Aloitan mainoksella tämänkin jutun. Kuvan kenkäpussi on omaa tuotantoa, materiaalina puuvillasametti ja silkkibrocadi. Tämä on ollut jo vuosikymmenen omassa käytössä ja on kokonaan vuoritettu brocadilla. Myyntiin valmistettavissa on brocadia ainoastaan yläreunasta nauhakujaan saakka - kustannussyistä. Omat kenkäni reissaavat näissä samettipusseissa.

Kenkäpussi on oivallinen lahja ihmiselle jolla on jo kaikkea. Lahja kulkee kirjeenä ja passaa äidille, vaimolle, siskolle, sihteerille, mummille, kummille jne....moni mies on ostanut pussin vaimolle joululahjaksi. Joulun alla on usein pula yllätyslahjasta, pelkän toivomuslistan lisäksi tarvitaan joku yllärikin. Pikkujoulujen jälkeen on vielä  tuoreessa muistissa liukkaat muovipussit joista daamin juhlapiikkarit iloisesti karkailevat hankeen kotimatkalla.

Muotiagentti bloggasi Conversseista ja apina mikä apina - innostuin kaivelemaan kenkäkaappiani. En ole koskaan omistanut tennareita, lenkkareita tai ylipäänsä mitään urheilukenkiä - lukuunottamatta muutamia hiihto- ja laskettelumonoja. Suksilla en tosin ole enää vuosikymmeniin käynyt joten kaikki  monot voin autuaasti unohtaa.

En toki aina piikkareissa sipsuttele ja rennointa kenkävälikoimissani lienevät kansikengät, yleensä Sebagon tai Lacosten mallistosta. Lacoste valmistaa laadukkaita, hyvän näköisiä kenkiä ja Lacosten valikoimissa on myös  "tennareita" joita voisin laittaa hankintalistalle. Täytyykin vilkaista kun sattuu putiikki kohdalle,

Tämä malli on nimeltään "Helsinki" ja ikää näillä on varmaankin pian parikymmentä vuotta, ovat jo puhkipidetyt ja moneen kertaan suutarissa käyneet. Erittäin mukavat kengät  ovat olleet talvikäytössä saappaitten rinnalla. Nämä olivat usein työmatkojen turkkikengät. Ihan totta, pitkä minkkiturkki, paksut villasukat ja nämä kengät. Villasukan varret käänsin kaksin kerroin kuten tehtiin aikoinaan monojen kanssa. Sisäasuna kiltti ja twinset joiden kera nämä kengät sopivat mainiosti. Ystävättäreni Helsingissä sanoi joskus että  jestas kun näyttää hyvältä - vaikka ei kukaan muu tommosia virityksiä pidä. En ole ymmärtänyt kysyä lapsiltani ovatko saneet traumoja tuosta(kin) tyylistäni.

Maglit vuodelta 1982, ostettu Venetsiasta ja ovat edelleen voimakäytössä.

Nämä kengät ovat jalassa mukavat kuin aamutossut, pehmeää mutta ryhdikästä mokkanahkaa. Hankittu muistaakseni Dubain lentokentältä ja lähentelevät täysi-ikäisyyttä. Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin kuinka taitavasti mokka on drapeerattu.

Drapeeraus tuo tilavuutta sivusuunnassa, on koristeellinen ja käärmeennahkan kanssa antaa hillittyä juhlavuutta. Jos olisi mahdollista ostaisin näitä heti lisää, eri värejä ja vaikkapa hieman korkeammalla korolla. Merkki on  italialainen Lauro Righi.

Kultaiset Guido Valenti kengät täyttävät joulukuussa pyöreät kymmenen vuotta. Nämä ovat pakkohankinta samalta keikalta kuin huivipostauksen sinikultainen silkki/samettishaali.

Olin ollut parin viikon työkeikalla räntäsateisessa Saksassa ja tulin illalla kymmenen maissa kotiin. Euroopan lentoliikenne oli sekaisin lumimyrskyjen takia ja jokainen kone oli tunteja myöhässä, niin myös Helsingistä tänne periferiaan.

Matakalaukku oli täynnä pyykkiin meneviä vaatteita ja kuopus purki innoissaan pakaaseja tuliaisten toivossa. Sanoin hänelle että laita saman tien puhtaat kamat tilalle. Aamulla oli lähtö, -ainakin omasta mielestäni hyvin ansaitulle lomamatkalle Bahrainiin. Lapsi kyseli että mitä laukkuun pakataan ja vastasin että joku T-paita ja muutama iltapuku. Aamulla nukuin vähän pommiin ja paiskasin matkalaukun sellaisenaan kiinni. Perillä sitten selvisi että lapsi oli ehnyt työtä käskettyä - laukussa oli kymmenkunta T-paitaa ja iltapukuja niin paljon kuin laukku veti. Kaikki muu olikin sitten hankinnassa. Onnekseni valikoimat kohteessa olivat vähintäinkin loistavat ja minkään puuttetta ei tarvinnut kauan kärsiä. Saattoipa mukaan tarttua jotakin  mikä ei aivan välttämättömien listalle kuulukkaan. 

Nämä käärmekengät on ostettu jostain sivukadun halpiskenkäkaupasta Veronasta. Tuossa päällä oli joku härpäke joka päätyi oitis roskikseen. Kengät ovat mukavat ja noudattavat linjaa - eiminkäänmalliset perusavokaat. Ruskeat kengät ovat aina kelvolliset, näillä mennään vaikkapa farkuissa.

Enrico Lugani on merkki jonka lesti sopii minulle hyvin. Tässä suosikkini; mukavat, sirot mutta jalassa riitävän tukevan tuntoiset. Näillä jaksaa taivaltaa ja toimivat työkenkinäkin.

Annabella pistokaat  kulkevat mukanani lähes aina. Jos yritän matkustaa vähillä varusteilla niin nämä kuitenkin tulevat kyytiin. Kevyet jalassa ja laukussa - sopivat asuun kuin asuun aamusta iltaan, farkuista pellavamekkoon tai housupukuun ja vaikkapa jonkun hörhellyksen mukaan. Edullinen ostos Italiasta ja ikuinen harmitus etten ostanut samantien toisia, tarjolla olisi ollut  myös punaiset, keltaiset ja vihreät.

Pidän pistokkaista. Nämä eivät ole edellä esiteltyjen veroiset mutta käyttökelpoiset. Ehkäpä muotoutuvat käytössä ensi kesän aikana. Halpikset jostakin sivukadun pikkukaupasta Italiasta.

Kympin maksaneet prinsessaläpsyt Veronasta. Ovat olleet rankassa käytössä pari kesää ja kaipaan yhtä mukavia ja tukevia tilalle - ensi kesä on näiden viimeinen.

Sitten nämä ihanan ihanat Camomillan piikkarit. Näillä tepastelen päivittäin hetkisen ja sisäänajo tapahtuu aivan kotikamppeissa. Samankaltaiset kultaiset, hopeiset, mustat ja vaikkapa roosat tai syvän violetit ovat toivelistalla.

Sitten päästään jo kotimaisiin kenkiin. Pertti Palmroth on suomalainen merkki joka passaa minun jalkaani.

Muutaman talven pidetyt  saappat joissa korko on minulle parhaiten passeli. Näillä menee joku juoksuaskelkin tarvitaessa ja näillä voi vaivatta kävellä aamusta iltaan eikä jalat kipeydy. Uudet vastaavat on etinnässä vaan ei ole vielä löytynyt. Saapasosastolla on hankinnassa myös suoravartiset "ratsastussaappaat" entiset on jo laitettu roskiin.

Upean punaiset mukavat käyttökengät on hankittu Virroilta Palmrothin tehtaan myymälästä  muutamia vuosia sitten ja erittäin edullisesti - oli viimeinen pari. Ehdottomat lempparini. Ilman näitä kenkiä monet mustat vaatteeni voisivat vaikuttaa surupuvulta. Näiden seurana on usein saman värinen klassinen kashmir-kaulaliina tai punainen käsilaukku.  Näitäkin voisin ottaa muutamat lisää, vaikkapa mustat ja vihreät. Lakeeri viehättää muuten arkisen ja yksinkertaisen mallin materiaalina.

Edelleen saman valmistajan lakeeriavokkaat. Täsmälleen samaa mallia olen loppuun käyttänyt jo kahdet ennen näitä. Tämän parin löysin syksyllä maankuulun  kenkäkaupan varaston uumenista ja  laatikossa oli vielä markkahinta. Olin onnesta soikeena kun yhä löytyi minun kokoa, tosin nämä olivat viimeiset. Ihan jokapäiväisessä käytössä nämä niinkuin edeltäjänsäkin. Taas kiiltonahka pelastaa koko homman aamusta iltaan ja matkalla nämä voivat olla periaatteessa vaikka ainoat kengät.

Viimeinen pari uunista ulos! Mokkanahkaiset Palmroth avokkaat. Nämäkin ovat viimeiset lajissaan. Tätä mallia olen kuluttanut jo ainakin kolme paria ennen näitä. Malli on niin perus,niin perus ja huippumukava. Huolimatta marttakenkä vaikutelmasta Palmroth saa perusmalliinkin sitä jotakin - ehkä se on mittasuhteet kaikkineen ja materiaalit.

Olen toki tietoinen että kenkävalikoimani on aika yksitoikkoinen, tusinoittain lähes identtisiä kenkiä mutta kun ostaa hyviä ja niin ollen usein melkoisen hintavia jalkineita niin perusilme on klassinen. Väreillä toki revittelen tilaisuuden tullen ja kun sitten kohdalle sattuu ne namut niin se on sitten menoa. Tärkein kriteeri on aina mukavuus ( heti sen kauneuden jälkeen ) ja jos ei tunnu jalassa omilta niin kauppaan jää kaunokaisetkin. Toisaalta jos kengät muutaman viikon koekäytön jälkeen ovat todella hyvät, säntään oitis hakemaan tuplat toisen värisenä - mustia voi hankkia vaikkapa kahdetkin.

Isäni ohje oli että hinta on toisarvoinen, kenkiä voi ostaa aina  tarpeen mukaan ja niiden on oltava kaikin puolin mukavat ja hyvät, sillä jalkoja on viimeinen pari menossa. Opetuksen mukaan olen  ostanut niin hyviä kenkiä kuin ollut saatavana ja  kenkiä on sitten pitänyt hoitaa arvoisellaan tavalla ja niinpä hyvin hoidetut kengät myös kestävät vuodesta toiseen.

Mukana kuvissa on heinähäkin päällimmäiset ja jatkuvassa käytössä olevat parit. Varastoissa on muitakin jotka ansaitsisivat kuvansa tänne mutta nämä riittäköön tällä kertaa.

Vaikken omista tennareita niin Ainot minulla on ollut varmaankin kymmenen vuotta ja uudet hankin noin joka toinen vuosi. Ekat Ainot tulivat taloon jo paljon ennen kuin niistä tuli muotijutut ja  tytär oli lievästi kauhuissaan mutta nyt ne hänenkin mielestään kuuluvat asiaan.  Alkavat taas Ainoni olla lopuillaan ja uudet ovatkin jo ostoslistalla.

Lopuksi kiitokset Muotiagentille, hänen yllytyksestään blogini on saanut muistelma-aksentin. Minusta on ihan mukava muistella vaatteisiin ja asusteisiin liittyviä tarinoita ja ilman blogia niitä ei tulisi koskaan kirjoitettua muistiin.

Neuleasioista sitten sen verran että valmistakin on toki tullut mutta ovat sitä osastoa jota ei vielä julkisteta edes täällä blogissa. Vauhtia hieman hyytää  Kidsilk Auran pitkä toimitusaika, tammikuun 18. tilatuista on osa luvassa ensiviikolla ja sehän on kaikille neulojille selvä ja tuttu juttu että talossa olevia lankoja on äärimmäisen vaikea neuloa jos on uusia tulollaan. Näin se varasto kasvaa.....