Tuo kaapin yläpuolella oleva kudonnainen on minun suosikkini, se on tuotu Argentiinasta niin kuin monet muutkin talossa olevat sisustustekstiilit.

Viikonloppuna meitä syötettiin lähikylän parhaassa ravintolassa ja koetettiin vakuuttaa että vuorilla olevaa 400 neliön huushollia kannattaa tulla katsomaan - se on nyt myynnissä "erikoisen edullisesti". Omistaja on eläkkeellä oleva tunnettu journalisti jolla on tuon talon lisäksi palatsit Lauritossa, Napolissa, Torinossa ja Roomassa. Juu, luvattiin mennä katsomaan - sehän ei maksa mitään ja meitä vielä kestitään palatsissa illallisella.

Alkuviikolla olen tavannut ystäviä ja tuttavia sekä neulonut yhden Veeruskan valmiiksi ja pitsileningin helmaosa on myös tehtynä. Lankaa on minulle hankittu myös Italian toisella laidalla ja lisää pyydystetään vielä tämän viikon aikana puolen tunnin automatkan päästä.

Paino laskee edelleen ja taas on aika rynnätä hankkimaan kokoa pienemmät farkut. Tuliaisiakin on jo hankittu sekä toivomuslistalta että sen ulkopuolelta. Päivät menee muuten ihan mukavasti mutta illat on rankkoja kun tuo viherpipertäjämies valmistaa yrttiliköörejä niistä aiemmin hankituista viinoista ja meidän on maisteltava kaikkia ja vielä tuomaroitavakin tuotokset. Siis ilosissa tunnelmissa mennään

No - maistiaiset on todellakin vähemmän kyuin sormustimellinen kutakin makua, mutta niitä tulee monia kun välillä lisätään jotakin uutetta ja taas maku muuttuu =; )

Tukkaakin on rustattu, uudet värit ja erilainen leikkaus. Onneksi EU:n sisällä ei kurkistella passia

Paikallisesta liikennekulttuurista voisin kirjoittaa vaikka  romaanin, mutta tässä vähän aluksi: liikennesäännöt ovat enintään viitteellisiä ja nopeusrajoitukset lähinnä vitsi. Jos merkissä on 30 niin sataa mennään ja nopeammat ohittaa iloisesti vilkutellen. Parkkeerata voi mihin vaan - vaikka risteykseen, jos laittaa hätävilkut päälle - moni pistäytyy kaupassa tai kahvilla, eikä kukaan ole milläänkään moisesta. Jos sattuu niin että kaikesta huolimatta saa sakon niin ei kun komisarion luokse ja kunnon selitykset kehiin niin sakot unohdetaan.

Kasvoihin olen jo saanut vähän rusketusta. Naamaa täällä ei kannata oikein paljon maalailla ainakaan kalliilla aineilla, eikä käsiä juuri tarvitse pestä - ne "nuoleskellaan" tervehtiessä moneen kertaan pitkin päivää. Vitsivitsi; nopeasti tuo tervehtimiskulttuuri palutuu mieleen ja ihan sujuvasti tarjoan poskeni ja käteni tervehdyksiin.

Mutta nyt alkaa jo vähän huolestuttaa, en ole ostanut kuin yhdet kengät ja laukut on vasta katseluasteella - sitä kesäkassia ei lasketa  eikä antiikkikamoja -eihän   Ehkä valikoimaa on liikkaa tai minulla on riittävästi laukkuja kun ei mikään oikein kolahda. No, minähän olenkin tiukkapipoinen Longchamp- uskovainen ja uusi laukku odottaa kotona.

Juhlia on yhtenään - jo kahdet syntymäpäivät on vietetty ja kolmet vielä edessä ja lisäksi tietenkin äitienpäivä kaikkine rituaaleineen niin että biletetään vaan, kyllä se arki vielä joskus koittaa -  - ehkä.

Vappukuva parvekkeelta puutarhaan.

Aamulla aikaisin lähdin Pepen (= taloon pesinyt mies) kanssa ostoksille. Ostettiin kaikenlaisia vihanneksia ja hedelmiä iso kärryllinen ja jaettiin ne sitten  kahteen taloon.

Sitten markkinoille. Ostin itselleni pillifarkut - suoraan tangolta, eikä tarvitse yhtään muokata, ei edes lahkeita lyhentää. Nyt meidän lapsilla on pillifarkkumummi  

Kotiin tuotiin vielä laatikollinen mansikoita ja viisi litraa viinaa. Tuo mies on hurahtanut luontaislääkintään ja yksi huone on täynnä pulloja ja purnukoita joissa on kaikenlaiisia eteerisiä öljyjä, viinaan liuotettuja yrttejä, luontaituotekaupan kapseleita yms. Öljyjä ja viinajuttuja annostellaan pipetillä milloin hierottavaksi kipeään kohtaan milloin niitä lisätään teehen tai veteen joka nielaistaan pikaisesti ja toivotaan että vaikuttaa yhtä nopeasti 

Vesikin roudataan jostain vuorilta toiselta hurahtaneelta joka laskee lähdeveden monien erilaisten filtteriden läpi ja varmaan lisää siihen jotakin; hyvää se on, huomattavasti parempaa kuin kaupan pullovesi - ja takuulla kalliimpaa.

Minulle ostettiin heti porkkanakapseleita etten polta tätä mozzarellanvalkoista ihoani ja lisäksi jotain toisia kapseleita kun olin kuulemma sanonut joskus keväällä että tukkaa on entistä vähemmän. Niinpä popsin näitä annettuja aineita päivittäin hyvän ruuan lisäksi ja tunnen todellakin voivani hyvin mistä lie sitten johtuneekin.

Vappu meni rauhallisesti, Cami lähti lauman mukana Roomaan suureen ulkoilmakonserttiin ja Peppe meni töihin poikiensa ravintolaan.  Kun viimeksi kyselin mitä se siellä oikein tekee niin toimenkuvasta päätellen  on jonkunlainen seurustelu-upseeri - vie asiakkaita pöytiin ja keskustelee tärkeitten veiraitten kanssa jne. No joo, onhan hän alueellinen julkkis monien virkojensa ja tehtäviensä vuoksi ja jos läsnäolo auttaa nuorten bisnestä niin mikäpä siinä.

Me siis olimme Marin kanssa kahdestaan kotona ja nautittiin rauhasta ja hiljaisuudesta. Syötiin lounaalla grillattuja munakoiso viipaleita ja pastaa. Kastikkeessa oli paprikaa, munakoisoa ja oliiveja -  hyvältä maistui. Iltapäivällä porhallettiin Marinaan tervehtimään serkkuja ja syömään jäätelöt. Kotimatklla haettiin pizza; crudo- ilman tomaattikastiketta - ja uunista otetun pizzan päälle mozzrellaa, pieniä tomaatteja ja runsaasti rucolaa. Olipa herkullista - juomaksi sedän maatilan viiniä ja lopuksi mansikoita jotka marinoitiin ruskealla sokerilla ja sitruunan mehulla. Telkkarista tuli  jotain jenkkihömppää italiaksi dupattuna ja kun Peppe tuli kotiin, hän tarjoili meille yömyssyksi tilkan Vecchia Romagnaa ja sitten olikin hyvä köllähtää untuvapeiton alle.

Torstaina ajelimme Amalfiin ja nautimme matkalla sitruunaleivokset de Rison kuuluisassa kahvilassa. Ostoslistalla oli Amalfin käsintehtyä kirjepaperia ja kuoria, ne on nyt hankittu ja lisäksi vielä lasinen mustekynä.

Ilta oli kirkas ja maisemat Amalfin rannikolla ovat silmiä hivelevän kauniit, onneksi en voi pahoin autossa vaikka tiet ovat neulansilmää toisensa perään vuoren rinteillä.

Ennen nukkumaan menoa söimme vielä hyvän illallisen ja kylläpä uni maittoi.

Perjantaina laitoin paketin tyttärelle ja täällä postissa käynti on aivan oma ohjelmanumeronsa. Joka kerran tuntuu kuin kukaan ei ikinä aikaisemmin olisi ostanut postin keltaisia laatikoita eikä lähettänyt pakettia ulkomaille. Nyt virkailijarouva halusi välttämättä että paketti lähetetään kirjattuna ja  lentopostissa - muuten kestää kuulemma ainakin kuukauden. No, siispä lähti kirjattu paketti lentoteitse kohti Suomea. Aikaa operaatioon kaikkineen postissa meni toista tuntia - siellä on aina jonot ja virkailijoilla ei ole koskaan kiirettä. Onneksi minä jo tiedän tämän kaiken ja varaan aikaa asioinnille.

Illalla sitten suuntasimme yöksi Ravelloon. Tänne oli kutsu jo viime vuonna mutta silloin vain pistäydyimme ja sattuneesta syystä emme voineet otta kutsua vastaan. Aamulla hotellin johtaja teki kanssamme kierroksen ja esitteli talon hienoudet.

Ihan totta tuo uima-allas on kuin maailman laidalla ja vesi on lämmitetty ympäri vuoden 24 asteiseksi.

Hotellissa on myös minikokoinen kaunis museokappeli.

Puutarha on kuin sadusta ja hotellilla on oma pieni keittiöpuutarha jossa kasvatetaan yrttejä keittiömestarin käyttöön.

Cavassa sitten lounaan jälkeen pakkasin laukkuni ja suuntasin kohti Cilentoa. Kyllä tuntui hyvältä tulla "kotiin". Talossa on tehty pieniä muutoksia - huonekaluja on siirrelty ja hankittu muutama kaappi olohuoneeseen, mutta minun huoneeni on entisellään ja tavarani kaapeissa niin kuin ne sinne vajaa vuosi sitten jätin.

Talon kuopuskin on sanut ajokortin ja ajeluttaa nyt minua innoissaan. Täällä olen käynyt kahdessa lankakaupassa ja kummastakin lähti vähän lankaa mukaan. Vallosta ostin kerän 100% kasmiria kokeeksi -on niin halpaa että naurattaa - 9 € 25g/115m, ja Kid Silk Hazea vastaava lanka 5 € 25g/220m. Toisesta kaupasta ostin kolme kerää puuvillalankaa josta tulee pitsimekko yhdelle pienokaiselle.

Alusvaatevarastoon tulee myös  täydennystä - sovittelin tänään kassillisen rintsikoita. Täältä saan aina hankittua vuoden tarpeet edullisesti yhden tuttavan kaupasta.

Huomenna on markkinapäivä ja ellei sada vettä  minä hyökkään hankkimaan nykyisille mitoilleni sopivia farkkuja tjsp.

Aika kuluu kuin siivillä, kokonainen viikko on jo mennyt ja tuntuu kuin juuri olisin tänne tullut. Päivät soljuvat rauhallisesti saman kaavan mukaan: aamulla kävelen piazzan kahvilaan, tilaan cappucinon ja cornetton ja nautin ne kaikessa rauhassa, sitten kiertelen lähikatuja ja ihailen näyteikkunoiden upeita somistuksia.

Tämä tarttui ystävättäreni haaviin sunnuntaina antiikkitorilta - kelpaisi hyvin minullekin, mutta budjettiin ei ole varattu määrärahaa varsinaisille taidehankinnoille. Kaunis vanha taulu oli hänen toinen hankintansa ja se on jo toimitettu puhdistettavaksi ja asianmukaiseen huoltoon restauroitsijalle joten siitä ei nyt ole kuvaa.

Hyväkuntoinen ja mukavan kokoinen liskolaukku sai uuden kodin tästä talosta. Näitä on harvoin myytävänä kun tuonti Afrikasta on nykyään hankalaa. Tämä lienee vanhahko mutta erittäin hyväkuntoinen ja sisällä on paljon lokeroita. Tämän minä poimin romukasasta ja kun meillä jo on useita liskokaunokaisia niin luovutin suosiolla. Ellei Annamaria olisi pitänyt laukusta niin epäilemättä se matkustaisi kanssani Suomeen.

Tiistaina sitten oli koko perhe kotona sillä kumpikaan vanhemmista ei lähtenyt töihin kun pojan kuume nousi yöllä liki neljään kymmeneen. Päivä meni siis "lasta" lääkitessä ja illalla kipaisimme vain pienellä kierroksella Salernon antiikkikaupoissa. Koetin myös metsästää lapselleni ohutta kasmirvillatakkia mutta huonolla tuloksella.

Antiikkikauppiaat kaivoivat kätköistään tiskin alta meille nähtäväksi ja ihailtavaksi kauneimmat korunsa. Jossain vaiheessa sitten saatiin hintatietojakin, puolihuolimattomasti sivulauseessa ja hinnat ovatkin sitä luokkaa että ne jotka noita oikeasti ostavat eivät kysele hintaa ennen kuin maksun aikaan. Meiltä jäivat ihanuudet kauppaan - mutta eihän noita koskaan ekanäkemällä osteta.

Eilen pojan yskä vain paheni ja kun vanhempien oli lopulta mentävä töihin niin paikalle hälyytettiin hoitaja joka kantoi potilaalle juotavaa ja syötävää sänkyyn pitkin päivää. Illalla sitten kutsuttiin spesialisti kuuntelemaan keuhkoja ja määräämään uudet ja tömäkämmät lääkkeet. Omassa perheessä on gynekologi ja psykiatri - yskä ja kuume eivät ole oikein kummankaan alaa joten erikoislääkäriä tarvittiin. 

Tänään potilas voi jo paremmin ja minä sain tarkat ohjeet lämmittää mikrossa herkkukaupasta illalla ostettu ateria heti kun poika haluaa syödä. Kävin tavalliseen tapaan kahvilassa ja ostin potilaalle tuoreen cornetton joka maistui hänelle hyvin lämpimän maidon kera.

Tämä aamu alkoi tukan pesulla kun eilen peruttiin kampaajan tulo ja iIllan suunnitelmat meni harakoille kun juuri nyt on  melkoinen ukonilma ja vettä tulee kuin saavista kaataen. Huomenna piti mennä Pompeijiin mutta sade taita siirtää myös sitä visiittiä.

Alkuviikolla ostin punaiset pitkäthousut ja tänään samasta putiikista valkoiset. Innoissani olen kuin pikkulapsi karkkikaupassa - paino on pudonnut kolmisen kiloa ja sehän merkitsee yhtä kokoa pienempiä vaatteita. Seuraavat hankinnat tehdään vasta kun voin ostaa taas kokoa pienempiä kamppeita.

Viikolopuksi on onneksi luvassa paremmat ilmat - aurinkoista ja lämpimämpää.

Minä luulin että rouvan hankinnat sunnuntaina sopivat satasiin - mutta totuus on tonnikategoriassa.

Vietri sul Mare.

Torstaina lensin Napoliin ja nyt on jo muutama päivä kulunut ihanassa keväässä. Olimme kotona vasta puoli yhdentoista jälkeen illalla ja noukimme kotimatkalla valmiiksi tilatut pizzat iltapalaksi. Matka vie tavallista enemmän aikaa, sillä tälle iltalennolle täytyy odottaa Münchenissä reilut pari tuntia. No,väsyneenä oli hyvä käydä vuoteeseen ja aamulla sain nukkuaa pitkään tyhjässä talossa kun perjantai on täälläkin tavallinen työpäivä. Aamupäivällä tein kierroksen keskustassa ja nautin cappucinon ja cornetton piazzan kahvilassa ja nautin auringon paisteesta.

Illallaa mentiin käymään mummin luona kun hän on flunssassa - kuumeinen ja kova yskä. Annamaria  meni sitten illallisen jälkeen yöksi mummille ja minä kiipesin unille omaan kerrokseeni.

Portaikon taidenäyttelyä.

Lauantai-aamuna hyökkäsimme Angriin markkinoille. Saaliiksi saatiin laukkuja, kenkiä, neuleita ja yksi antiikkinen yöpaita makuuhuoneen verhosysteemiin. Viime keväänähän ostin jo kaksi ja ne eivät riitä peittämään koko ikkunaa joten yksi lisää tarvitaan.

Coccinellen laukku näyttää kesäiseltä -samoin hinta 10 €

Lounaan ja iltpäivälevon jälkeen käytiin Vietri sul Maressa. Käveltiin pitkin, poikin - katseltiin keramiikkakauppoja ja tavattiin sattumalta tuttavia. Pistäydyttiin kirkossa  ja nautittiin ystävän tarjoamat jäätelöt.

Kirkon ovenpieli, Vietri sul Mare

Illalla Annamaria meni taas mummille yöksi ja sovittiin että Napoliin antiikkitorille lähdetään aikaisin aamulla jos yö on mennyt hyvin mummin kanssa ja sää on kelvollinen.

Lauantai-aamu näytti pilviseltä ja sade uhkaili mutta me reippaat tytöt kahnastiin Napoliin. Välillä tuli vettä - välillä paistoi  mutta saimme kuitenkin  tehtyä hyviä ostoksia. Annamaria osti kauniin liskolaukun, pari vanhaa taulua ja silkkihuiveja. Minä onnistuin löytämään lähes satavuotta vanhan lyseodiplomin - aivan kelvollisin arvosanoin, muutaman kauniin kirjeen - yhteensä 10 €

Diorin ja  Basilen silkkihuivit yhteensä 7,50  €

Antiikikäsilaukku, metallikukkaro, kaunis puinen kehys kaikki yhteensä 20 €. Lisäksi vielä neljä pikkutaulua ja vanha rukouskirja. Minun ostokseni lasketaan kympeissä - kaverilta paloi satasia. Kotona oltiin jo puoliltapäivin ja kumpikin tyytyväisinä ostoksiinsa.

Kerättiin lounastarpeet kyytiin ja mentiin mummille jossa kokattiin ja syötiin tortelliineja, ranskanperunoita, lihaa ja hedelmiä. Minut laitettiin kotiin lepäämään. Iltapäiväksi oli tilattu kampaaja taloon ja minulta leikattiin hiukset ja tehtiin taas kerran aivan uusi muori.

Illansuussa perheen tytär miehensä ja pikkutyttärensä kanssa tulivat tervehtimään meitä. Viime käyntini jälkeen talo on ostettu täyteen leluja - näistä voisi vaikka heti perustaa hyvän kaupan. Perhe söi täällä illallista ja palasi kotiinsa Ravelloon vasta myöhään illallaa.

Hyvin nukutun yön jälkeen tulin alas vasta yhdeksän jälkeen. Annamaria  oli jo mennyt töihin mutta perheen isä jäi pois töistään kun perheen kuopus - 19 v. oli viikonlopun kuumeessa ja tänäänkin on vielä vähän lämpöä ja kurkkukipeä. Minä käväisin cappucinollani piazzalla ja kotiin tullessani ostin tuoreita mansikoita potilaalle - eivät kelvanneet kun on se kurkku kipeänä. Isä soitti lähikauppan ja tilasi lapselleen mansikkahilloa ja kun kauppias ei sitä minutissa tänne juoksuttanut sain minä sitten sen hakea monien anteeksipyyntöjen kera.

Kunka moni isä Suomessa jää töistä kotiin hoitamaan 19- vuotiasta poikaansa kun "lapsi" on flunssassa?? No, molemmat vanhemmat ovat lääkäreitä ja kulttuuriin kuuluu että sairaat hoidetaan sänkyyn. Kokemusta on - ei todellakaan tarvitse kuin kahdesti aivastaa niin suurin piirtein sidotaan sänkyyn, lääkitään ja kannetaan kuumaa juotavaa, kuumetta mitataan ja vointia kysellään viiden minutin välein.

Nyt poika surffaa internetissä - yöpuku päällä sängyssään ja isäntä kokkaa lounasta. Apua olen tarjonnut mutta edelleen kuulemma riittä kun vain olen kaunis - muuta ei kuulemma tarvitse tehdä. Siinäpä sitä hommaa onkin =; ) uudesta kampauksesta huolimatta.

Kauppoihinkaan ei voi lähteä kiertelemään kun kaikki on kiinni maanantaina aamupäivällä - avataan vasta viiden maissa illaksi.

Ruokasalin pikkuparvekkeella kasvaa ruukussa pikkuruinen sitruunapuu, kukkia ja yrttejä.