Tuo kaapin yläpuolella oleva kudonnainen on minun suosikkini, se on tuotu Argentiinasta niin kuin monet muutkin talossa olevat sisustustekstiilit.

Viikonloppuna meitä syötettiin lähikylän parhaassa ravintolassa ja koetettiin vakuuttaa että vuorilla olevaa 400 neliön huushollia kannattaa tulla katsomaan - se on nyt myynnissä "erikoisen edullisesti". Omistaja on eläkkeellä oleva tunnettu journalisti jolla on tuon talon lisäksi palatsit Lauritossa, Napolissa, Torinossa ja Roomassa. Juu, luvattiin mennä katsomaan - sehän ei maksa mitään ja meitä vielä kestitään palatsissa illallisella.

Alkuviikolla olen tavannut ystäviä ja tuttavia sekä neulonut yhden Veeruskan valmiiksi ja pitsileningin helmaosa on myös tehtynä. Lankaa on minulle hankittu myös Italian toisella laidalla ja lisää pyydystetään vielä tämän viikon aikana puolen tunnin automatkan päästä.

Paino laskee edelleen ja taas on aika rynnätä hankkimaan kokoa pienemmät farkut. Tuliaisiakin on jo hankittu sekä toivomuslistalta että sen ulkopuolelta. Päivät menee muuten ihan mukavasti mutta illat on rankkoja kun tuo viherpipertäjämies valmistaa yrttiliköörejä niistä aiemmin hankituista viinoista ja meidän on maisteltava kaikkia ja vielä tuomaroitavakin tuotokset. Siis ilosissa tunnelmissa mennään

No - maistiaiset on todellakin vähemmän kyuin sormustimellinen kutakin makua, mutta niitä tulee monia kun välillä lisätään jotakin uutetta ja taas maku muuttuu =; )

Tukkaakin on rustattu, uudet värit ja erilainen leikkaus. Onneksi EU:n sisällä ei kurkistella passia

Paikallisesta liikennekulttuurista voisin kirjoittaa vaikka  romaanin, mutta tässä vähän aluksi: liikennesäännöt ovat enintään viitteellisiä ja nopeusrajoitukset lähinnä vitsi. Jos merkissä on 30 niin sataa mennään ja nopeammat ohittaa iloisesti vilkutellen. Parkkeerata voi mihin vaan - vaikka risteykseen, jos laittaa hätävilkut päälle - moni pistäytyy kaupassa tai kahvilla, eikä kukaan ole milläänkään moisesta. Jos sattuu niin että kaikesta huolimatta saa sakon niin ei kun komisarion luokse ja kunnon selitykset kehiin niin sakot unohdetaan.

Kasvoihin olen jo saanut vähän rusketusta. Naamaa täällä ei kannata oikein paljon maalailla ainakaan kalliilla aineilla, eikä käsiä juuri tarvitse pestä - ne "nuoleskellaan" tervehtiessä moneen kertaan pitkin päivää. Vitsivitsi; nopeasti tuo tervehtimiskulttuuri palutuu mieleen ja ihan sujuvasti tarjoan poskeni ja käteni tervehdyksiin.

Mutta nyt alkaa jo vähän huolestuttaa, en ole ostanut kuin yhdet kengät ja laukut on vasta katseluasteella - sitä kesäkassia ei lasketa  eikä antiikkikamoja -eihän   Ehkä valikoimaa on liikkaa tai minulla on riittävästi laukkuja kun ei mikään oikein kolahda. No, minähän olenkin tiukkapipoinen Longchamp- uskovainen ja uusi laukku odottaa kotona.

Juhlia on yhtenään - jo kahdet syntymäpäivät on vietetty ja kolmet vielä edessä ja lisäksi tietenkin äitienpäivä kaikkine rituaaleineen niin että biletetään vaan, kyllä se arki vielä joskus koittaa -  - ehkä.