Kerronpa yhden  toistakymmentä vuotta vanhan asun tainan. Postauksessani 9. helmikuuta mainitsin tästä, eli jakku on silkkivillaa ja vuorikankaat  käsin maalattua paksua luononsilkisatiinia. Jakku alla kuvassa. Pohja on todellisuudessa vaalean luun värinen,  ruudutus hiekkabeige ja laivastonsininen.

Seuraavassa kuva takin sisältä. Maalaus on signeerattu - tottakai.

Tässä kuvassa vaalea hame sisältä - taustalla pilkottaa varsinainen hamekangas, hiekkabeigeä raakasilkkiä.

Toinen hame ja pitkäthousut ovat laivastonsinistä villakangasta. Hame on malliltaan identtinen tuon vaalean kanssa ja housut perinteiset suorat ilman upslaakeja. Kangas on todella huippulaatuista eikä rypisty millään. Voin istua tunteja junassa tai lentokoneessa ja sittenkin hame/housut ovat kuin prässistä vedetyt.

Materiaalien hankinnasta.

Jakkukangas ja sininen villa on ostettu Milanosta. Ostoslista oli tehtynä jo matkalle lähtiessä. Vaikka olin työmatkalla niin ainoana vapaana iltapäivänä  tietenkin piti sännätä myöskin kaupungin parhaaseen kangaskauppaan Duomon aukion reunalle. Galtrucco on arvostettu, vanha ja upea liike. Kankaita on monessa salissa lattiasta kattoon saakka, eri kangaslaadut väreittäin esillä ja henkilökunta liikkeessä on todella ammattitaitoista. Kerroin tarpeeni ja toiveeni ja hetkessä minulle kannettiin muutama vaihtoehto suurelle pöydälle. Päätös oli aika nopea ja  hankin samalla myös napit jakkuun. Napit ovat metallia ja emalia ja jo niiden hinnalla olisin tavaratalosta saanut jonkunlaisen jakkupuvun.

Meitä oli kolme naista tuolla keikalla ja samalla kierroksella toiset ostivat viereisestä liikkeestä laukkuja. Kun oli aika suunnata hotelliin ja odottelimme ratikkaa torin kulmalla otin kangaskaupan kuitin lompakosta ja tarkastelin hetken kuittia. Ratikan  tullessa päästin toiset edelläni sisään ja aikoessani nousta kyytiin tunsin pienen tönäisyn ja kun käänsin pääni näin vieraan käden nostavan laukusta lompakkoani. Pyörähdin takaisin kadulle ja aivan sponttaanisti kiljuin miehelle kaikki osaamani italiankieliset solvaukset. Tyypin askelentahti ei muuttunut kun hän rennosti pudotti lompakon jalkoihini. Poimin lompsan mukaani ja nousin ratikan kyytiin. Seuralaiseni kysyivät hädissään olenko loukkaantunut, jäikö käsi tai jalka oven väliin vai mitä tapahtui?  Kerroin että muuan mulqvisti oli viedä lompakkoni mutta tässä tämä nyt on.

Lompakossa oli pinkka luottokortteja ja ainoastaan pari seteliä ja ammattilainen varmaankin tajusi että kortit kuoletetaan heti ja kun rahaa ei ollut paksua pinkaa asian voi jätää silleen. Lompakkoni on erittäin ohutta pehmeää nahkaa ja reissuun lähtiessä olin siivonnut pois kaikki ylimääräiset käyntikortit, lappuset ja kuitit. Se siivous kannatti!

Naiset kysyivät myös että näinkö minkä näköinen se tyyppi oli ja vastasin että toki minä sen näin, ja niin oli hyvin puettu ja komea että jos vain olisi vähänkään ymmärtänyt vinkaista niin siitä paikasta olisin lähtenyt mukaan rahoineni kortteineni kaikkineen. Mies oli siis nuori ja komea ja kun taakseen vilkaisi niin kaipa hän päätteli ettei noin laihan lompakon  mukaan tuon näköistä ja noin pahasuista muijaa kannata ottaa.

En edelleenkään ymmärrä miehen logiikkaa: jos naisella on kylän kalleimpien kauppojen kasseja kädet väärällään niin pitäisi kyllä ymmärtää että rahat on jo takuulla mennet tai ainakin hyvin vähissä.

Tämä oli eka kerta kun minua maailmalla yritettiin ryöstää ja innoissani kotiin tultuani julistin miehelleni että jestas sentään, minusta on nyt vihdoinkin tullut ainakin varakkaan näköinen. Mieheni totesi ykskantaan että sattuu niitä arviointivirheitä joskus rosvoillekin.

Vaalean hameen kangas on tilattu Hong Kongista, siellä minulla on kauan ollut luottokauppias jolta ostan silkkejä, sametteja ja brocadeja. Toimitus on joskus ällistyttävän nopea. Ennätys on tilaus jonka faxasin maanantai-iltana kymmenen jälkeen ja paketti oli torstaina puoleltapäivin ovella. Vuorikankaat ovat tästä samasta firmasta.

Asun valmisti ystävättäreni ja kaikki osat ovat edelleen käyttökelpoisia. Hameen malli on niin erinomainen että olen myöhemmin valmistuttanut samalla mallilla myös mustan villakangashameen ja tummanruskean version paksummasta raakasilkistä. Hame on suora ja siinä on hyvä halkio edessä oikealla reidellä. Hameessa on hyvä istua ja liikkuminen on mukavaa halkion ansiosta.

Kun kaavat oli piirretty tehtiin kopiot silkkipaperille ja niitä mukaellen ensin leikkasin vuorikankaan suorakulmioiksi, pingotin ja maalasin ne mieleisiksini. Housuissa on puolivuorit etukappaleissa ja nekin on maalattu.

Minulla ei valitettavasti ole itselaukaisinta kamerassa enkä saa peilin kautta kelvollista kuvaa siksi kuvaan asut tasossa.