaatteetkin sieltä! Sikäläinen talvi on hyytävä, lämpötila voi olla jopa alle +10 celsiusta.

Menen sinne opettamaan laumalle naisia saumattomien neuleiden tekoa. Katsotaan sitten ensivuonna mitä tästä seuraa - välttämättä ei tämän enempää. Olen hieman skeptinen kaiken sellaisen suhteen jota pitäisi hoitaa tuloksellisesti kahdessa maassa. Siellä etelässä porukka kyllä syttyy hetkessä mutta  pitkäjänteisyys onkin sitten aivan eri juttu.

Muutama vuosi sitten esittelin siellä muutamalle neulojalle pyöröpuikkoja ja jouduin niitä tilaamaankin  heille oman kyläni lankakaupasta. Ovat kuulemani mukaan edelleen avaamattomissa pakkauksissaan kuin minun siivousvermeet. Siellä neulovat sillä tavalla hankalan näköisesti lankaa eestaas vatkaamalla. En jaksa uskoa että tekniikan vaihtaminen onnistuisi viikon-kahden aikana.

Toinen projekti on sitten suunnittelua. Alueella on ryhmä naisia värjännyt villalankoja luonnonväreillä ja heidän kanssaan pitäisi suunnitella helppotekoisia malleja jotka ennen myyntiin pääsyä joutuvat läpikäymään tiukan ja monivaiheisen kontrolliketjun. Alueella on oma laatumerkki joka myönnetään tietyin kritteerein. Merkin alla on monenmoista elintarvikkeista alkaen. Tämä sertifikaatti on jotakin vastaavaa kuin meillä maakuntien parhaat.

Työntäyteinen kolmeviikoa on edessä ja olen varautunut siihen että perillä ainakin kaikki aikataulut menevät useamman kerran uusiksi. Minullehan on saman tekevää mitä siellä duunaan, työsopimus on tehty ja opetusaika on siinä märitelty. Opetan ihan mitä tahansa haluavat neuleista ja niiden suunnittelusta tai pyöröpuikkojen käytöstä - valinta on heidän.

Olen kyllä otettu että mummo maalta kutsutaan Italiaan opettamaan neulomista ja neuleiden suunnittelua. Onhan sinne mennyt sekä lastenmallistoa että mohairneuleita ja nähtävästi eivät ole saaneet tarkkaan selville valmistustekniikkaa. En ole koskaan osannut  pihdata tietoa ja iloitsen vilpittömästi kun saan jakaa osaamistani toisillekin.

Seuraava postaus tuleekin sitten kaukaa Italian peräkorvesta taikka joulun alla tai jälkeen kotoa.